Kausarin lämmityksen valmistelua kevääksi

Viime keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin pienen kausarin itselleni. Kaivoin pohjan kohotettuun kasvimaahani, eristin routalevyillä ja kaarirakenteet tein sähköjohtojen asennusputkista. Tuloksena ei ole kaunis, nettipalstoilla esiteltävänä taukohuone, vaan ihan käytännöllisyysnäkökulmasta pykätty suoja kevään taimikasvatukselle, tomaatin ja kurkun taimille sekä basilikalle kesää varten.

Salaatti sekä kurkut ovat tässä jo isoja, kuva on viime kesältä.

Basilika kasvaa tupsakkeina tomaattien juurella. Keskiritilikön molemmin puolin kasvaa rucolaa. Vasemmalla puolella se jäi aluksi tosin salaatin ja kurkun jalkoihin, mutta loppukesästä se kiri vielä kelpo kasvukset. Tomaatit ovat tässä vasta pieniä, kukatkaan eivät ole vielä auenneet.

Valmistuminen oli liian myöhäinen viime kevään taimille, mutta ensi keväänä sen on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Olen joskus aiemmin jo testannut suunnitelmaani sellaisessa koottavassa kevytversiossa ja totesin toimivan erinomaisesti.

Tässä kuvassa puuttuu vielä muovitus. Tilasin netistä ammattilaatua, jossa sisäpintaan ei muodostu pisaroita ilmankosteudesta. Mullaksi laitoin omaa, talvella valmistunutta, kompostimultaa ja pinnalle kasvimaan päältä vanhempaa multaa. Keskipolkuritilikkö ei makaa maassa, vaan on päistä kannatuksella. 

Nyt syksyllä tai oikeastaan kai pitää jo sanoa alkutalvella, kaivoin pohjan uudelleen tyhjäksi eli noin 40 senttiä multaa koko pohjan alueelta. Haen vielä ennen lumia =(pakkasia) hevostallilta hevoskaa, kuten kummityttöni tuotteen on nimittänyt. Keväällä massa alkaa niin sanotusti palaa, eli tuottamaan lämpöä ja saan taimille suojaisan lämmitetyn kasvupaikan. Kasvukauden lopulla pohja on todella muhevaa multaa täynnä. Pinnalle laitan 30 cm omaa multaa, johon kylvän ja istutan taimet. Kausarissa on myös tuet, joiden varaan saan hyllykköjä kevään taimilaatikoille. Taimista ei tule kausarissa sellaisia honteloita pitkiä kuten liian lämpimässä sisällä kasvaessaan, vaan terhakoita.

Käytännössä siis sama homma kuin tässä rakennusvaiheessakin. Tämä auttaa myös siihen, että maa ei kulu eli tietyt ravinteet eivät vähene, vaikka samoja kasveja kasvatetaankin joka vuosi, siihen ei voi jäädä edellisen vuoden kasveista tuholaisia eikä tauteja

Alasatakunnan Viherpeukaloille kiitos kivasta illasta!

Kiitos ihanalle yleisölle maanantaina 26.11. Kauttualla!

Illan aikana oli mukavaa keskustelua ja esititte mielenkiintoisia kysymyksiä.

Rauhallista joulun odotusta kaikille puutarhureille ja puutarhatontuille.

Rakenna kompostori talvella kuntoon

Puutarhassa on taukoa töistä, joten nyt on enemmän aikaa valmistella rakentamista vaativia juttuja.

Iltalukemista Sinulle osiossa esitellyssä Kotikomposti -kirjassa on toimivan kompostorin ohjeet. Itselläni on ohjetta muokattu sen verran, että routalevyt ovat kaksinkertaiset seinässä ja kannessa ja rakenne on kiinteä, niitä ei siis pureta tyhjennettäessä.

Sisäpinta on vanhemmassa kompostorissa puretun kylmiön seinää ja uudemmassa on romuttamolta ostettua ruostumatonta terästä. Pohjalla molemmissa 0,5 cm rei'illä ruostumatonta terästä, myös romuttamolta ostettua. Kompostorien kulmien alla on laatat, jotta ilmaa menee riittävästi sisään. Seiniä en ole rei'ittänyt mitenkään. Talvella tilkitsen lumella aukot edestä ja sivusta, joten takaa pääsee talon läheltä vähän ulkoilmaa lämpimämpää ilmaa sisään. Hiiret pääsevät sisään, jos reiät ovat isompia kuin 0,5 cm. Tosin 70 asteen lämpö ei ehkä ihan houkuttele oikeasti jyrsijöitä, mutta jyrsijätorjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa riittävästi.

Mittasuhteissa kannattaa ottaa huomioon käyttäjän pituus, jotta yltää tyhjentämään säiliön myös pohjalta. Tyhjennyksessä käytettävän talikon mitat myös vaikuttavat siihen, miten leveä on kätevä. Pystysuorassahan massaa ei oikein pysty nostamaan.

Kirjassa neuvotaan, että kompostilla pitää olla maayhteys, mutta itse olen todennut, että tämä korotettu malli toimii paremmin. Mikrobeja on myös kyllä riittävästi käytetyssä kompostorissa.

Vanhemman laudat ovat kotipihan tammesta tehtyä lankkua, eivätkä ne ole lahonneet vielä 16 vuoden aikanakaan. Routalevyt pitää kohta tosin uusia, sillä ne toimivat myös hyönteishotellina ja reikiä on syntynyt jo melkoisen monta.

Seosaine on kannellisessa tynnyrissä täytettävän kompostorin vieressä. Täyttörytmi menee niin, että oikeanpuoleiseen laitetaan uudet tavarat ja kun kompostori täyttyy, on aika siirtää muhinut kompostimassa vasemmanpuoleisesta suursäkkiin odottamaan käyttöä ja oikeanpuoleinen siirretään tyhjennettyyn vasemmanpuoleiseen. Muuta kääntämistä ei tarvita, jos seosaine sisältää myös niitä karkeita kappaleita, esimerkiksi oksahaketta vähän isommastakin oksasta.

Kaupunkiviljely lepoa mielelle

Kaupunkiviljelyn saattaa joku ohittaa olankohautuksella, että "kaikenmaailman viherpiipertäjää maailmaan mahtuukin". Mietintään ihan pieni hetki, onko todella tämä meille niin tärkeä toiminta vain jotain turhanpäiväistä näpertelyä.

Uusvanhaa

Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen moneen kertaan. Viime vuosisadan alulta ihania tarinoita voi lukea  Marttaperinteen sivuilta. Samoin voi helposti nettiä selailemalla todeta ilmiön olevan yleismaailmallinen yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Yhtä lailla Kiinassa tai Intiassa köyhyyden pakottamana kaupunkilaiset pyrkivät viljelemään itselleen ruokaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuin Yhdysvalloissa arvostetuilla asuinalueilla, kuten Manhattanilla, kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia.

Rentoutumista ja lepoa

Mikä saa ihmiset näkemään tämän kaiken vaivan? Tässä kysymyksessä on itse asiassa jo yksi väittämä, joka pitäisi ensin miettiä. Onko puutarhurointi vaivaa? Itse aina totean palstanaapureille, että siinä vaiheessa, kun tämä homma alkaa tuntua liikaa työltä, se ei ole enää harrastus ja on aiheellista pohtia sen jatkamista. Harrastus ei ole vaiva eikä työ. Harrastus on keino palautua arjen rasituksista, vapaaehtoinen valinta ja itselle mieluista toimintaa.

Siispä takaisin kysymykseen eri tavalla muotoiltuna: Miksi vuodesta toiseen ihmiset jatkavat puutarhurointia ja löytävät sen vuosien saatossa aina uudelleen trendikkääksi toiminnaksi? Syitä ja perusteluja on varmasti monia. Kokoan alle omia motivaationi lähteitä ja palauttelen muutamia kuvia muistoista, joissa nämä kertomani asiat ovat näkyneet kirjoituksissani. 

Herkkuja yhdessä

Itselleni mullan kanssa touhuilu on ollut lapsesta asti mieluista. Olen aina kasvattanut jotain, joko purkissa sisällä tai ulkona tai maassa ulkona. Isommin koko touhu käynnistyi, sanoisinko "lähti lapasesta" toisen lapsen ruoka-aineallergioiden myötä. Koska mausteet aiheuttivat oireita, aloin kasvattaa omat yrtit. Ja koska pieni sato sitä sun tätä oli aina maistuvampaa kuin kaupasta ostettu, piti aina lisätä kasvualaa seuraavana vuonna. 

Ja lopulta löysin kaupungin vuokra-palstat, jotka mahdollistivat lopulta riittävän sadon perheelle. En tietenkään näin olisi tehnyt, jos en nauttisi jokaisesta hetkestä niin paljon. Oman suolansa harrastukseen tuovat ihanat apulaiset, jotka ahertavat palstalla kanssani.

Myös merkitystä luonnon monimuotoisuudelle

Erittäin tärkeä vaikutus puutarhoillamme on monille eliöille, sillä tuotantopeltojen koko kasvaa koko ajan. Piennaralueet vähenevät ja kasvatettavat kasvilajit yksipuolistuvat. Monilla eliöillä on vaikeuksia löytää enää sopivia elinympäristöjä pesäpaikkoineen ja ruoanlähteineen. Jotkin haittaeläimet pääsevät lisääntymään, koska luontaisia vihollisia puuttuu. Meidän puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, koristepajut, pensasaidat, kasvimaat, kompostit, risuläjät, kateviljelyt ja monet muut asiat palauttavat eliöille kadonneita elinalueita ja ruuanlähteitä.

Olemme myös tärkeitä vaikka touhuammekin omaksi iloksemme!

Olemme auttamassa omalta osaltamme uutisissa mainittua kuudennen sukupuuttoaallon hidastamista. Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia.