Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinirypäle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinirypäle. Näytä kaikki tekstit

3.7.2024

Pisti kyllä miettimään kuin luin

 Katkerat Puutarhat- kirjaa. Joko olet kuullut siitä?



Tuontivihannes vai oma tuotanto


Paljonko kulutan talvella tuontivihanneksia tai ylipäätään ruoka-aineita, joiden raaka-aineisiin on käytetty tuontivihanneksia? Tomaatteja kasvatan tosi paljon tänä vuonna, mutta ei niistä silti riitä vieläkään kattamaan kaikkea kulutustamme. Onneksi talvella ostamme tuoretomaatteja vain paikalliselta tuottajalta. Kurkut ovat myös suomalaisia ja salaatit. Hedelmiä ei Suomessa tuoteta ja niitä meillä kuluu tosi paljon. 



Katkerat puutarhat ja riistetyt työntekijät


Katkerat puutarhat-yrittäjiä tuemme todennäköisesti eniten ketsupin käytöllämme. Sitä kuluu myös paljon. En pystyisi kasvattamaan pienellä taajamatontillamme niin paljon tomaatteja, että kaikki ketsuppi saataisiin omista. Toki voisi pohtia, että ostaisi paikallisia paljon silloin, kun hinta on halpaa ja opettelisi tekemään omaa ketsuppia. Ehkä painekattilan avulla säilyvyydenkin saisi hallintaan. Olisiko sinulla tähän jokin resepti valmiina? Toki nyt tulee seuraavaksi jo ratkaistavaksi, että siirtyisikö reilun kaupan ketsuppituotteisiin. Kauppojen omien laatustandardien valvonta ei kuitenkaan ole täysin kunnossa, sekin tulee kirjassa esille ja on ollut monesti muuallakin esillä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa.




Pavut, maissit ja herneet


Pavuista ja maisseista olemme ensi talvena omavaraisia. Banaanit ovat hankala juttu. Syömme niitäkin paljon ja niiden viljelyyn liittyy myös paljon työntekijöiden kaltoinkohtelua. Ostamme kuitenkin joko luomu- tai reilun kaupan banaaneja, joten ehkä niiden suhteen ei tarvitse olla ihan hirveän huolissaan.


Viinirypäleet


Omien viinirypäleiden jälkeen olemme ostaneet todella paljon vähemmän rypäleitä kuin ennen. Emme enää pidä niiden yltiömakeasta mausta. Jalostus on muuttanut nuo suurtuotannossa käytettävät lajikkeet ihan toisiksi, viinirypäleen makua ei ole niissä enää yhtään.








6.6.2024

Taisin tappaa melkein

 viinirypäleeni, kyllä harmittaa

Yhden euralaisen viininviljelijän kanssa oli viime vuonna suunnitelmaa, että tekisimme leikkauksesta ohjevideon. No, video jäi tekemättä monesta eri syystä. Videon tekemistä perustelin, että on oikeasti vaikeaa ymmärtää kirjoista, että miten kuuluu leikata. Ammattilaiselle se on ihan itsestään selvää, mutta tällaiselle "matti möttöselle" se ei ole.


Ohjevideot

Olen katsonut, kuten varmaan moni muukin, ulkomaisista viininviljelytiloista monenlaisia videoita. Nyt kuitenkin keskityin nimenomaan leikkausvideoihin. Hehän leikkaavat varret ihan tyngiksi ja sitten vain jotain versoja annetaan kasvaa per kasvi. No minähän sitten ajattelin, että näin kuuluu tehdä, kun ammattilaisetkin tekevät. Leikkasin oman rypäleeni ihan tyngäksi. Kaikkina muina vuosina olen leikannut keväällä jonkin verran, mutta ammattiviljelijähän ihan kauhistui, kun kerroin kevätleikkauksesta. Nestevuodon takia taimi kuolee. Jostain syystä minulla ei ollut kuollut tästä kardinaalivirheestäni huolimatta. Leikkasin siis ensimmäistä kertaa syksyllä.

Viestittelin hiljan viljelijään päin ja vähän pelonsekaisin tuntein kerroin, että mitään ei vielä näy versonneen. Rauhoitteli, että kyllä se sieltä alkaa kasvaa, hitaasti mutta varmasti.



Mikä moka

No, nyt ollaan toukokuun lopussa, aurinkokelejä on ollut enemmän kuin monena kesänä yhteensä. Lämpö on ollut lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, eikä vaan tunnu versoja pukkaavan. Jotain ihan pientä olematonta yritystä näkyy varresta. Pitänee myöntää nyt, että moka tuli tehtyä. Olisi kuulemma pitänyt osata katsoa, että jää jotain silmukohtia jäljelle. No minä mitään silmukohtia katsellut, sen kun vain vedin saksilla poikki. Videoilla leikkaajat tekivät hommat niin nopeasti, että mitenköhän mitään silmuja ehtivät tiirailla... tai kai sitten ovat osanneet, kokemusta varmaan takana pari miljoonaa leikkauskertaa ja silmä harjaantunut näkemään "olemattomat" silmukohdat nanosekunnissa. Hohhoijaa, kunpa olisi tehty se ohjevideo!





Mentävä kaupoille tai odotettava kärsivällisesti

Helppoahan on uusi taimi ostaa ja kasvaahan se melko nopeasti. Ongelmana on vain, että vanha kasvi  on kohopenkissä yhdessä parsojen kanssa. En voi sitä alkaa suurimuotoisesti kaivamaan, että saisi juurakkoa pois. Tarvis löytää uusi paikka ja se ei olekaan mikään helppo homma, sillä piha on täynnä kuin turusen pyssy. Ei taida tällä hetkellä olla muuta vaihtoehtoa, kuin odotella ja toivoa parasta.

1.2.2021

Mitä kaikkea voi kasvattaa itse edullisesti?

Perusjuttuja, taviselämää


Lisääntynyt kotonaoloaika lisäsi viime keväänä monella suomalaisella puutarhaharrastusta. Lehtien sivuilta ja netistä on voinut seurata mitä hienompia puutarhaluomuksia ja erikoisempia kasvatussuunnitelmia. Lupasin kuitenkin itselleni syksyllä, että ensi keväänä on "back to basics"-aika ja siitä pidän kiinni. Olen Satakunnassa kasvuvyöhykkeellä II. En hörhöile, hifistele enkä kokeile uutuuksia. Kotipihassa kunnostin nyt syksyllä kasvatuspenkkejä, joita ajanhammas eli mikrobit olivat jo popsineet. Vuorasin loputkin kohopenkit kasvihuonemuovilla sivuseinistä tapahtuvan haihtumisen vähentämiseksi. Näistä laitoin kuvia tänne blogiinkin.

Viime kesänä tuli tosi hyvä perunasato, niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Valitettavasti käyttäjäkunta pieneni ja olin melko ihmeissäni, mitä teen yli 200 kilolla perunaa. Pojan koululuokka tuli talkoilemaan perunannostoon ja lahjoitin yli 100 kiloa luokalle myyntikäyttöön luokkaretkirahan keräämiseksi. Oli kyllä valtavan hienoa nähdä nuorten innostus työhön. Moni oli luullut, että perunamaalla on tylsää, tyhmää tai rankkaa, mutta työthän loppuivat kerta kaikkiaan ihan kesken. Myyntiäkin olisi saatu enemmänkin aikaiseksi, lopulta lahjoitin ennalta sovitun 100 kilon lisäksi vielä ylimääräistä. Tiedä, vaikka jollekin jäi itämään puutarhailusiemen ja uusia omavaraistelijoita kasvaisi näistäkin nuorista.


Perunaa, porkkanaa, hernettä, yrttejä


Perheessä on nyt monta kokkia, mutta soppa ei ole siitä huonontunut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että useammalla on nyt ajatuksia, mitä meidän puutarhassamme pitää ehdottomasti kasvaa ensi kesänä. Tämän vuoksi nyt onkin tehty ihan eri tavalla viljelysuunnitelmaa. Kukin saa listata omat Must! -tuotteensa ja siitä sitten katsotaan, että mihin rahkeet ja kasvatus-alat riittävät. Ajattelen niin, että jos jokaisella on jotain omaa, niin sadon hyödyntäminenkin helpottuu. Aiemmin olen joutunut muistuttamaan, että sitä, tätä ja tuota kasvaa/kasvoi ihan omassakin puutarhassa, eikä tarvitse/tarvitsisi ostaa kaupasta.


Latva-artisokkien taimet ovat nyt talvehtimassa. Toivottavasti selviävät talven yli. Satoa muodostuu talvehtineista taimista aikaisemmin, mutta muuta eroa en huomannut viime kesänä, kun vertasin talvehtineita taimia ja uusia taimia. Osa kukinnoista pääsi kehittymään liian pitkälle, ensi kesänä pitää olla tarkempi ja aikaisempi sadonkorjuussa.




Kurkkuja tulee ehdottomasti ensi kesänäkin kausariin eli kausikasvihuoneeseen, jonka lämmitän keväällä hevoskalla. Samoin herneitä on listattuna kasvatettaviksi, sillä niin taivaallisia ovat oman maan herneet talvella pakkasesta otettuna.






Perunat ja porkkanat pysyvät kaiken aikaa kasvatettavien listalla. Perunat syödään meidän perheessä ympäri vuoden kuorineen, joten on ehdottoman tärkeää tietää, missä ja miten ne on kasvatettu. Torjunta-aineet tai väkilannoitteet eivät lukeudu meidän ruokavalioomme, eikä niiden aiheuttamat makuvirheetkään innosta ketään.




Kesäkurpitsasta oli viime kesänä taukoa, mutta syksyllä sitä kannettiin siinä määrin kaupasta, että pääsipä sekin ensi kesän kasvatettavat -listalle takaisin.




Pinaattikin oli jostain syystä pudonnut pois puutarhastani, mutta ensi kesänä sekin palaa, sillä syksyn viiletessä ulkoilun jälkeen samettinen pinaattikeitto on yksi parhaista lämmittäjistä.







Valkosipulit ovat puutarhassani aina ja iankaikkisesti. Kun on kerran saanut nauttia oman maan valkosipuleista, ei ole enää paluuta vanhaan. Nyt syksyn kylvöissä laitoin liki 300 kynttä. Enemmän kuin milloinkaan.




Olen addiktoitunut todella "pahasti" myös omiin viinirypäleisiin. Niiden makua ei voi verrata lainkaan kaupan rypäleisiin, joiden sokeripitoisuus on todella korkea. Näissä kotona, avomaalla kasvatetuissa, makeus on huomattavasti matalampi ja aromit tulevat muualta. Migreenipotilaana en voi käyttää mitään viinejä, mutta viinirypäleiden mausta totean silti, että niissä on viininen maku.




Maisseja kasvatan myös, vaikka viime kesänä ne eivät olleetkaan mikään menestys maun kannalta. Lajike oli eri kuin aiemmin. En siis tiedä, että johtuiko mauttomuus lajikkeesta vai kesän kasvuolosuhteista. Alla kuvassa on edellisen vuoden satoa ja samaa makeaa lajiketta aion laittaa ensi kesänäkin. Niitä voi syödä suoraan taimesta, kypsentämättä.






Janojuomaa työn touhuun ja vähän muutenkin 


Tuleeko sinulle joskus tarve saada jotain vähän hapokasta juomaa työn touhun lomassa janoosi? Et kuitenkaan halua juoda limonadia tai mehua. Itselleni käy juuri näin, sillä en välitä kovin makeista juomista ja toisaalta, jos laimentaa mehun kovin laihaksi makeuden vähentämiseksi, lähtee makukin. Makeutusaineita en käytä migreenin vuoksi. Onneksi ystäväni Reija tuli maininneeksi kombuchasta ja sai minutkin innostumaan siihen. Valmistus on helppoa ja vaivatonta ja ennen kaikkea edullista. Kunhan keittelee teetä scobyn (ns. volgansieni vaikka ei olekaan sieni) kasvatusalustaksi, laittaa mikrobien ravinteeksi sokeria ja odottelee noin viikon päivät. Eri makujakin voi toki tehdä pullottamisen yhteydessä maustamalla, mutta itse pidän siitä juuri tuollaisena, ihan tavallisena.  Jopa äitini 82 v. innostui siitä, samasta syystä kuin minä itsekin. Facebookissa on monia ryhmiä, joista saa vertaistukea ja ohjeita sekä valmistuksessa käytettävän scopyn joltain sinua lähellä asuvalta harrastajalta.




Oma maa mansikka, muu maa mustikka


Pensasmustikoita minulla pihassa monta pensasta. Niistä riittää koko satokauden napostelumustikat, mutta pakkaseen joudun hankkimaan ahkerilta poimijoilta. Mansikkamaan perustaminen tuntuu olevan ikuisuushanke. Ostin viime vuonna varmennetut Polka-taimet, mutta kevään kuivuus esti taimien istuttamisen. En pääse kastelemaan palstaani. Osan penkeistä ehdin kuitenkin tehdä jo valmiiksi ja siitä jatkan taas ensi keväänä lumien sulattua. Varmaa siis on, että ainakin noihin valmiisiin penkkeihin saan taimet. Osa ei selvinnyt kesän yli, sillä en siirtänyt niitä ajoissa lepopaikkaan maahan, vaan pidin niitä niissä pikkuruisissa ruukuissa. Sitkeimmät laitoin syksyn lämpimien päivien jatkuessa ja toivon niiden selviävän nyt näistäkin huippupakkasista (-25 astetta). Omavaraisuus mansikoista on siis edes hivenen lähempänä kuin milloinkaan aiemmin. Voihan olla, että nuo kesästä selvinneet sitkeät taimet ovat oikeita valioyksilöitä ja tuottavat hurjat sadot ja kestävät jatkossakin vähän kehnompiakin sääolosuhteita.


Kirjoitussarja, jonka osa tämä kirjoitus on


Tämä kirjoitus on osa omavaraistelusta kertovaa blogisarjaa, johon osallistuu lisäkseni moni muu bloggaaja. Uusi teksti julkaistaan aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00. Kaikki eivät välttämättä osallistu joka kuukausi ja matkan varrella voi tulla uusia bloggaajia mukaan. Omavaraistelu on kullakin omannäköistä puuhastelua ja elämäntapaa. Emme rajoita näkökulmia, emmekä ole mitenkään tiukkapipoisia omavaraisuuden määritelmästä ja siksi meidän joukkomme onkin niin iloista ja mukaansatempaavaa porukkaa. Alta löydät linkit kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna muiden kirjoituksiin. Nautinnollisia lukuhetkiä! 


Helmikuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html  eli tämä juuri lukemasi kirjoitus

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki (linkki nimessä)

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/

21.4.2020

Latva-artisokka yllätti monivuotisuudellaan minut

Latva-artisokka hyvässä kasvussa



Ihan onnenkantamoinen koko homma! Luin eräästä puutarha-ryhmästä, että latva-artisokka on monivuotinen. En ollut kuullut tai lukenut siitä aiemmin. Mietin jo valmiiksi, että mitenköhän talvehdittuisin ensi talvena taimia. Nyt kun poistin viinirypäleiden ympärillä olleet oksat, jotka olivat tukemassa talviharsosuojaa, löysin kaksi viimevuotista latva-artisokkaa. Nämä jätin maahan, kun ajattelin juurten olevan sitten hyvää ruokaa lieroille ja kuohkeuttavan maata. Eipä päässytkään lierojen ruuaksi, sillä ei ole kyse kuolleesta kasvimassasta. Taimet ovat aivan eri väriset, ehkä etummainen on saanut enemmän aurinkoa.

Rumia nämä ovat edelleen minun mielestäni.... kuten viime vuonnakin.







Tässä pari kuvaa viime vuoden muistoista. Kuten kuvista näkee, kasvi tulee todella isoksi, mitä en tiennyt viime vuonna istuttaessani taimet. Nyt kun tiedän, niin nämä talvehtineet pitää siirtää parempaan kasvupaikkaan, jotta mahtuvat levittäytymään tuhoamatta takana olevaa viinirypälettä.





Tässä vaiheessa nämä ovat jo ihan kivan näköisiä.






22.7.2019

Kotiviinirypäleet pullistuvat ja terttuja on paljon


Mitenköhän näitä kuuluu nyt hoitaa?


Köynnös tekee rypäleitä ensimmäistä kertaa. En ole edes joutunut koskaan leikkaamaan tainta, sillä sen kasvu on ollut jokseenkin huonoa. Olin luullut sen jo kuolleen ja keväällä yllätyin kovasti, kun huomasin sen voimakkaan kasvun. Nyt pullistuvat tertut sekä niiden lukumäärä ovat todella suuri ilo.

Pitääkin nyt vähän opiskella, että miten tainta kuuluu tämän jälkeen hoitaa. Tuenta ja leikkaaminen ovat ihan tuntematon taito. Toki, jos sinulla on asiasta kokemusa ja tietoa, niin vinkkaapa kommenteissa. Olisin todella iloinen neuvoistasi.



15.7.2019

Sadonkorjuu on päivän kohokohta


Parsakaalit sulavat suuhun ilman kypsennystäkin


Maku on jopa varressa niin maittava, että voi pureskella kypsentämättä. Puolisoni totesi, että ei tämä parsalta maistu. Hetken mietin, että mitäköhän tuokin nyt tarkoitti. Kyselin vähän tarkennusta, että siis miltä se sitten maistuu. Kommentti tarkoitti, että maku on  niin hyvä ja mieto, että ei vaadi mitään totuttelua, kuten kaupan parsakaalit vaativat (=eivät kuulu puolison herkkuihin....).




Viinyrypäleet kasvavat tasaisesti. Miltäköhän nämä sitten maistuvat?




Poistovillakatekokeilu on osoittanut, että rikkaruohot eivät todellakaan kasva siitä läpi. Eli jos haluat torjua katteella rikkoja, on poistovilla ehdottomasti suosikki siihen. Herneissä ei ole myöskään ollut yhtäkään matoa tänä vuonna. Maku on erittäin makea ja kasvu hyvää. Maa pysyy märkänä villan alla.







Mustikkaa..




Teivadelmaa...








26.6.2019

Kyllä täältä jotain on tulossa oikeastikin

Röyhyt paljastivat ettei ole ihan tyhjäntoimittaja sisällä





Ja kyllä viinirypäleetkin alkavat pullistua pikkuhiljaa.





Pientä sadetta tuli ennustetun kaatosateen tilalle, mutta hyvä että edes jotain. Ehtii kaikki vesi imeytyä pikku hiljaa ja kasvit saavat pitkän ajan lehdilleen raikasta sadetta.


24.5.2019

Merkitseekö tämä mahdollisesti ensimmäisiä viinirypäleitä syksyllä?


Viinirypäle yllätti ja talvehti


ja nyt se yllätti todella! Onko meillä mahdollisesti omia rypäleitä syksyllä? Jos vastaus on kyllä, niin ehdottomasti rakennan suojan sadon kypsymisaikaa lisätäkseni sekä syksyn tuiverruksia ja talven pakkasia varten. Nyt kyllä harmittaa, että kameran zoomi on todella todella huono!!!! Jottain tarttis tehrä!


8.5.2019

Erilaisia kukkijoita monenmoisia

Kevät on ihanien pienten kukintojen aikaa



On hauskaa kiertää puutarhassa ja katsoa, mitä uutta näkyy pensaissa ja puissa. Kullakin kasvilla on juuri sille tyypilliset kukinnot, vaikka voisi kuvitella, että marjapensaat muistuttavat toisiaan ja puut toisiaan.



Punaherukalla kukinnot ovat ikään kuin pieniä viinirypäleen terttuja.





Mustaherukalla kukinnot ovat enemmän irrallaan, vähän kuin nukkapintaisia luumuja tai nektariineja.

 


 Päärynäpuun kukka on soihtumainen, usean kukan rypäs.




Marjasinikuusaman kukat ovat suuria, roikkuvia kelloja.