Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Vihannespunkki voitettu

 Tipalla oli kurkkusadon menetys

Tiedät varmaan tunteen, kun olet istuttanut taimet ja odottanut niiden juurtumista. Juuri, kun olisi sen aika, että juuristo on ehtinyt muodostua sen verran, että maanpäällinen osuus on valmis kasvuun.... ja voi hirvitys, löydät vihannespunkit!

Olen törmännyt vihannespunkkeihin ensimmäisen kerran opiskeluharjoittelupaikassa ja samalla sain käytännössä nähdä biologista torjuntaa. Myöhemmin olen opiskellut siitä ja oppinut ymmärtämään sen hienouden. Minulla oli siis valmiina toimintasuunnitelma toteutettavaksi: tilaus Biotukselta! Koska halusin tilata oikean määrän torjuntaeliöitä, soitin heille vielä ennen tilausta.

Eliöt tulivat nopeasti ja sirottelin niitä kurkuille ja tomaateille. Nyt kasvu on normaalia, eikä vihannespunkkiviotuksista ole tietoakaan. Toivottavasti ei tule uutta iskua.

Onneksi olen oppinut uudet tavat toimia, enkä edes harkitse kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. On paljon mukavampaa käyttää satoa, kun ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onko varmasti kaikki torjunta-aineet jo poistuneet.

Vihannespunkki mokomakin

 tuli kasvihuoneeseen kurkuntaimien mukana

Aiemmin jo kerroin, vihannespunkki tuli kausariin. Koska en käytä kemiallisia torjunta-aineita missään tilanteessa puutarhassani, tilasin biologisen torjuntajoukon avuksi. Aiemmin olen käyttänyt sisällä villakilpikirvan torjuntaan biologista torjuntaa, mutta puutarhassa tämä on ensimmäinen kerta.

Onneksi torjuntaeliöiden tilaus on helppoa. Soitin ennen tilausta vielä varmistaakseni oikean eliön ja riittävän määrän, mikä oli siis ansaripetopunkki ja 1000 kpl. Petopunkit ovat hirmuisen pieniä ja ne toimitetaan puupurun kanssa. Puru ripotellaan lehtien päälle.

Tällaisissa pientilauksissa on tosi harmillista, että postikulut ovat suuremmat kuin itse tilauksen arvo. Lisäsin sitten vielä tilaukseen uuden luupin, 10x suurennos ja led-valo. Pitää laittaa vielä nauha, että saa roikokseen eikä ole riskiä tiputtaa hienoutta heinikkoon. Teen tuohon upeaan nahkakotelon kanteen reiän hihnalle, niin sekin pysyy varmasti matkassa mukana.