Juksaa rikkakasvejasi

 ja helpota kitkentätyötäsi

Keväällä kannattaa vähän jekuttaa rikkakasveja. Sinulla on nimittäin kaksi keinoa, joita kasveilla ei ole, nimittäin ennakointi ja suunnitelmallisuus. 

Tuumaustauko on aina paikallaan.

Mitä pitää tehdä?

Keväällä kannattaa houkutella rikkakasvit kasvamaan ennen kuin sinä aiot kylvää tai istuttaa taimia. Ihan tosi, tämä on paljon parempi keino, kuin yrittää päästä rikkaruohoista eroon viikkojen kitkennällä. Laita harso tai muovi maan päälle. Aurinko teholämmittää kasvualustan ja innostaa rikkaruohojen siemenet itämään ja juolavehnän sekä muut juurilevintäiset kasvamaan. Nyt seuraa se paras juttu! Sinä pääset haraamaan ja kitkemään nämä innokkaat kasvajat.

Mitä järkeä tässä on?

Kun juolavehnässä on enintään 3 lehteä, se on käyttänyt juuren kasvuvoimaa, mutta ei ole vielä pystynyt siirtämään auringosta voimaa juureen. Nyt kun heiluriharalla katkaiset kaikki juolavehnät, joutuu se kasvattamaan pelkällä juurivoimalla taas uudet varret. Jälleen katkaiset heiluriharalla juolavehnät, ohdakkeet yms. ja tässä vaiheessa juuri on jo menettänyt tosi paljon voimaa talven jäljiltä. Jokaisella harauskerralla lähtee myös siemenestä itäneet. Kun et sekoita pintaa syvemmältä, vähenee itävät siemenet hurjasti ja maasi puhdistuu. Kun otat tällaisen maan kasvimaakäyttöön, pääset paljon helpommalla tästä eteenpäin.

Mikälie juurilevintäinen katteesta napsittuna.

Entä tästä eteenpäin?

Jos nyt tämän jälkeen jyrsimellä, lapiolla tai millä tahansa työvälineellä sekoitat maan, pilaat ihan kaiken. Siemeniä nousee valtavasti pintaan ja joudut aloittamaan kaiken alusta. Sen sijaan, jos laitat katetta maan päälle, loputkin siemenet jäävät sen alle, eikä pienestä siemenestä riitä kasvuvoimaa niin paljon, että varsi ylettyisi katteen päälle. Jos maahan jäi vielä elinkelpoisia juolavehnän juuria, kate harhauttaa ja houkuttelee kasvattamaan juurta hyvin lähelle pintaa. Sinä hyödyt tästä, sillä katteen alla juuri ei ole paljon mitään maassa kiinni ja pystyt vetämään kaikki loput kasvavat juolavehnät ilman työkaluja, pelkin sormin kokonaisina juurakkoina. Montaa juolavehnää tai ohdaketta ei tämän jälkeen enää kasva. Helppoa kuin heinän teko!

Ohdake katteessa

Muistatko juolavehnän 4 lehden säännön?

 Kompensaatiopistettä kannattaa hyödyntää

Talven jälkeen juurilevintäiset kasvit joutuvat käyttämään juuren varastoravinteita ensimmäisten lehtien kasvattamiseen. Riippuu kasvista, missä vaiheessa lehtiä on niin paljon, että niiden avulla se pystyy yhteyttämään auringosta voimaa juureensa. 

Juolavehnällä tämä on 4 lehden kohdalla. Kun sillä on enintään 4 lehteä, se on käyttänyt juuren voimia ja heikentänyt siis juuristoaan. Jos sen kitkee tässä vaiheessa, juuressa on vain vähän voimia uuden lehdistön kasvattamiseen. Kun sen jälleen kitkee ajoissa, näivettyy juuristo ja juolavehnä on voitettu. Jos maa on kateviljelty tai muuten saatu kuohkeaksi, kitkentä onnistuu sormin ja juuristo tulee ehjänä. Alla kuvia, kun kitkin valkosipulini ennen katteen lisäämistä. Jokaisessa varressa on enintään 4 lehteä.

Toinen valkosipulipenkin juuririkka oli tämä alla näkyvä, jonka nimeä en muista. Hyvin näkee, miten se on kasvattanut syksyllä multaan jääneistä juurenpaloista. Nämäkin lähtivät helposti ja jokaisesta juuresta on helppo tarkista, että niissä ei ole yhtään uutta katkaisupintaa, eli sain ne ehjinä pois. Tärkeimmän rikkaruohokitkentähetket ovat syksyllä myöhään, jolloin kannattaa olla tosi tarkka ja ahkera. Mitä huolellisemmin kitkennän tekee, sitä vähemmän on keväällä kasvua aloittelevia juuria. Toinen on nyt varhain keväällä, kun niiden juuret ovat todella heiveröiset, eivätkä pysty kiinnittymään maahan oikeastaan lainkaan.

Kateviljelyn helppous näkyy näistä kuvista

 Juuret nousevat ehjinä helposti

Rikkaruohojen kitkennässä ei tarvita työkaluja. Maan kuohkeus ja katteen vaikutus juuriston kasvutapaan vaikuttaa siten, että kasvi ei joudu haaroittamaan juurtaan moneen suuntaan. Palstoillani oli aluksi erittäin paha ohdakeongelma. Muita rikkakasveja ei paljonkaan mahtunut mukaan. Katteiden avulla ohdakkeesta pääsee eroon. Kitkentä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun kasvi on sen varren vahvistunut, että maan päällinen varsi ei mene poikki, kun siitä vetää. Sormilla kannattaa ottaa kiinni ihan tyvestä. Nostamista ei saa tehdä yhtäkkisellä nykäisyllä, vaan hallitulla sitkeällä vetämisellä. Ensimmäisenä vuonna juuret ovat vielä jonkin verran tiukassa ja katkeamisia tapahtuu, mutta mitä kauemmin kateviljelyä ja muokkaamatta viljelyä on tehnyt, sitä helpommin juuret irtoavat ja sitä vähemmän on kitkettävääkään. Kun juuret saa kokonaisina, uutta kasvua ei synny. Ja jos sattuu juuri katkeamaan, ei se ole katastrofi. Uusi kasvu kitketään ennen kuin kasvi on ehtinyt vahvistaa juuren elinvoimaa yhteyttämällä. Juolavehnällä tähän on helposti sanottu heti; kun on enintään 4 kasvulehtiä. Tätä oikeaa kitkentähetkeä kutsutaan kompensaatiopisteeksi.

Juolavehnää tai ylipäätään mitään pitkää maajuurta kasvattavaa rikkaruohoa ei missään nimessä kannata alkaa repimään keskellä kesää. Maa on yleensä sen verran kuivaa ja satoa on laajalti kasvamassa, eli kitkentä on hoidettava silloin nimenomaan kompensaatiopiste-ajatuksella. Paras hetki on sen sijaan syksyllä sadonkorjuun jälkeen, kun ei enää vahingoita satokasveja ja maakin on yleensä sateiden jäljiltä kohtalaisen märkää, eli juuret irtoavat vielä helpommin. Maata kannattaa kevittää talikolla ja edetä juolavehnän juuren mukaisesti. Lopulta saa nostettua pitkän juuren, eikä maahan jää palasia tuottamaan uutta kasvustoa. Tällä tekniikalla olen saanut kasvimaan juolavehnävapaaksi, eikä työmäärä ollut iso. Parina vuonna kuin tämän tekee huolellisesti ja ne vähäiset uudet taimet keväällä nyppäsee ennen kuin on 4 lehteä, juuri näivettyy ravinteettomaksi, eikä uutta kasvustoa enää synny.

Tässä palstan alkuajalta, kun ensimmäisen kerran alettiin vanhaa pellonpohjaa raivaamaan meidän käyttöömme. Silloinkaan en tuonut palstalta mitään pois, vaan kaikki rikkaruohomassa kompostoitiin suurissa säkeissä mullaksi. 

Uuden alan raivauksen jatkoa

Eilen oli mitä ihanin kesäinen syysilma tehdä sadonkorjuuta ja uudisalan raivausta. Koivut saivat kyytiä ja kasvusto leikkattiin niin lyhyeksi kuin keräävällä leikkurilla pystyi terää rikkomatta. Leikkuutähteen laitoin paksuksi kerrokseksi mulloksella olevalle alueelle talteen.

Lyhyttä on. Seuraavana päivänä aurinko oli vielä "kivasti polttanut" eli auttanut rikkojen näivettämisessä. Juurien voima joutuu koetukselle kun vielä puskee ensi viikolla aurinkoisina päivinä uutta vartta. Keväällä onkin sitten paljon helpompi kuluttaa viimeisetkin voiman rippeet juurista ja päästä rikoista eroon nopeammin.

Puiden rangat karsittuna odottamassa kuljetusta pois alueelta. Jos syksyn lämpöä vielä riittää, jyrsitään maa ja peitetään pressulla talveksi. Auttaa keväällä paljon, kun rikat eivät saa heti ensimmäisiä auringonsäteitä käyttöönsä.

Keväällä otan pressua pois siten, että tiedän ehtiväni joko leikkaamaan kasvun tai jyrsimään uudelleen riittävän aikaisin. Juolavehnä pitää torjua, kun siinä on enintään 4 lehteä. Silloin juuren voimaa ei ole vielä kertynyt lisää, vaan kasvi on käyttänyt kasvuunsa juurien voimaa.

Ohdakkeiden ja juolavehnän yhteistorjunta on hieman hankalampaa. Ohdake pitäisi torjua kun se on 15-10 cm pitkä. Jos sen torjuu aiemmin, on riskinä, että taimesta tulee tiheä puska. Siitäkin on kyllä kokemusta. Jyrsittäessä sen voi kyllä torjua pienenäkin, se joutuu joka tapauksessa kasvamaan pienestä juurisilpusta ja kuluttamaan juuren voimia.

Nämä oksat pääsevät hyönteishotelliin asujaimistoja tarjoamaan.