Syksyn juttuja

 Valkosipulien istutus

Omasta sadosta istutukseen suurimmat kynnet.

Meillä on ollut jo monta vuotta tapana kasvattaa omat valkosipulit. Maun ja hauskan harrastuksen lisäksi itse kasvatetuissa valkosipuleissa on kaksi asiaa, joista en pysty sanomaan, että mihin ne perustuvat. Ensimmäinen näistä on, että ne eivät laukaise migreeniä, kuten kaupan tavanomaisesti viljellyt tekevät. Toinen asia on, että vaikka omia valkosipuleita söisi miten paljon, niistä ei tule ihon läpi sitä sellaista aivan kamalaa hajua.

Suurista kynsistä tulee hyvä sato.

Monta vuotta sitten perustettu itusipulipenkki oli aivan pahuuden vallassa, eli rikkaruohoissa. Ne ovat keväällä niin hentoisia, että miljoonapenkistä oli vaikea kitkeä rikkaruohot ja loppukesästä tilanne oli menetetty. Viime syksynä otimme sieltä jokusia oikeaan valkosipulimaahan. Tänä vuonna päätin purkaa miljoonapenkin kokonaan. Talikoin koko maan, otimme sipulit talteen ja erittäin huolellisesti kaikki rikkaruohot kompostiin.

Tämän syksyn valkosipulipenkki perustettiin kesän maissimaahan. jätin pohjalle hakettimella murskatut maissinvarret ja laitoin miljoonapenkistä kaivetun mullan päälle. Päätin tyhjentää sen kokonaan ja ottaa mullan uuteen maahan, sillä aina käy niin, että sipuleita jää huomaamatta ja lopulta valkosipuleita kasvaa kaikkialla. Mullan päälle laitoin ladattua biohiiltä ja sekoitin sen kevyesti maahan.

Ladatut biohiilet maahan.

Valkosipulin kynnet istutettiin tähän biohiiletettyyn multaa ja päälle päätin laittaa tänä vuonna pussimultaa, Biolanin mustaa multaa. Tähän oli kaksi syytä. Uuden kasvihuoneen kasvualustan rakentamiseen on mennyt kaikki uusi kompostimulta ja muualla ei ole multaa otettavaksi. Oli vähän niin kuin pakkorako. Onhan tästä se hyöty, että keväällä ei ole vanhasta mullasta kasvamassa heti rikkaruohoja into piukassa.

Valmista tuli.

Valmista tuli ja hyvä mieli. Nyt saa valkosipuleiden osalta talvi tulla. Keväällä penkki saa runsaasti kompostimultaa päälleen. Biohiili auttaa kosteudenhallinnassa, sillä kevään lumien sulamisvedet pääsevät imeytymään hiiliin ja niistä riittää vesivarastoa pitkään keväälle. Maa on runsasmultaista muutenkin, koska kaikki oma multani on kompostista tullutta. Jättisuuria kynsiä laitoin 32 kpl, normaalikokoisia 40 kpl ja yksivuotisia itusipuleita noin 55 kpl.

Valkosipulit pinnalla

 Aika isot erot itusipuleissa ja kynsistä laitetuissa

Itusipulit  ovat niitä valkosipulin kukkasta muodostuvia pikkuruisia sipuleita, joista voi lisätä valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna niistä kasvaa vain yksikyntinen sipuli ja toisena vuonna se jakautuu kynsiin. Meillä tuli itusipuleita niin valtavasti, että emme jaksaneet laittaa niitä väljästi multaan, ei meillä olisi kyllä kasvimaan pinta-alakaan oikeasti riittänyt. Laitoimme kaikki siis ihan hajakylvönä tosi tiheään. Hienosti ne kasvoivat, tosin rikkaruohoja ei niiden väleistä pystynyt lainkaan nyppimään. Eipä tuntunut haittaavan, vaikka vasta syksyllä revin ylimääräiset maasta pois. Nyt tänä keväänä samaiset sipulit ovat jo aloittaneet ajat sitten kasvunsa. 

Itusipulien "miljoonapenkki".

Syksyllä siirsimme joitakin itusipuleita väljempään kasvuun kasvimaalle kynsistä kasvatettujen viereen. Nyt keväällä on hauska seurata, miten näiden molempien kasvu etenee.

Itusipulien siirrännäinen. Oikeasti paljon hennompia kuin yläkuvassa olevassa miljoonapenkissä.

Tällä hetkellä itusipulisiirränteet ovat huomattavasti heikommin kasvussa, kuin alkuperäisessä tiheässä kasvupaikassa olevat. Kynsistä lisätyt ovat jo jonkin verran tulleet mullan pintaan. Kasvu näyttää vankalta. Perustin kasvualustan huolella kompostista ja laitoin vielä lisälannoitusta, sillä valkosipuli tarvitsee runsasravinteisen maan.

Kynsistä lisätyt kasvavat vahvoina.

Maahan tulee kate, kunhan kaikki ovat nousseet pintaan, etten vahingossa peitä uutta kasvua liikaa.

Tauko venähti aika pitkäksi ja kesän sato oli huono

Syksy oli pitkä ja monipolvinen. Uskon, että lähes jokainen puutarhuri ehti tehdä tarvittavat syystoimet, sillä uusia mahdollisuuksia tuli monia. Itselläni meinasi jäädä moni asia tekemättä, kerran satoi lumikin jo kasvimaalle. Onnekseni sula-aika tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan valmistelujamme.

Perunasato nousi taksvärkkityönä. Kesäisen tapaturman takia en pysty vieläkään tekemään normaaleja puutarhatöitä, vaan tarvitse apua lähes kaikkeen. Kykkiminen on nimittäin ihan mahdotonta, siis juuri sellainen, mitä perunannostossa tarvitaan. Valitettavasti osa perunasadosta jäi maahan aikataulusyistä. No ei haittaa, keväällä ne ovat oikeasti ihan syömäkelpoisia, eli omia perunoita saadaan silloinkin maasta.

Maa-artisokat pääsivät jälleen yläkoululaisten kotitaloustunnille. Mukavaa, kun voi antaa erikoiskasveja kouluun. Muuten ei varmaan niitä olisi lainkaan kokeiltavissa hintansa takia. Tänä vuonna ei onnistunut kesäkurpitsat, joten niitä en saanut annettua koululaisille lainkaan. Oma vatsani ei kestä kunnolla maa-artisokkaa ja kasvatankin niitä lähinnä pölyttäjiä varten. Tänä syksynä istutimme nurmialueella pitkän kaistaleen maa-artisokkaa, ihan vain kukkimaan. Emme siis aio nostaa siitä satoa lainkaan.

Syyskylvöinä laitoimme valkosipulien lisäksi monia juureksia, esimerkiksi palsternakkaa, mustajuurta ja keltajuurta. Lisäksi kylvimme tilliä. Jostain syystä emme ottaneet lainkaan kuvia työstämme. Outoa. Valkosipulisato oli aivan tosi huono tänä vuonna. Piti kyllä käyttää ne talvella ruuanlaitossa, mutta mieli muuttui melko nopeasti, kun menimme ostamaan istutettavia valkosipuleita. Toki olimme aika myöhään liikenteessä, joten ehkä jäljellä olevat yksilöt olivat kaikkein huonoimmat, mutta en voi mitenkään ymmärtää, että pienen pieni valkosipuli, jonka kynnet olivat aivan surkeat, maksoi 6 euroa. Jäljellä olevat 3 sipulia jäivät kyllä ostamatta. Myöhemmin kävimme toisessa puutarhassa ja kun otin puheeksi valkosipulien korkean hinnan, kuulin, että monella muullakin meni sato pilalle ja sen takia hinnat nousivat niin korkeiksi.

Onneksi meillä oli varsinaisten valkosipulien lisäksi myös viime syksynä kylvetyt itusipulit. Jaoimme niistä osan ensi vuoden sadoksi. Jakamatta jäi vielä aivan valtava määrä taimia, ne istutetaan kunnolla ehkä keväällä. Ehkä myymme osan jossain tapahtumassa muillekin.

Lantut kasvoivat hyvin, mutta epäonnisesti ne saivat kylmää ulkona ja jäävät sen takia käyttämättä joulun lanttulaatikkoon. Ne intoutuivat kasvattamaan uutta lehteä ja sen takia laitoinkin ne takaisin maahan. Hauska nähdä, miten ehkä kukkivat ensi vuonna ja tuottavat siemeniä.

Nyt levitettiin puutarhassa juoruja urakalla

 Ihan hyväntahtoisia juoruja kuitenkin

Samalla kun siirsin sisäviidakon pihalle, karsin vähän kasvustoja. Monessa ruukussa juorut ulottuivat pitkälle maahan. Revin ne käsin poikki, sillä kesän aikana ne kasvavat moninkertaisesti takaisin, vaikka revin niitä uudelleen vielä.

Ei tästä nyt oikein enää tunnista, mutta valkosipulit siinä kasvavat. Toivottavasti mahdolliset tuhohyönteisetkin eksyvät. Toki valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja monet hyönteiset lentävät tuoksun perusteella. Revityistä juoruistakin lähtee silti melko voimakas tuoksu, ehkä se harhauttaa edes vähän.

Samalla sain siis valkosipuleille, jättikurpitsoille ja kesäkurpitsoille katetta. Leikkasin itusilmuista kasvatetuille valkosipuleille ruohonleikkuusilppua. Ne kasvavat nimittäin niin tiheästi, että juorut eivät mahdu väleihin vahingoittamatta taimia.

Hassua, että nyt kun silppu on paikoillaan ja otin kuvan, pienet varret näyttävät itse asiassa paljon isommilta kuin aiemmin. Ne ovat noita oranssin narun "takana" olevat varsia. Ilman katetta ne nimittäin näyttivät  ihan pikkuruisilta.

Kesäkurpitsa erottuu vähän paremmin. Tässä katteena ei ole juorut, vaan makeasinikuusaman lehtijäte, jota syntyi, kun pensaita piti leikata, etteivät tule mustikoiden ja perunoiden päälle liiaksi. Osa kurpitsoista sai juoruja ympärilleen. 

Valkosipulit itusipuleista talvehtineet hyvin

 Kasvihuoneen pohjan multa hyvää kasvualustaa

Olen monena vuotena laittanut syksyllä maahan jonkin verran valkosipulien itusipuleita. Menestyminen talven jälkeen on ollut huonoa. Viime syksynä vaihdoin kohopenkkeihin uutta multaa suuret määrät, kun kasvihuoneen pohjalla oli kahden vuoden mullat. Pohjahan muodostuu minulla palaneesta hevoskasta eli hevosenlanasta, kompostista ja kasvukerrokseen laitetusta mullasta. Ravinteita jää vielä kasvukauden jälkeenkin ja maa on hyvin multavaa. Tämä näyttää olleen hyvä ratkaisu. Itusipulit ovat ilmeisesti juurtuneet jo syksyllä ja tumma maa lämpesi keväällä nopeasti.

Yksikyntisiä syksyllä

Itusipuleista ei tule niin sanottuja normaaleja valkosipuleita, vaan ne jäävät yksikyntisiksi. Ne ovat hyviä ja syömäkelpoisia, mutta jos haluaa monikyntisiä, niitä pitää kasvattaa vielä toinen vuosi. Nämä itusipulit kasvavat nyt hyvin tiheässä, sillä sipuleita oli valtavan paljon ja toisaalta en uskonut niiden menestyvän näin hyvin. Pitää varmaan vähän miettiä, että olisiko näitä syytä harventaa kasvukaudella. Muutoin voi tulla aika ahdasta.

Vanhat kasvusäkit valkosipulipenkkiin

Aloin miettiä, että miten aiemmin toimin valkosipulieni kanssa ja muistin, että laitoin aina syksyllä tomaattien kasvusäkit valkosipulipenkkeihin. Tämä oli siis ennen kasvihuoneen rakentamista. Kasvusäkeissä on valtavan paljon lannoitteita ja osa tuntuu olevan ihan lähes sulamattomina vielä kasvukauden lopussa. Olin siis samalla tavalla lannoittanut vahvalla mullalla penkit. Sato oli aina tosi menestynyttä. Palstaviljelmien takia omaa kompostimultaakaan ei riittänyt enää kovin paljon kotipihaan, sillä palstalla tarvittiin sitä kipeämmin. Edelliskasvukaudella, kun aikataulusyistä jouduin luopumaan palstoista, riittää kompostia niin paljon, että olen jälleen omavarainen mullan suhteen. Saan varmaan valkosipulitkin taas kukoistamaan entiseen malliin.

Alakuvassa yksi valkosipulin kynsi. Ymmärrät varmaan, miksi näitä kasvatan. Makukin on aivan toisenlainen, kuin kaupasta ostetuissa. Omaan suuhuni ikävimpänä koen sellaisen pistävän metallisen maun. Itse kasvatetuissa sitä ei ole ja valkosipulin oma aromi on monivivahteisempi. En myöskään saa migreeniä itsekasvatetuista, vaikka tuontivalkosipuleista saan.