Herkkua herkkua

 Sadonkorjuu aika on kuumimmillaan

Herneitä ja omenia.

Naapurin pihassa olevalta hernemaalta saadaan pakkaseen herneet ja omenia herkutteluun. Mökillä olleesta pikkiriikkisestä hernemaasta saatiin sen verran satoa, että saatettiin herkutella kertaalleen. Hernemaan koko oli alle 1m2. Naapurin pihassa on isompi maa ja siitä tulee niin paljon satoa, että saan vihdoin taas omia herneitä pakkaseenkin. On ihan eri fiilis ottaa omia herneitä lisukkeeksi, kuin kaupan pakkasaltaasta. Omissa ei ole mitään kasvinsuojeluaineita eikä muitakaan lisättyjä kemikaaleja. On muuten jo siinä iso ero, että syökö tuoreita herneitä suoraan hernemaasta vai ostaako kaupasta korkeintaan edellisenä päivänä poimittuja, tai jopa vielä vanhempaa "tuore"satoa.

Omasta kasvihuoneesta tomaatteja säilöttynä.

Tänä vuonna piti tulla ihan hirvittävän paljon tomaatteja säilöntään. No ei se ihan toteutunut, koska ruukkutomaattien sato on syöty suoraan suuhun. Maku on ollut niin hirmuisen hyvä kaikissa lajikkeissa, että ei ole jäänyt mitään säilöttävää. Yläkuvassa on paahdettuja tomaatteja tomaattikastikkeena, joka valmistettiin uunissa hauduttamalla 4 tuntia.

Kesän uusi kokeilu, munakoiso.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt kasvattaa munakoisoa, mutta silloin siitä ei tullut yhtään satoa. Tänä vuonna ostin valmiin taimen luomupuutarhasta ja nyt onnistui. Satoa on tullut ja ensimmäisistä munakoisoista tehtiin öljysäilyke, jossa on mausteena balsamicoa.

Maissi, munakoiso, tomaatit, parsakaali, pensasmustikka, ruusukaali.

Töiden jälkeen on tosi hauskaa kerätä herkkukori. Itse kasvatetun maissin voi syödä ilman kypsennystä. Olen ottanut töihin useana päivänä jälkiruuaksi maissin. Kerran lounaspöydässä taas jutusteltiin mukavia ja oli kiva antaa maistiaisia maissilta. Monelle ei ole tuttua, että maissi ehtii tuottaa satoa avomaalla ja että sen maku on kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin tuontimaissien, puhumattakaan esikypsennetyistä tai säilykemaisseista.

Herneitä.

Myöhäinen kylvö tuo myöhäisen hernesadon, kun kaupoissa ei ole enää tuoreita herneitä. Joskus voisi harkita kahta kylvöä. Varhaiskylvöstä saisi pelkkää herkutteluhernettä ja myöhemmästä riittäisi pakkaseen ja maahan jäisi suuret typpivarannot seuraavaa vuotta varten.

Maissi riivittynä veitsellä.

Satokautena syön maissit sellaisenaan, ja talveksi olen pakastanut tähkät kokonaisina. Nyt moni on kertonut somessa, että riipii siemenet ja pakastaa siten, jotta säästyy tilaa. Taidan itsekin tehdä näin tänä vuonna.

Maissi, tomaatit, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Latva-artisokat tuottavat hyvin satoa, mutta en ole vielä osannut valmistaa niitä hyvin. Konsultoin Viikin aikaista kurssikaveriani Micke's Farm , joka tekee vaikka mitä herkkua mistä tahansa, ja opin, että olen keittänyt latva-artisokkia liian vähän aikaa. Perheen jälkikasvu on tosin ilmoittanut, että vast'edes keittäminen pitää tapahtua jossain muualla kuin sisällä hajun vuoksi. Kuulemma kamalampaa kuin kaalilaatikko. Väitteessä saattaa olla jopa perää.

Papuja.

Papusato odottaa keräämistä ja painekattilaa jenkeistä. Toivottavasti tulee pian, ettei sato vanhene. Haluan umpioida papuja talveksi, sillä ajattelen, että saan sillä tavoin helposti hyödynnettäviä säilykkeitä helpottamaan talven ruuanlaittoa ja voin myös vähentää lihan syöntiä omalla sadolla.

Munakoiso

Kanttarelleja

Osa sadonkorjuusta tapahtuu metsästä. Tänä vuonna on paljon sieniä ja olenkin jo kuivannut sekä kanttarelleja että tatteja. Jauhan ihan hienoksi ja käytän mausteena. Kuivattu kanttarellihan ei palaudu enää kunnolla kuivaamisen jälkeen, mutta kun kuivatun jauhaa ihan tomuksi, saa sienen aromia helposti kastikkeisiin.

Härkätomaatti kasvihuoneesta.

Härkätomaatteja tulee paljon. Niiden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tomaattikastikkeisiin se on hyvä, koska se on kokonaan täynnä hedelmälihaa ja yksilökoko on suuri, kuten kuvasta näkyy.

Kyssäkaali.

Kyssäkaaleja ei ole vielä säilönyt enkä käyttänyt tuoreena. Se vaatii vielä vähän perehtymistä, sillä en ole aiemmin juurikaan käyttänyt kyssäkaalia missään.

Haastava talvi mustikoille

 Miten käy pensaille?

Pensasmustikoille näyttää olevan vaikea tällainen talvi, jossa lunta tulee runsaasti ja sää vaihtelee pakkasesta suojaan. Paksu lumipeite painaa suojasäällä niin paljon, että hennot varret eivät kestä painoa. Meillä on pihassa runsaasti pensasmustikkaa, koska nämä nykyiset lajikkeet tuottavat herkullisen makuisia marjoja ja eri lajikkeiden sato kypsyy kivasti eri aikaan, jolloin satokausi on tosi pitkä. Pensasmustikka kukkii myös melko aikaisin keväällä, mikä on mielestäni hyönteisille hyvä juttu.

Ensimmäiset pensaat istutin isoon kuoppaan, jonka täytin kalkitsemattomalla turpeella. Pensaat juroivat pitkän aikaa, eikä satoakaan oikein tullut. Sittemmin ymmärsin, että naapurin kuusi estää sateen pääsemisen maahan. Nykyään tyhjennän vieressä olevan leikkimökin sadevesitynnyrin lapon avulla mustikoille ja kasvu on virkistynyt ja satoakin tulee kivasti. Myöhemmin en enää tehnyt perustuksia samalla tavalla, vaan seuraavaksi kokeilin kaivaa kuopan, johon pohjalle laitoin soraa salaojaksi, sillä maa on savipitoista ja vettyi kylläiseksi tosi helposti. Nykyään maan rakenne on niin hyvä monivuotisen katekäytön ja lierojen vaikutuksesta, että maa pysyy kosteana, mutta ei vety, vaan läpäisee riittävästi, suurimmankin kaatosateen. Hyväkuntoiseen maahan, myöhemmin laitetut pensaat, ovat saaneet enää normaalin kuopan ja katteet. Hyvin ovat lähteneet kasvuun ja satoa on alkanut tulla heti alusta asti. Maaperän kunto on siis tosi tärkeää!

Vanhimmat varret ovat puutuneet jo riittävästi ja pystyvät vastustamaan lumen painoa. Uudemmat oksat ovat liian hentoja ja ovat täysin lumen painamina maassa. Vielä ei pysty tarkistamaan, onko oksia katkennut. Toivottavasti ei, sillä se merkitsisi huonompaa satoa.

Nurinkurisesti, uusimmat pensaat, joissa ei vielä ole monia haaroja, ovat selvinneet ainakin toistaiseksi paremmin. Yleensähän vanhemmat ovat paremmin sopeutuneet ja selviävät koettelemuksista helpommin.

Kevättä odotellaan.

Mustikoissa runsaasti kukkia

 Sato näyttää lupaavalta

Pihassamme on runsaasti pensasmustikoita. Osa on jo monta vuotta vanhoja ja osa ihan nuoria. Lajikkeitakin on monia, sillä luin aikoinaan lajikemäärän lisäävän satoa kaikissa lajikkeissa, myös niissä, joissa riittää yksi pensas sadontuotantoon. 

Ikävä kyllä en ole merkinnyt mitenkään lajikkeita, joten ei ole enää mitään muistikuvaa, mitä kaikkea löytyy. Osa tuottaa isoja laakeita mustikoita ja osa sellaisia metsämustikan kokoisia. Yleensä, jos mustikka on iso, ne eivät ole ryppäinä, mutta jos mustikan koko on pieni, marjat ovat enemmän ryppäinä.

Meillä lapset tykkäävät mustikan kukkien mausta ja joudunkin aina vähän toppuuttelemaan, etteivät syö kaikkia kukkia. Haluan mustikoita!!!