Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Opin latva-artisokasta ihan uutta

 Onneksi päätin kasvattaa niitä ensi kesänä

Latva-artisokka on kasvina ehkä yksi rumimpia, mitä olen koskaan puutarhassani kasvattanut. Ensimmäisellä kerralla luulin, että olin saanut ihan vääriä siemeniä. En esikasvattanut niitä silloin sisällä, vaan laitoin suoraan penkkiin kasvihuoneeseen laatikkoon, sellaiseen styroksiseen, joissa kuljetetaan esimerkiksi kaloja.

En tiennyt, että latva-artisokka on ohdakkeelle sukua, mutta kun taimet näkee ensimmäistä kertaa, niin yhteys on selviä. Luulin nimittäin, että penkissä kasvaakin ohdakkeita. Katteena oli likaista jätelampaanvillaa ja ruohosilppua. Multa on aina omaa kompostimultaa.

En ollut muutenkaan perehtynyt kasviin kylväessäni. En tiennyt, että siitä tulee siis todella iso, leveydessä. 

Tila ei riittänyt ja taimet joutuivat taipumaan penkistä ulospäin.

Lehdillä on todella mittaa.

Penkkihän tuli tietenkin pieneksi. En myöskään tiennyt, että kasvi on monivuotinen. Seuraavana keväänä yllätyin, kun juurakoista puski uutta kasvua. 

Ne kasvoivat silloin samassa kohopenkissä, jossa on viinirypäleeni ja olin suojannut penkin pakkasharsolla talveksi. Samalla tulin suojanneeksi vahingossa myös latva-artisokat.

No, koska uutta kasvua kun puski maasta, siirsin ne kasvimaahan ja sain toisen sadon. Tässäkään vaiheessa en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Olin niin yllättynyt jo siitä, että ylipäätään taimet olivat talvehtineet, vahingossa. Nyt löysin todella hyvän postauksen, josta opin, että latva-artisokka ei ole kaksivuotinen, vaan monivuotinen. 

Tänä vuonna toimin vähän suunnitelmallisemmin. Esikasvatan taimia sisällä, laitan ne sitten kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta maahan. Taimia tulee aivan liikaa, mutta uskon, että niille löytyy kyllä ottajia puutarhaharrastajissa. Monivuotisesti kasvatetuista latva-artisokista voi saada paljon paremman sadon, joten nyt pitää vielä ratkaista, miten saa juurakot talvehtimaan tavoitteellisesti. Juurakoita voi myös jakaa, joten yhdestä kylvöstä saa yhä lisää ja lisää kasveja.

Päätin kokeille lehtilannoitusta näille ja muutenkin kasvukaudella kasvihuoneessa. Minulla on vanhoja paineruiskuja ja niillä voisi sumuttaa sellaista ihan todella hienoa sumua lehdille. Lehtien kautta lannoite vaikuttaa nopeammin. Pienille taimille pitää laittaa vain puolet ohjeellisesta lannoitusmäärästä.