Nyt levitettiin puutarhassa juoruja urakalla

 Ihan hyväntahtoisia juoruja kuitenkin

Samalla kun siirsin sisäviidakon pihalle, karsin vähän kasvustoja. Monessa ruukussa juorut ulottuivat pitkälle maahan. Revin ne käsin poikki, sillä kesän aikana ne kasvavat moninkertaisesti takaisin, vaikka revin niitä uudelleen vielä.

Ei tästä nyt oikein enää tunnista, mutta valkosipulit siinä kasvavat. Toivottavasti mahdolliset tuhohyönteisetkin eksyvät. Toki valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja monet hyönteiset lentävät tuoksun perusteella. Revityistä juoruistakin lähtee silti melko voimakas tuoksu, ehkä se harhauttaa edes vähän.

Samalla sain siis valkosipuleille, jättikurpitsoille ja kesäkurpitsoille katetta. Leikkasin itusilmuista kasvatetuille valkosipuleille ruohonleikkuusilppua. Ne kasvavat nimittäin niin tiheästi, että juorut eivät mahdu väleihin vahingoittamatta taimia.

Hassua, että nyt kun silppu on paikoillaan ja otin kuvan, pienet varret näyttävät itse asiassa paljon isommilta kuin aiemmin. Ne ovat noita oranssin narun "takana" olevat varsia. Ilman katetta ne nimittäin näyttivät  ihan pikkuruisilta.

Kesäkurpitsa erottuu vähän paremmin. Tässä katteena ei ole juorut, vaan makeasinikuusaman lehtijäte, jota syntyi, kun pensaita piti leikata, etteivät tule mustikoiden ja perunoiden päälle liiaksi. Osa kurpitsoista sai juoruja ympärilleen. 

Muistatko juolavehnän 4 lehden säännön?

 Kompensaatiopistettä kannattaa hyödyntää

Talven jälkeen juurilevintäiset kasvit joutuvat käyttämään juuren varastoravinteita ensimmäisten lehtien kasvattamiseen. Riippuu kasvista, missä vaiheessa lehtiä on niin paljon, että niiden avulla se pystyy yhteyttämään auringosta voimaa juureensa. 

Juolavehnällä tämä on 4 lehden kohdalla. Kun sillä on enintään 4 lehteä, se on käyttänyt juuren voimia ja heikentänyt siis juuristoaan. Jos sen kitkee tässä vaiheessa, juuressa on vain vähän voimia uuden lehdistön kasvattamiseen. Kun sen jälleen kitkee ajoissa, näivettyy juuristo ja juolavehnä on voitettu. Jos maa on kateviljelty tai muuten saatu kuohkeaksi, kitkentä onnistuu sormin ja juuristo tulee ehjänä. Alla kuvia, kun kitkin valkosipulini ennen katteen lisäämistä. Jokaisessa varressa on enintään 4 lehteä.

Toinen valkosipulipenkin juuririkka oli tämä alla näkyvä, jonka nimeä en muista. Hyvin näkee, miten se on kasvattanut syksyllä multaan jääneistä juurenpaloista. Nämäkin lähtivät helposti ja jokaisesta juuresta on helppo tarkista, että niissä ei ole yhtään uutta katkaisupintaa, eli sain ne ehjinä pois. Tärkeimmän rikkaruohokitkentähetket ovat syksyllä myöhään, jolloin kannattaa olla tosi tarkka ja ahkera. Mitä huolellisemmin kitkennän tekee, sitä vähemmän on keväällä kasvua aloittelevia juuria. Toinen on nyt varhain keväällä, kun niiden juuret ovat todella heiveröiset, eivätkä pysty kiinnittymään maahan oikeastaan lainkaan.

Pihasta parempaa pöytään

 Hanke huomenna Eurassa Ruukinpuistossa

Hankkeella on tapahtumassa neuvontapiste ja olen siellä työni puolesta kertomassa kompostoinnista. Toivottavasti nähdään siellä. Otan mukaani kompostointiin liittyviä tarvikkeita ja kerron, miten varmasti onnistut kompostisi kanssa. Varmuuteni johtuu siitä, että olen ihan varma, että saat prosessin toimimaan, kun tiedät perusasiat, mitä kompostissa tapahtuu ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Sen jälkeen pystyt reagoimaan oikein kompostisi vaatimalla tavalla kussakin tilanteessa. Helppoa kuin heinänteko, sanotaan.... tosin en lainkaan ole varma, että heinänteko on helppoa, siitä minulla ei ole mitään kokemusta.

Näiden satojen voimana on ollut yksinomaan oman kompostin ravinteikas multa.

Ei ole mitään väliä, millainen kompostisi on, omatekoinen vai ostettu. Kaikissa on samat toimintaperiaatteet. Eroja löytyy siitä, onko se jyrsijäsuojattu ja onko se tarkoitettu toimimaan ympäri vuoden. Samat prosessit kompostoitumisen osalta on ihan kaikissa.

Nähdäänhän huomenna, Eurassa Ruukinmäellä 15:00 alkaen.

Tomaatit ja kurkut tihkukastelussa kasvihuoneessa

 Puutarhurin yksi parhaita apureita

Tihkukastelujärjestelmä on aivan välttämätön, mikäli haluaa kasvattaa jotain kasvihuoneessa ja olla vapaa päivittäisestä kastelusta. Luulin vuosia, että tihkukastelujärjestelmät ovat vaikeita, hankalia ja vain ammattilaisia varten. Joitakin vuosia sitten sisareni lopetti kasvihuonekasvatuksen ja kysyi, josko olisin kiinnostunut järjestelmästä. Onneksi päätin yrittää. Sen jälkeen kasvihuone on ollut todella vähätöinen ja huoltovapaa. Taimien liikoja lehtiä ja tomaattien varkaita toki pitää poistaa edelleen, mutta enää ei ole huolena epätasainen kosteus, joka pilaa sadon.

Järjestelmä rakentuu keraamisista, maahan laitettavista säätelijöistä, pienistä putkista, joista tihkuu vesi, sekä vedenkuljetusputkista. Nämä keraamiset säätelijät pitää imeyttää läpimäriksi ja täyttää vedellä. Kiinnitän tummanvihreän korkin aina ämpärissä veden alla, jotta tulee varmasti täyteen. Ohut ruskea letku on se, josta tihku tulee. Ruskealla nupilla tummanvihreässä korkissa säädellään tihkun tiheyttä. Oikeassa reunassa oleva musta osa liitetään vesiputkeen.

Vesiputkea myydään pitkänä tavarana ja siitä pätkitään omaan kasvihuoneeseen sopivat pätkät.

Kasvihuoneessani on nyt kaksi kirsikkatomaattia, kaksi runkotomaattia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Enempää ei mahdu, vaikka nyt vielä näyttääkin tyhjältä.

Tänä vuonna laitoin jokaiselle taimelle kaksi tihkua.

Nurkassa kasvaa vielä lehtisalaattia, joka syödään pian pois.

Taimien välimatka määrittelee, miten pitkiä pätkiä letkusta tarvitaan.