Nyt ollaan kalkkiviivoilla

 maakellarin kanssa

Kalkkimaalilla tulee iso muutos pintaan.

Muistatko, kun kerroin maakellarin pesusta? Annoin ovien olla auki pitkään, jotta kosteus laskisi. Syksyn yökasteen voimistuttua, suljin ovet, enkä ollut sen koommin ehtinyt vielä käydä katsomassa tilannetta. Haaveilin alusta asti seinien kalkitsemisesta. Olin luullut aiemmin, että kellarien seinät on aina kalkittuja, mutta sittemmin opin, että on myös olemassa ihan Kellarimaali-tuote erikseen. Kellari maalilla tämä minunkin kellarini on maalattu 1987, eli melko tovi sitten.

Kalkki tekee todellakin ihmeitä.

Seinistä maalia ei ollut irronnut, mutta katosta se oli irtoilemassa. Harjasin kuivuneesta katosta kaiken irtonaisen maalin pois pesun yhteydessä ja nyt ennen kalkitsemista vielä uudelleen. Niin, siis vaikka olisi ollut kellarimaali-tuote, halusin nimenomaan kalkituksen. Kalkissahan ns. mikään ei elä, eli se on samalla putsausta. 

Nyt on kellari kalkittu ja juurekset pääsevät säilöön loppuviikosta. Kokeilen ensin pienellä määrällä, että miten homma hoituu. Jos kaikki sujuu hyvin, uskallan kasvattaa taas ensi kesänä varastoitavaa perunaa myös ja muutenkin panostaa kellarivarastoitaviin tuotteisiin enemmän. Tänä vuonnahan päivän sana on umpiointi. Mietipä, miten paljon saan säilöttyä, jos pystyn yhdistämään umpioinnin, pakastamisen, kuivattamiset, hapattamisen ja kellarin. Aika upeaa.

Hei hetkeksi, kellari.

Maissia yllin kyllin

 Sato onnistui loistavasti

Säilykemaissia omasta maasta.

Tykkään maissista ihan hirveästi. Olen jo monena vuonna kasvattanut omaa maissia. Aiemmin olen vain pakastanut maissit kokonaisina tähkinä ja lähinnä herkutellut talvella. Pakkasesta voi ottaa jäisen tähkän, laittaa uuniin sulamaan ja kypsymään ja voin kanssa herkutella. Juuri poimittuja maisseja ei tarvitse kypsentää lainkaan, vaan ne voi syödä sellaisenaan.

Maissit laitoin pieniin pussukoihin pakkaseen.

Tänä vuonna pakkanen on tullut täyteen jo ajat sitten, eli maissia ei mahtunut kuin ihan vähäsen, eikä sekään kokonaisina tähkinä. Olen siis riipinyt jyvät valmiiksi tänä vuonna sekä pakkaseen että umpiointiin. En ole koskaan ennen punninnut ja katsonut, paljonko yhdessä tähkässä on ruokaa. Otin yhden pienen tähkän, sen lähtöpaino oli 136 grammaa ja satoa siitä sai 102 grammaa. Tosi hyvä hyötysuhde siis.

Umpioinnissa laitoin osan suolaveteen, osaan ripauksen sokeria ja osaan myös voita. Säilönnän aikanahan hajoaa aina tuotteen omia sokereita, jolloin lisätty sokeri ei sinänsä tee sitä makeammaksi, vaan pitää makeuden lähtötilanteen tasalla. Se edesauttaa myös säilyvyyttä ja tehostaa aromeja. En ole vielä maistanut yhtään, kerron sitten, miten nämä eri vaihtoehdot erosivat ja mistä tykkäsin eniten, eli mikä pääsee niin sanotusti jatkoon.

Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Jännittävät hetket käsillä

 Uudet vehkeet testauksessa

Elektronisen keittimen ohjelmistotaulu.

Ennen käyttöönottoa varsinaiseen säilöntään, keittimeen piti tehdä testiajo. Hetken kesti ohjeiden ymmärtäminen, mutta lopulta vartin testiohjelma käynnistyi. Kone pihisi ja puhisi paineventtiilistä ajoittain suhahduksia ja ihan ohjelman lopussa tuli pitkään kunnon höyryt. Katsoimme samaan aikaan ohjelmaa valkokankaalta ja höyrypurkaus tuli juuri sopivasti ohjelman tapahtumiin. Pelästyimme oikein kunnolla. 

Muuntajalla sähköt kohdilleen.

Mukana tuli pikataulukko eri ruokalajeille, sekä reseptikirja ja ohjeet.

Erilaisia tarvikkeita keittimen käyttöä varten.

Aikaa kului sen verran paljon opettelussa, että varsinainen umpiointi siirtyi seuraavaan päivään. Ensimmäiseen erään pääsee härkä-ja ruusupapuja sekä pensaspapuja tai sellaiseksi tuollaiset pitkät pötköt nyt nimeän.

Kunhan tämän opin, niin jotenkin tuntuu, että säilönnästä tulee oikeasti kätevää. Voi säilöä pieniäkin määriä. Säilöminen jää usein tekemättä, kun se tuntuu jo etukäteen niin hurjan suurelta työltä. Olen tästä menetelmästä innoissani senkin takia, että haluan saada oman sadon säilöttyä mahdollisimman käyttövalmiiksi. Umpioitu ruoka on jo valmiiksi kypsää. Tässä tulee ikään kuin einestä oman puutarhan sadosta, kotiruokaa purkissa. Talvella on paljon nopeampaa ottaa umpioituja papuja, kuin aloitta prosessi kuivattujen papujen liotuksella jo edellisenä päivänä tai sulattamalla pakkasesta raakoja papuja. Umpioituja voi käyttää ilman etukäteissuunnitelmaa, hetken tarpeeseen.