Muista tyhjentää kompostisi viimeistään marraskuussa

 Muuten uhkaa usein täyttyminen talvella

Taidetta kompostin sisäkannessa.

Olen jo monena vuotena noudattanut sääntöä, että marraskuussa pitää tyhjentää komposti. Tänä vuonna rytmi vähän muuttui, kun uuteen kasvihuoneeseen menee loputtomasti kompostimultaa. Sinne laitettavan massan ei tarvitse olla valmista, riittää, että se ei enää houkuttele jyrsijöitä.

Kaksi kompostia rinnan ja suojasilta väliin tyhennyksessä.

Ei varise kompostia väärään paikkaan.

Siisti homma.

Aloitimme apupuutarhurin kanssa tänään syystoimet. Ensimmäinen asia oli, että muhituskomposti tyhjennettiin kasvihuoneeseen ja täyttökomposti siirrettiin muhituskompostiin. Rutiineihin syksyllä kuuluu aina lisäksi se, että kompostien jyrsijäturvallisuus tarkistetaan ja kompostin alta otetaan ravisseet mullat pois.

Tyhjennyksessä tarkistetaan, että ei löydy aukkoja jyrsijöille

5 mm reiät ruostumattomassa teräslevyssä estävät hiiret ja muut.

Seinien pitää olla myös ehjät ja kaikki saumaukset.

Täyttökompostin alla on tiilet. Väleissä urat, jotta ilmankierto on taattu.

Muhituskomposti on laattojen päällä ja pienet urat niiden välissä.

Tällä kertaa täyttökompostikin oli jo niin maatunutta, että sen olisi voinut laittaa suoraan kasvihuoneeseen, mutta ajattelin, että on varmastikin ihan hyvä muhittaa sitä vielä hetki. Kääntämisen jälkeen lämmöt nousevat yleensä vielä ylös ja se on hyväksi massan hygienisoitumisen takia. En tietenkään halua uuden kasvihuoneen multaan mitään tautiriskiä.

Ei houkuttele jyrsijöitä, mutta maatuu vielä lisää muhituksessa.

Tyhjennyksen yhteydessä haen aina naapureiden kompostitynnyrit, vaikka olisin ne ihan hiljan tyhjentänyt. Mitä enemmän saa biomassaa kerättyä, kun aloittaa ihan tyhjästä kompostista, sitä tehokkaammin prosessi alkaa ja kuumentuu hyvin korkeisiin lämpötiloihin ja hygienisoituminen hoituu.

Uudet biojätteet ladattu ja kuivikkeita päälle.

Lopuksi juurikkaiden naatteja maasta kotiloita houkuttelemasta.

Parin päivän päästä kansi mene jo helposti kiinni.

Saako naapurin tontilla kasvattaa?

 Ainakin meidän naapurissa saa

Olen kertonut jo monta kertaa, että meidän naapurusto on tosi kivaa. Meillä on yhteiskompostointia, laajamittaista risujen luovutusta haketusta varten, naapuriapua, kun ei saa itse vaikka jotain kiinnitystä auki tai vedettyä ruohonleikkuria käytiin, mitä nyt milloinkin kukin tarvitsee apua.

Puolet kylvetty ja tiivistetty, puolet kylvämättä. Työnjohtaja katselee näemmä muualle.

Nyt naapuriapu nousee oikein tosi isoon merkitykseen, sillä omalle tontille ei kerta kaikkiaan mahdu enää mitään uutta kasvatusta, mutta haluan kasvattaa herneet pakkaseen. Jo monta vuotta sitten naapuri on sanonut, että jos oma piha tulee pieneksi, tule heille. Parina vuonna tarvetta olisi ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä nurmikosta kasvimaata. Nyt on tarve ja apupuutarhuri on niin suuri apu, että kaikki valmistui melkein kuin itsestään, vai miltä kuulostaa, että oman työkokouksen aikana on pohjustukset tehty, eli kuorittu tarvittavalta alueelta nurmikon pinta pois. Ajatuskin siitä, että olisin tehnyt sen oman selkäni kanssa, satuttaa liikaa.

Herneet suojattiin harsolla, jotta kyyhkyt eivät tule syömään niitä.

Nurmikon pohja on hiekkaista savea. Maa on ollut nurmella hyvin pitkään ja vain vähäisellä tallomisella, eli pohja on todella läpäisevää ja mururakenne näytti hyvältä. Kuohkeutimme pintaa talikolla ja tasoitin sen haravalla. Tasoituksen jälkeen kylvettiin herneet ja tallomalla tiivistin ne tiukasti maahan kiinni, jotta juurtuminen olisi helppoa. Tiivistämisen eli "jyräämisen" jälkeen  kastelimme maata ja siinä totesin ilokseni tuon hyvän läpäisevyyden. Lopuksi lisättiin multaa pinnalle. Nyt jouduin turvautumaan pussimultaan, koska kasvihuoneen pohjalta ei tulee enää riittävän muhevaa ja ravinteikasta maata.

Hernemaan takana olevan pintanurmikasan maisemoin vielä kasvustolla. Laitoin sinne muutaman herneen siemenen ja käyn laittamassa erilaisia niittykukkasiemeniä, sekä pellavaa.

Hernelajikkeen valitsin pussin kuvauksen perusteella. Terve lajike, vastustuskykyinen tauteja vastaan ja maukkaat herneet sopivat pakastukseen. Säilöntäähän varten minä näitä kasvatan. Sain opiskeluaikanani Viikissä nauttia omista pakasteherneistä, kyllä oli hyvää.

Tämä on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa herneistäni, siksi pitää käyttää tätä samaa.

Papujen lisälisäkylvöt alkavat itää. Vein ne äsken kasvihuoneen lämpöön, koska ilma jäähtyi eilisestä alkaen tosi paljon. Varmaankin itävät lämpimässä vähän paremmin.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.