Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Ei kannata olla heti tuhoamassa kaikkea

 

Tällaisia löysin kukkapenkistäni

Tyrnien alla olevissa ukonhatuissa on nyt joku vierailemassa. En tiennyt, onko kyse kutsumattomista vai keistä. Laitoin kysymyksen Facessa Leena Luodon ryhmään. Sieltä lähes aina saa vastaukset ja lisätiedot. Ja sainhan minä. Kyseessä on perhosen toukka. Eikä minkä tahansa perhosen, todella upean yökkösen https://www.perhoset.fi/historia/plusiinae/pol-moneta.htm nimittäin Rahayökkösen. En enää availe sykeröitä, kasvakoon rauhassa perhosiksi. Sitä vain mietin, että kun ovat tuon nimisiä, niin tuovatkohan sitten puutarhaan rahaa myös?

Veijarit eivät ole tiukasti kasvissa kiinni ja sykeröä avattaessa yleensä tippuivat maahan. Jätin näitä auki, jos vaikka pihamme lintuperheet löytäisivät näitä poikasten ravinnoksi. Meheviä proteiinipatukoita, nams ja rouskis. Ehkä jopa oravat voisivat popsia näitä lisäravinnokseen. Enempää en näitä siis linnuillekaan syötä, saati oraville. Moni olisi jo tarttunut ties mihin saippualiuokseen, valitettavasti. Ihan turhaa tai oikeastaan turha on väärä sana, ihan hirveän haitallista! 

Sykeröitä ei meinannut ensin huomata, sillä kasvava terve vierailijaton latva näytti hyvin samalta. Ainoa ero oli, että veijareiden majoittama latva on kallellaan sivullepäin

Kukinta varmaankin jää laimeammaksi, mutta ei se kokonaan katoa. Latvoja on paljon ja vain joissakin on näitä B&B majoittujia. 

Keväthommia taas eteenpäin

Kaikki mitkä voi tehdä jo nyt, kannattaa tehdä

Muistat ehkä, kun kerroin, että vanhat kohopenkit vaativat peruskorjausta ja tyhjentelin niitä alkusyksystä. Nyt viikonloppuna sain kunnostettua ne ja parannettua niiden toimivuutta lisäämällä vuorauksen kosteussuluksi. Pelkkä lauta läpäisee kosteutta sivuseinistä ja aiheuttaa turhaa vedenkulutusta. Nyt on sisäpuolella kasvihuonemuovi eristeenä.

Penkit saivat uudet mullat kasvihuoneen pohjasta. Kasvihuoneenhan tyhjennän joka syksy vanhasta mullasta ja keväällä laitan ensin paksun kerroksen hevoskaa palamaan ja lämmittämään kausaria, jotta taimikasvatus onnistuu aikaisin kylmistä ilmoista huolimatta.

Vähän vielä on kaivettavaa.....  Kuten näet alla olevasta kuvasta, keväällä tuotu hevosta on täysin palanut ja tuloksena on multaa, joka on käytössä ensi kasvukaudella yläkuvissa näkyvissä kohopenkeissä. Hämmästelen joka vuosi, miten paljon maata ikäänkuin katoaa. Kysehän on orgaanisen aineksen hajoamisesta, voi ikäänkuin ajatella, että kasvit ja mikrobit ovat syöneet maan. Onneksi ei tarvitse ostaa tätä multamäärää, 2,5 m3. Mullanvaihdolla toteutuu samalla viljelykierto. Kohopenkkien multa siirtyi kaalimaankasvimaalle, jossa on nyt valkosipulit, lähes 300 kynttä!

Kaivuutyöt eivät tunnu lainkaan raskailta, kun saa ihailla näitä. Kasvihuoneen pohjalta löytynyt melko kookas liero ja sarvikuonokkaan toukka, joka on muuten aivan ihastuttavan näköinen aikuisena. 

Miten sinä olet valmistautunut kevään kasvukauteen?

#sarvikuonokas. #liero, #kohopenkki, "kasvimaa

Ikkunan välissä ötököitä, eikä! Eikun KIVA!!!

Tämä tulee nyt vähän ehkä myöhässä, sillä yöpakkasia oli jo lyhykäisesti ajat sitten ja hyönteiset ehkä yllättäen jäivät pakkasen kouriin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo suomalainen sananlasku, siispä tässäpä tämä. Ja oikeastaan, nyt on varsin oiva hetki katsella ihan uusin silmin vanhoja tuttuja asioita.

Ikkunanraot, ikkunansuojalaudat, ikkunoiden metallilevyjen aluset, tiiliseinien kolot jne. Listaa voi jatkaa varmasti loputtomiin, kysehän on kaikenlaisista pienistä koloista asumusten liepeillä, johon talven kovimmat pakkaset eivät ihan yllä.

Näissä pienissä koloissa talvehtii moni, meille tärkeä, hyönteinen. Leppäkertut ja harsosääsket haluan mainita ihan erityisesti, sillä niiden molempien toukat ovat aivan hirmuisia ahmatteja. Popsivat suihinsa sellaisen määrän kirvoja, että tehokkaampaa torjuajaa on vaikea hetikään keksiä.

Älä siis siivoa liian innokkaasti jouluksi kaikkia ikkunankarmeja ja suojapeltejä (ellet vietä jouluasi niissä....)!

Harsosääski on se vaaleanvihreä, pitkuliainen hyönteinen, jolla on läpikuultavat harsomaiset siivet. Kuvia löytää netistä, mutta en liitä tähän toisten kuvia tekijänoikeudellisista syistä. Omassa kuvapankissani ei valitettavasti ole vielä itse otettua kuvaa. Leppäkertun jokainen varmasti tunnistaa.

Leppäkertun toukasta sitä vastoin minulla on kuvia. Otin ne aikanaan härkäpavun lehdeltä, jotta sain lähetettyä kuvat tunnistajalle. Leppäkertun, tai oikeammin sanottuna leppäpirkon, toukka on varsin pelottavan näköinen ens'alkuun. Tummanharmaa, selkeät jalat ja oranssit pisteen selässä, kunhan on kasvanut kuvassa näkyvästä toukkavaiheesta vähän vielä. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy väritys päältä tässä varhaisemmassa toukkavaiheessa. Sitten myöhemmin, esimerkiksi kasvimaalla liikkuvana, toukka on pitkänsuikea, tummaa harmaata on paljon enemmän kuin väriä (oranssit pilkut) ja jalat ovat hyvin selkeästi erottuvat. Pitääkin muistaa ottaa ensi kesänä siitä kuvia myös.

Tämä alempi kuva on valitettavasti vähän epäselvä, mutta sen tarkoitus on vain näyttää, miten tämä toukkavaihe on lehdessä kiinni ihan kiinteästi.

Tässä vielä teille tuomikirvan kuvia, jota sitten nuo edellämainitut vaikka saattavat popsia. (Annika W. ottanut, julkaisuun saatu lupa)

Tässä tuomikirva juoksentelee ottamassani videossa.