Luovat keinot käyttöön kun tila loppuu

 Niittikone on kätevä apuri

Tykkään tosi paljon ostamistani kaaliverkoista. Yksi asia niissä kuitenkin harmittaa, nimittäin leveys. En ymmärrä, miksi verkko myydään 2m *5 m paloina ja näkee, että kavennus on tehty ihan käsin leikkaamalla. 2 metriä on liian leveä sähköjohtojen suojaputkikaariin, eli jää reunasta paljon ryttyyn.

Pieni innovaatio auttaa

Tänään laitoin taas kasvihuoneesta esikasvatettuja taimia ulos. Aloitin maissien istuttamisella ja papujen kylvöllä, sillä en vielä siinä vaiheessa ollut keksinyt, mihin saisin istutettua parsakaalit. Sitten syntyi hauska idea: jos niittaa kaksi harsoa yhteen, tulee paljon tilavampi tunneli, sain nimittäin näin yhdistettyä kaksi erillistä tunnelia ja väliin jääneeseen käytävään sain istutettua parsakaalit.

Nyt voisin leventää istutusaluetta vielä vaikka kuinka paljon, sillä jouduin käärimään toisesta sivusta verkkoa paljon rullalle. Jostain pitäisi saada vielä ruohonleikkuusilppua, jotta parsakaalitkin saisivat katteen. Illalla kastelin penkit hyvin. Päivälle oli luvattu vaarallista ukkoskuuroa, mutta ei tullut kuin pari jyrinää ja pari vesipisaraa niin, että maa ei edes kastunut. Erillisiä pisaroita näkyi siellä ja täällä.

Neljäs salaattisato tulossa kaupan hevisalaatista

 Hinta tulee jo ihan maltilliseksi

Talvella, kun ostaa ruukkusalaattia, tulee käyttö  kohtalaisen kalliiksi. Yhdestä ruukusta ei kovin kauan riitä leivänpäällistä, saati salaatiksi asti.

Muistatko, että jatkokasvatan nämä ruukut? Toinen sato tulee sisällä ledin alla ja kolmas sato nousi aiemmin kasvihuoneessa, mutta tänä vuonna sain kolmannen sadon autotallissa, kun hankin esikasvatuksia varten kasvivalohyllykön. Siellä salaatitkin saivat hyvät kasvuolosuhteet. Nyt saan siis neljännenkin sadon, nimittäin laitoin salaatit vielä kerran uusiin multiin, parvekelaatikkoon, lähelle ovea. Puoliso nimittäin toivoi, että olisi mahdollisimman lähellä. Parvekelaatikkoon saa myös kivasti vettä säiliöön ja laitoin hyvät varastolannoitteet multaan, niin riittää pelkkä vedellä kastelu. Puoliso lupasi huolehtia veden riittävyydestä.

Naposteluretiisit

Lapsuudesta muistan herkulliset retiisit, maistuvat ja makeat. Pitkään ihmettelin, miksi ne eivät maistu enää lainkaan samoilta. Syy selvisi, kun ensimmäisen kerran kasvatin retiisiä kylmähkössä kasvihuoneessa keväällä. Jo vain tuli lapsuuden muistot mieleen. Toinen vastaavanlainen kokemus tuli, kun laitoin loppusyksystä tyhjentyneeseen kasvimaahan jäljelle jääneitä retiisin siemeniä. Niistä kasvoi valtavan suuria, mutta silti aivan hirmuisen makeita. Näissä molemmissa oli yhtenäistä se, että ilma oli viileä ja kosteutta runsaasti. Retiisin maku tulee polttavaksi, kun se kasvaa lämpimässä. Samalla on usein herkästi kosteudesta pulaa.

Tänä vuonna laitoin retiisit varhain kasvimaalle, mutta kevät oli niin tavattoman kylmää, ettei siemenet alkaneet itää lainkaan. Vihdoin taimia tuli pinnalle ja olen huolehtinut runsaasta kastelusta, sillä sää lämpeni ihan äärimmilleen saman tien. Eilen otin pieniä retiiseitä naposteltavaksi, sieviä pyöreitä. Yllätyin kovasti, että ovat silti vielä makeita, vaikka onkin ollut kuumaa. Kuori piti tosin poistaa, sillä ilmeisesti kuumuus tekee siitä paksumpaa ja vahvempaa. Noista syksyllä ja kasvihuoneessa kasvaneista ei ole tarvinnut edes ottaa kuorta pois, sillä kuori on jäänyt hyvin ohueksi ja miedoksi.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.

Vähän enemmän toivoa soijasta

 Runsas lämpö houkutteli itämään

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa soijan kasvattamista. Innostuin siitä katsoessani televisiosta Tanskalaista maajussia. Ajattelin, että ehkä oikein suojaisessa paikassa kasvatus voisi onnistua. Netistä löytyi lähinnä epäonnistumisia. Siementen itävyys oli yleisesti ottaen ollut aivan tavattoman huono. Toinen epäonnistuminen oli se, että sato ei ehtinyt valmistua. Kasvattajat arvelivat, että kasvukausi oli liian lyhyt, mutta tutkiessani asiaa enemmän, uskon syynä olevan meidän pitkä päivä eli liian pitkä valoisa aika, sillä soija on lyhyenpäivän kasvi. Kasvustoa pitänee pystyä suojaamaan valolta, jotta se tuottaa satoa. Samalla tavoin maissin kasvu kiihtyy syksyllä, kun päivä lyhenee.

Yllä olevassa kuvassa on ensimmäisenä kunnolla itänyt soija. Siihen on tullut jo useita lehtiä. Muutkin, myöhemmin itäneet, ovat vahvoja varreltaan. Ensimmäinen itänyt soija on aivan olematon pitkä soiro, tuskin pysyy hengissä.

Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, miten saan varjostuksen toteutettua, mutta jotain pitää keksiä. Siemenpusseissa oli varmaankin käännösvirhe, sillä niissä kasvatusta suositeltiin Suomen pohjoisosiin. Jos nämä olisivat jotain todellakin pohjoisessa selviytyväksi jalostettua lajiketta, niin silloin ei luulisi olevan päivänpituus ongelmana Porissakaan. Ei tässä taida muu  auttaa, kuin kasvattaa ja ja katsoa, mitä tulee tulokseksi.

Vietyäni ruukut kasvihuoneeseen, alkoi itää enemmän. Uskon, että syynä on kasvihuoneessa jopa liian korkeaksi nouseva lämpö. Soijaahan kasvatetaan lämpimissä maissa.

Kasvihuoneessa ovat vahvistuneet myös latva-artisokat, sokerijuurikkaat ja parsakaalit. Istutin jo osan latva-artisokista ulos. Koska piha alkaa olla jo täysin käytetty, pitää ottaa loputkin nurmikosta istutuksille. Jäljelle jää tänä vuonna enää käytävät. En silti ole varma, että saan kaiken mahtumaan. Todennäköisesti joudun ottamaan myös kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen kasvatuskäyttöön. Se vaatii vähän enemmän ponnisteluja, koska pelkässä turvahiekassa ei kasva mitään ja talven kompostia ei ole enää yhtään jäljellä, ei myöskään puolivalmista. On vain enää täyttökomposti, jota ei voi pistää vielä maahan jyrsijävaaran takia.

Parsakaali

Parsakaaleja ja muita kaalikasveja varten ostin hyönteisverkot jo talvella, jotta hyökkäystä ei tulisi. Nyt huomaan, että vaaraa on ollut jo nyt, kun tuuletuksen vuoksi on pidetty kasvihuoneen ikkunaa auki. Toivottavasti kasvit ovat vielä säästyneet tuholaisilta. En ole ehtinyt rakentamaan vielä verkkosuojaa oveen.

Pihalle päässyt latva-artisokka.

Kolmatta kesää oleva parsa, josta voisi nyt ottaa maistiaisia.