Opin latva-artisokasta ihan uutta

 Onneksi päätin kasvattaa niitä ensi kesänä

Latva-artisokka on kasvina ehkä yksi rumimpia, mitä olen koskaan puutarhassani kasvattanut. Ensimmäisellä kerralla luulin, että olin saanut ihan vääriä siemeniä. En esikasvattanut niitä silloin sisällä, vaan laitoin suoraan penkkiin kasvihuoneeseen laatikkoon, sellaiseen styroksiseen, joissa kuljetetaan esimerkiksi kaloja.

En tiennyt, että latva-artisokka on ohdakkeelle sukua, mutta kun taimet näkee ensimmäistä kertaa, niin yhteys on selviä. Luulin nimittäin, että penkissä kasvaakin ohdakkeita. Katteena oli likaista jätelampaanvillaa ja ruohosilppua. Multa on aina omaa kompostimultaa.

En ollut muutenkaan perehtynyt kasviin kylväessäni. En tiennyt, että siitä tulee siis todella iso, leveydessä. 

Tila ei riittänyt ja taimet joutuivat taipumaan penkistä ulospäin.

Lehdillä on todella mittaa.

Penkkihän tuli tietenkin pieneksi. En myöskään tiennyt, että kasvi on monivuotinen. Seuraavana keväänä yllätyin, kun juurakoista puski uutta kasvua. 

Ne kasvoivat silloin samassa kohopenkissä, jossa on viinirypäleeni ja olin suojannut penkin pakkasharsolla talveksi. Samalla tulin suojanneeksi vahingossa myös latva-artisokat.

No, koska uutta kasvua kun puski maasta, siirsin ne kasvimaahan ja sain toisen sadon. Tässäkään vaiheessa en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Olin niin yllättynyt jo siitä, että ylipäätään taimet olivat talvehtineet, vahingossa. Nyt löysin todella hyvän postauksen, josta opin, että latva-artisokka ei ole kaksivuotinen, vaan monivuotinen. 

Tänä vuonna toimin vähän suunnitelmallisemmin. Esikasvatan taimia sisällä, laitan ne sitten kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta maahan. Taimia tulee aivan liikaa, mutta uskon, että niille löytyy kyllä ottajia puutarhaharrastajissa. Monivuotisesti kasvatetuista latva-artisokista voi saada paljon paremman sadon, joten nyt pitää vielä ratkaista, miten saa juurakot talvehtimaan tavoitteellisesti. Juurakoita voi myös jakaa, joten yhdestä kylvöstä saa yhä lisää ja lisää kasveja.

Päätin kokeille lehtilannoitusta näille ja muutenkin kasvukaudella kasvihuoneessa. Minulla on vanhoja paineruiskuja ja niillä voisi sumuttaa sellaista ihan todella hienoa sumua lehdille. Lehtien kautta lannoite vaikuttaa nopeammin. Pienille taimille pitää laittaa vain puolet ohjeellisesta lannoitusmäärästä.

Latva-artisokka yllätti monivuotisuudellaan minut

Latva-artisokka hyvässä kasvussa

Ihan onnenkantamoinen koko homma! Luin eräästä puutarha-ryhmästä, että latva-artisokka on monivuotinen. En ollut kuullut tai lukenut siitä aiemmin. Mietin jo valmiiksi, että mitenköhän talvehdittuisin ensi talvena taimia. Nyt kun poistin viinirypäleiden ympärillä olleet oksat, jotka olivat tukemassa talviharsosuojaa, löysin kaksi viimevuotista latva-artisokkaa. Nämä jätin maahan, kun ajattelin juurten olevan sitten hyvää ruokaa lieroille ja kuohkeuttavan maata. Eipä päässytkään lierojen ruuaksi, sillä ei ole kyse kuolleesta kasvimassasta. Taimet ovat aivan eri väriset, ehkä etummainen on saanut enemmän aurinkoa.

Rumia nämä ovat edelleen minun mielestäni.... kuten viime vuonnakin.

Tässä pari kuvaa viime vuoden muistoista. Kuten kuvista näkee, kasvi tulee todella isoksi, mitä en tiennyt viime vuonna istuttaessani taimet. Nyt kun tiedän, niin nämä talvehtineet pitää siirtää parempaan kasvupaikkaan, jotta mahtuvat levittäytymään tuhoamatta takana olevaa viinirypälettä.

Tässä vaiheessa nämä ovat jo ihan kivan näköisiä.