Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Jännittävät hetket käsillä

 Uudet vehkeet testauksessa

Elektronisen keittimen ohjelmistotaulu.

Ennen käyttöönottoa varsinaiseen säilöntään, keittimeen piti tehdä testiajo. Hetken kesti ohjeiden ymmärtäminen, mutta lopulta vartin testiohjelma käynnistyi. Kone pihisi ja puhisi paineventtiilistä ajoittain suhahduksia ja ihan ohjelman lopussa tuli pitkään kunnon höyryt. Katsoimme samaan aikaan ohjelmaa valkokankaalta ja höyrypurkaus tuli juuri sopivasti ohjelman tapahtumiin. Pelästyimme oikein kunnolla. 

Muuntajalla sähköt kohdilleen.

Mukana tuli pikataulukko eri ruokalajeille, sekä reseptikirja ja ohjeet.

Erilaisia tarvikkeita keittimen käyttöä varten.

Aikaa kului sen verran paljon opettelussa, että varsinainen umpiointi siirtyi seuraavaan päivään. Ensimmäiseen erään pääsee härkä-ja ruusupapuja sekä pensaspapuja tai sellaiseksi tuollaiset pitkät pötköt nyt nimeän.

Kunhan tämän opin, niin jotenkin tuntuu, että säilönnästä tulee oikeasti kätevää. Voi säilöä pieniäkin määriä. Säilöminen jää usein tekemättä, kun se tuntuu jo etukäteen niin hurjan suurelta työltä. Olen tästä menetelmästä innoissani senkin takia, että haluan saada oman sadon säilöttyä mahdollisimman käyttövalmiiksi. Umpioitu ruoka on jo valmiiksi kypsää. Tässä tulee ikään kuin einestä oman puutarhan sadosta, kotiruokaa purkissa. Talvella on paljon nopeampaa ottaa umpioituja papuja, kuin aloitta prosessi kuivattujen papujen liotuksella jo edellisenä päivänä tai sulattamalla pakkasesta raakoja papuja. Umpioituja voi käyttää ilman etukäteissuunnitelmaa, hetken tarpeeseen.

Sitä, tätä ja tota ja vähän semmottiskii

 Syksy saapuu satoineen

Puutarhassa voi tulla vastaan monenmoisia yllätyksiä. Tänään oli joku käynyt nostamassa perunoita. En vain tiedä mikä. En voi sanoa ketä, sillä varmuudella se ei ole ollut kaksijalkainen, sillä kukaan perheenjäsenistä ei ole ollut kuokan kanssa touhuamassa. Äsken kun kävin puutarhakierroksella ja syömässä marjoja, huomasin perunoita maassa. Toinen oli ihan kokonaan kasvimaan ulkopuolella ja toinen vielä multa-alueella. Mikä tekee näin?

Kaivamisjäljet perunassa.

Ihan kummallinen jälki.

Papua papua

Toivottavasti syksy on pitkä, sillä härkäpavut pääsivät maahan kovin myöhään. Ainakin on paljoja muodostumassa myös niissä taimissa, jotka ovat perunapenkissä kasvamassa perunannoston jälkisatona. Umpioimisprojekti sen sijaan ei etene. Haluan elektronisen umpioimiskattilan, mutta tällä hetkellä niitä saa ostettua vain USA:sta ja sähköjen kanssa on nyt vähän haasteita.

Härkäpapu.

Härkäpapu.

Ruusukaaleja tulossa

Pari päivää sitten teimme naapurin kanssa pihakierroksen ja silloin ruusukaaleissa ei ollut vielä juurikaan näkyvissä kaalinmuodostusta. Nyt äsken kun katsoin, oli jo melkoiset pallerot. Ihan huippua! Nuo ovat niin huippumakeita ja hyviä. Nam. Jos et ole koskaan kasvattanut ruusukaalia, mutta tykkäät niistä, niin laitapa nyt heti ensi vuoden kasvatussuunnitelmaan ruusukaalit. Ne pitää esikasvattaa, jotta satoa ehtii tulla ja suojata huolellisesti ainakin tähän elokuuhun asti kaalikoin hyökkäyksiltä.

Ruusukaali.

Tomaattisatoa

Laitoin tänä vuonna paljon tomaatteja. Piti tulla oikein myös säilöntään asti satoa. Tähän asti kaikki sato on mennyt suoraan herkutteluun. Härkätomaatti oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Toki tomaatit ovat isoja ja täysiä, eli sisällä ei ole yhtään tyhjää, vaan hedelmälihaa on koko sisus täynnä. Maku ei ole kuitenkaan ollut odotettu, vaan melkoinen pettymys. 

Härkätomaatti

Ruukkutomaatit ovat tosi hyviä. Taimet menivät koulimisvaiheessa sekaisin. Ostin siemenet Fb-ryhmästä harrastajalta ja itävyys oli tosi hyvä. Satoa tulee per tomaatti paljon, tomaatit kasvavat välillä niin tiukasti toistensa vieressä, että on vaikea poimia ja irrottaa kypsiä. Jotkut lajikkeet alkavat vasta nyt kypsyä ja joissakin on nyt kohta lopuillaan suurin satoaika.

Joku ruukkutomaatti.

Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Painekattilapulmia

 ostaako vaiko eikö osta, tai millainen?

Onko sinulla painekattila? Olen tässä nyt jo tovin suunnitellut, että sellainen pitää hankkia. Kasvimaassa kasvaa varsinkin papuja, joita haluan umpioida talveksi ja varmaan paljon kaikkea muutakin tulee vielä mieleen. Eritoten kuulemma tomaatteja voi umpioida ja tehdä sitten talvella vaikkapa tomaattikastikkeita, keittoja ja vaikka mitä. Olen lukenut, että papujen ja muiden ei-happoisten raaka-aineiden umpioimisessa ei riitä tavallinen kattila-menetelmä botuliiniriskin takia. Ei-happoisiin pitäisi laittaa ainakin etikkaa, mutta kun en halua etikkasäilykkeitä, vaan raaka-aineita talven ruokiin.

Olen toki "kuukkeloinut", yrittänyt kysellä tutuilta ja tuntemattomilta. Laittanut viestejä Fb:ssa ja blogeissa. Silti en ole vielä saanut sellaista tuntumaa, että tietäisin:

1) miten suuri pitää olla, jotta on kätevä?

2) mitä ominaisuuksia siinä tarvitaan?

3) millaiset paineet siihen pitää saada?

4) mikä vaikuttaa laatuun, eli mistä tietää sen olevan hyvä?

5) mitä olet umpioinut, mitkä reseptit ovat olleet kaikkein parhaita niissä?

Jos sinulla on näihin jotain tuntumaa tai vastauksia, olisi tosi kiva, jos laittaisit kommenttina ajatuksesi. Kesä kuuluu hurjaa vauhtia ja hankinta pitäisi tehdä varmaan jo piakkoin, että saisin sadon täysimääräisesti hyödynnetyksi, vaikka en heti saisikaan sitä syötyä.