Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto
Kaaliverkko avuksi
Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.
Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.
Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.
Tunnelit sähköputkilla
Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.
Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.
Tilavasti
Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.
Katetta suojaksi
Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.
Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.
Naapurin roska on minulle aarre
En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.
Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.
Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi
Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.
Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.
Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi
Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.
