Hevoskan lämmitysvoima on hurja

 Taimet pääsivät kasvihuoneeseen

Luitko postauksen, jossa kerroin hevosenlannan talikoimisesta? Lämpötilan kehittymistä on ollut hausta seurata, sillä otin siitä kuvasarjan "muistikirjaksi". Kuvilla saa helposti dokumentoitua asioita puutarhassa. Kuvaan jää selvästi kuvaushetki. Ei tarvitse muistella, että milloin mitäkin tapahtui.

Toki aina olen seurannut lämpöä, mutta se on ollut vain lukemien katselua. Kun olimme maanantaina täyttäneet kasvihuoneen pohjan, oli lämpötila noussut vähän yli 20 asteesta 32 asteeseen keskiviikkoon mennessä. Levitys taas laski lämmön takaisin noin 20 asteeseen, mikä ei ole riittävän lämmintä, jotta taatusti yöpakkaset pysyisivät pois taimilta. Alla kuvasarja lämpötilakehityksestä.

Keskiviikkona levityksen jälkeen.

Torstaina, seuraavana päivänä levityksestä.

Perjantaina, kaksi päivää levityksestä.

Lauantaina, kolme päivää levityksestä.

Nyt lämpö on niin korkea, että yöpakkasta ei voi enää tulla harson alle laitettaville taimille. Pinta on toisaalta liian kuuma, joten taimilaatikoita ei voi laittaa suoraan patjan päälle. Alakuvassa taimet on nyt siirretty kasvihuoneeseen. Aiemman kokemuksen mukaan, taimista tulee huomattavasti vantterampia, kuin sisällä kasvatettuna. Taimista teen erikseen oman kirjoituksen. Kylvön samalla lisää kasveja kasvamaan, nyt kun saa kaiken laitettua ulos.

Lämmön lisäksi kompostoituminen tuottaa hiilidioksidia, joka on tehostetta kasvien kasvulle. Kaupallisessa kasvihuoneviljelyssä käytetään hiilidioksidin lisäämistä tehostamassa tuotantoa.

Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.

Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Hernetuholaisten torjuntaan varautuminen

 ...ilman torjunta-aineita

Kotipuutarhoissa kasvatetaan nykyään niin paljon hernettä, että myös ammattiviljelijöillä on kuulemma enemmän hernekääriäistä kuin aiemmin. Itselläni ei ole kääriäinen ollut ongelmana, vaan hernekärsäkäs, joka syö lehdet loville. Nyt olen päättänyt laittaa ns. kaikki peliin herneiden ja kaalien suhteen ja hankin jo valmiiksi kaksi isoa verkkoa. 

Ajattelin, että kun kylvän ja istutan taimet, laitan ensin verkon ja sitten harson päälle tasaamaan lämpöä. Harson saa otettua pois ilman, että joutuu avaamaan ovea kaalituholaisille tai näille hernevintiöille, kummallekaan. Maa on puhdasta näistä tuholaisista, koska pinnalla on paksu kerros syksyllä kasvihuoneesta kaivettua multaa, joka on muodostunut hevoskasta viime kasvukaudella.

Etsin netin syövereistä kuitenkin ohjeita valmiiksi, jos verkko ei olekaan täydellinen este. Esimerkiksi feromoni-ansoilla voi houkutella kääriäistä, joskin ainakin Biotuksella feromonikapseli-varasto on jo loppu. Samoin on loppu valmispakkaus, jossa on meille kotitarveviljelijöille kaikki kivasti valmiina yhdessä paketissa. Toivottavasti tulee lisää keväällä. Kääriäinen on se, jonka toukan löytää ikävästi palon sisältä. Ohjeissa sanotaan, että "Hernekääriäisen tuhoja voi ehkäistä ennalta. Jos herneen kasvupaikka valitaan niin, ettei edellisvuonna hernettä viljelty 2 kilometriä lähempänä, jäävät hernekääriäistuhot yleensä pieniksi.", mutta eihän tämä onnistu mitenkään kaupunkitaajamassa. Ihan varmasti on 2 kilometrin säteellä vaikka kuinka monta kotipuutarhaa herneineen. 

Jos vaikka ensi talvena saisi keitettyä hernekeittoa omista herneistä.

Tykkään tällaisesta paksusta hernekeitosta runsaalla sinapilla. Taitaa olla ennemminkin hernemuhennosta jo tämä sotku. Herkullista epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta.

Herneen kasvinsuojelusta löytyy erillinen ohjelehtinen, jossa on samoja ohjeita, kuin edellä linkitetyllä sivustolla. Viljelykierrosta on myös apua tautien torjunnassa. Herneripsiäisestä en ole kuullut aiemmin, mutta olen kyllä nähnyt sen vioittamia palkoja, "muuttaa palot ruskeiksi, epämuotoisiksi ja pinnaltaan korkintapaisiksi." Samoin muistuu kyllä mieleeni herneenlaikun aiheuttamia vioituksia eli "paloissa näkyvät pyöreät sisään vajonneet laikut ovat herneen ja pavun laikkutaudin aiheuttamia".

Ulkona paistaa aurinko ja lumet sulavat vauhdilla. Kevätkylvöpolte on jo kova, siis tällä puutarhurilla. Siihen ei ole oikein löytynyt vielä mitään torjuntakeinoa. Ihan vielä ei taida olla oikea aika laittaa herneitä esikasvatukseen. Voi kun sormia polttelee kovasti....