Juureksia matkalla kellariin

 talvivarastointia varten

Sokerijuurikas.

Vaikka Lähiruokapäivään tehtiinkin sokerijuurikassosekeittoa, on satoa vielä yllin yllin maassa. Varastoin sen maakellariin, sillä keitto sai suuren suosion perheessä. Ihmettelen, ettei sitä oikeasti kasvateta kotitarpeiksi. Helppohoitoinen, suurisatoinen. Mikäs sen mukavampaa?

Palsternakat ovat jättiläisiä.

Olen parina vuotena aiemmin yrittänyt kasvattaa palsternakkaa, onnistumatta mitenkään. Tänä vuonna onnistuinkin ilmeisesti aiempien vuosienkin osalta. Satoa tuli paljon. En kyllä oikein tiedä vielä, mihin kaiken tämän määrän käytän talven aikana. Ehkä se selviää aikanaan.

Keltajuurikas, tämän vuoden ensikertalainen.

Keltajuurikkaista en edes tiedä, miltä ne maistuvat. En oikein edes muista, miten sain idean kasvattaa niitä. Nyt luin somesta, että niitä voi säilöä samalla tavalla kuin etikkapunajuuria. Taidan kuitenkin itse säilöä kaiken kellariin ja käyttää juureksena joko sosekeitossa tai perunan tapaan. Hauska kokeilu.

Lisää palsternakkaa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot.

Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

Aikaista on

 kasvit eivät käytä kalenteria eivätkä lue puutarhakirjoja

Maissin tähkä.

Maissi on lyhyen päivän kasvi, eli sen varsinainen kasvu alkaa vasta sitten, kun päivät lyhenevät. Yleensä elokuussa tulee pyrähdys ja tähkätkin paisuvat. Tänä vuonna kaikki on toisin. Maissit ovat paisuneet jo nyt ja nuo mitkälievihneet päässä alkavat ruskettua, mikä on merkki tähkän kypsymisestä. Ei nyt ihan vielä kuuluisi.

Latva-artisokkiin tulee monta nuppua.

Latva-artisokille "kuuluu" tulla ensimmäisenä vuonna vain yksi nuppu, korkeintaan kaksi. Tänä vuonna tämäkin on toisin. Olen ottanut jo latvanupun tästä ja silti nyt on tulossa vielä kolme lisää. Näitä usean nupun kasveja ja muitakin.

Sokerijuurikas.

Taidetaan saada Lähiruokapäivänä lupaamaani sokerijuurikassosekeittoa. Satoa näyttäisi tulevan kohtuullisesti. Toki en yhtään tiedä, minkälainen väestönryntäys meille tulee. Olen tietenkin kaikille "tutuille ja tuntemattomille" mainostanut tapahtumaa.

Härkäpapu.

Meillä kasvaa tänä vuonna kaikkialla härkäpapua, eli jos jostain löytyi vielä yhdelle taimelle paikka, niin siihen pääsi härkäpapu. En pysty nimittäin heittämään pois esikasvattamiani taimia. Tämä papu on istutettu, kun siiklit oli nostettu rivistä.

Vadelmia tulee paljon ja ovat isoja.

Meillä on 18 vuotta vanhat vadelman taimet. Viime vuonna teimme peruskorjauksen, saatoit ehkä lukeakin blogistani silloin. Biohiiletin kasvualustat ja järjestimme taimet uudelleen siisteihin riveihin. Viime vuonna ei tullut liikaa satoa, kun taimet kokivat melko kovia siirtelyssä. Tänä vuonna satoa tulee ihan hirveästi. Marjat ovat valtavan kokoisia. Matoja ei ole lainkaan tänäkään vuonna. Olemme jotenkin säästyneet vadelmatuholaisilta. Päätykepit antoivat myöden, kun juuret olivat liian lahonneet. Tällä hetkellä taimet ovat aivan läjässä marjataakan takia. Ostin jo uudet tolppamateriaalit, että saamme korjattua tilanteen. Ei niitä enää tässä vaiheessa kovin hyvin saa nostettua, mutta ainakin sitten ensi vuodeksi tulee kunnon kestävät tuet.

Voiko puutarhuri olla tämän onnellisempi?

 Satokauden tässä vaiheessa?

Kaikki kuvat tässä kirjoituksessa ei ole ihan viimeisimmiltä päiviltä, vaan kasvua on tullut niiden jälkeenkin. Kasvatan munakoisoa ensimmäistä kertaa. Ostin valmiin taimen luomupuutarhasta. Se on samalla tavalla tihkukastelussa, kuin tomaatit ja kasvihuonekurkkukin. Toivottavasti saisin edes pienen sadon maistiaisiksi. Opiskeluaikana yksi solukämppiksistä oli kiinalainen vegaani ja hän teki munakoison siivuista minipizzoja uunissa monet kerrat.

Munakoiso kasvaa kasvihuoneessa.

Muutama vuosi sitten, kun jouduin luopumaan palstoista, olin aika harmissani. Tuntui, kuin suuri osa minusta olisi otettu pois. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut laitettua kotipihaan kasvimaita kuntoon, tuntuu oikein tosi hyvältä. Kompostimultaa riittää tosi moneen paikkaan. Aiemmin se loppui aina, sillä osan vein myös palstalle, vaikka ei ollut vielä edes kahta lämpökompostoria.

Tässä runsasta satoa lupaavia kuvia fiilistelyyn. Ainakin itse olen ihan valtavan iloinen ja onnellinen. Tuntuu hyvältä.

Pensasmustikoita on pihassamme monta eri lajiketta. En ole laittanut nimiä mihinkään ylös.

Raakileista erottaa eri lajikkeet, niiden väri, muoto ja koko ovat ihan erilaisia tässä vaiheessa. Toki satokin on sitten erilaista.

Tilliä on laitettu pakkaseen jo kaksi kertaa. Laitan silti vielä uutta satoa itämään.

Perunat kukkivat jo, vaikka tässä kuvassa kukkia ei näy vielä. Viikonloppuna otamme ensimmäiset oman maan herkut.

Kasvihuonekurkkua olemme syöneet jo jonkin aikaa. Ensimmäiset valmistuivat jo kesäkuussa, aiemmin kuin koskaan.

Maku ei pettänyt tänäkään vuonna.

Kaalitunnelissa kasvaa monenlaisia kaaleja. Joitain syöntijälkiä näkyy lehdissä, vaikka olemme olleet todella varovaisia ja verkko on ihan maassa asti kaikkialta.

Maissit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin tähän aikaan. Ilmeisesti lämpöä ja vettä on tullut riittävästi. Tämä kasvimaa tehtiin ihan uutena kasvihuoneen pohjan kaivuumullasta. Katteena ruohosilppua ja maissien väleissä kasvaa nyt jo papua, vaikka tässä kuvassa ei näy vielä.

Tässä vähän myöhäisempi kuva perunasta, kukkivasta vaiheesta.

Yhdessä latva-artisokassa on jo kukinto. Kirvat hyökkäävät heti uudelleen, vaikka suihkutan ne pois vähän väliä.

Keltajuuren naatit ovat todella suuria. Juuren koosta en tiedä vielä mitään.

Palsternakan naatit ovat nyt jo reiden korkuisia, ihan hurjia. En tiennyt, että niistä voi tulla näin suuria.

Naapurien nurmikkoleikkuusilput on levitetty sokerijuurikkaille ja latva-artisokille, kuten kaikille muillekin, vaikka ei niistä kaikista kuvaa olekaan.

Päärynöitä ei tule niin paljon kuin viime vuonna, mutta joitain kuitenkin herkuteltaviksi.

Omenasato näyttää runsaalta.

Kaikkia marjoja tuntuu tulevan myös runsaasti.

Puurojut piiloon multaamoon

 ja päälle jotain kasvamaan

Pari vuotta sitten haketusprojektissa oli paljon sellaisia oksia, joita ei voinut hakettaa. Ne oli joko niin multaisia, että olisi hakettimen terät tylsistyneet tai oksa oli niin kiemurainen, että sitä ei saanut syötetty hakettimen syöttöaukkosta. Koska tontiltamme ei lähde orgaanista ainesta pois, muuten kuin vessan kautta, ei ollut vaihtoehtona viedä oksia mihinkään jäteasemalle. Tein niistä kasan ja päälle vähän multaa. Ajattelin, että siinäpä lahoavat aikanaan. Puut olivat kuitenkin varsin kestäviä, eikä lahoaminen edennyt toivotusti pelkässä kasassa. Tänä vuonna päätin tehdä asialle parannuksen tavalla, joka on osoittautunut jo vuosien ajan toimivaksi.

Ladoin monta lavakaulusta päällekkäin ja siirsin puurojun lavaan. Sekaan meni myös jo maatunutta ainesta, sillä siinä on valtavasti hajottajaeliöitä jo valmiiksi. Puurojua oli tosi paljon, joten kauluksia piti laittaa kolme päällekkäin. 

Puurojun päälle kaivoin vanhasta kasvimaasta, jonka tilalle tulee uusi kasvihuone vanhaa kompostimultaa. Maata on lähtenyt aika paljon, moneen eri paikkaan. Aion lopuksi laskea, montako kuutiota olen lapioinut. Yleensä käytän vain talikkoa, mutta tällaisessa projektissa vain lapiolla saa homman etenemään riittävän rivakasti.

Multaa tuli noin yhden lavakauluksen verran. Kun oli yksi multakerros valmis, hypin puiden päällä, jotta ne painuivat tiiviimmin.

Paljon sainkin tiivistettyä, sillä hyppelyn jälkeen oli taas yhden lavakauluksen verran tyhjää uudelle mullalle.

Ryjäkasan pohja on tasattu, kylvetty valkoapilaa ja pellavaa ja lopuksi tiivistetty eli "jalkajyrätty" pinta. Siemenet saavat tiiviin maakosketuksen ja toivottavasti itävät hyvin.

Lavakaulukseen pääsivät kasvamaan esikasvatetut sokerijuurikkaat.

Uuden pysyvän kasvimaan valmisteluissa kuorittiin pintanurmikko pois. Se pääsi erilaiseen multaamoon. Lavan päälle laitettiin iso säkki, joka on tullut aikoinaan kuvassa näkyvän turvahiekan mukana. Alue on kiipeilualue, jossa on Lappset:n tangot ja teimme kaikkien säädösten mukaisen alastuloalueen. Nyt telineet ovat vailla käyttäjää, koska lapset ovat jo isoja. Otan aluetta tänä vuonna viljelykäyttöön. Säkkiin lapioin taas multaa kasvihuoneen "alta", ja kasvamaan pääsi jäljellä olevia esikasvatettuja latva-artisokan taimia.

Taimet siirretty hevoskan lämpöön

 Patteri alla ja harso päällä

Vaikka piti olla runsaasti kasvatustilaa autotallissa, ei se ihan silleen mennytkään. Hyllyjen korkeus tuli hyvin pian vastaan latva-artisokilla. Lisääkin piti kylvää ja hyllyt tulivat täyteen. En ehtinyt rakentaa uusia valonpidikkeitä, joten siirto oli pakko tehdä, vaikka kevät ei nyt ihan taida edetäkään lähiaikoina.

Hevoskan lämpö on yli 40 astetta, joten patteri on aika kuumana. Taimien päälle laitoin kaksinkertaisen harson tukikaarilla tuettuna, ettei harso paina hentoja taimia. Latva-artisokat pitää kiireen vilkkaa siirtää kyllä isompiin ruukkuihin, mutta en uskaltanut tehdä ruukunvaihdosta ja kasvupaikanvaihdosta samalla kerralla, ettei taimille tule liian isoa muutosstressiä.

Pienet ruukkutomaatit ovat todella pieniä. Olen kyllä lannoittanut niitä, mutta tuntuu, että kasvu on todella hidasta. No, pääasia, että ovat kuitenkin hengissä. Ehtiihän sitä kasvaa vielä ennen kevättä, tällä kevääntulovauhdilla.

Sokerijuurikkaat ovat näemmä todella kestäviä taimia. Tein ensimmäisen kylvön liian aikaisin ja kaiken lisäksi liian tiheäksi hajakylvöksi. Taimet olivat aivan hirmuisen hentoisia ja juuristaan sotkeutuneita. Silti ne selvisivät hengissä ja alkoivat kasvaa vahvoina, vaikka tein koulinnan ihan varmana taimien menettämisestä. Olin jopa niin varma, että tein uusintakylvön, eli nyt sokerijuurikastaimia on paljon.