Inkivääristä tuli totta tänä vuonna

 vaikkakin ihan pikkiriikkisenä

Inkivääriä omasta maasta.

Inkiväärin kasvattaminen on hauskaa, mutta mutkikasta. Aloitus on kovin helppo. Imeyttää luomuinkiväärin juurakot vedessä, pilkkoo osiin, laittaa multaan ja kastelee aina kuivahtamisen jälkeen. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Vihannespunkki on ihan hulluna herkullisiin vihreisiin varsiin. Maasta nousseet varret on heti suojattava harsolla. Kasvu on nopeaa ja harsotunnelia pitää nostaa harva se päivä. Kevät herättelee lämpöä ja maasta tulee istutuslämmintä, a eikun vaan itäneet juurakonpalat maahan. No niin, nyt sitten menee aina pieleen tämän jälkeen

Joko tulee keväthalla, joka palelluttaa huolimattoman puutarhurin kasvukset tai kevätaurinko ja tuuli ovat liian vahvoja ja tappavat kasvaneet alut. Niin siinä aina käy, kokeile huviksesi!

No, niin kävi viime keväänäkin ja olin varma, että menetin satotoiveet, Mutta arvaas mitä. Tänään kun kaivoin ituvalkosipulien miljoonapenkin ylös, sieltä löytyi kevään istutuksista kasvaneita juuria. Ei isoja, mutta niin upean värisiä. En ole ikinä tiennyt ja nähnyt, miltä oikeasti tuore inkivääri näyttää.

Osasta istutusjuurista oli ryppäänä pieniä alkuja.

Tämä on niin hauska uusi kokemus, että varmasti jatkan kasvatusyrityksiä. Aion biohiilettää maan, johon seuraavaksi istutan kasvaneet alut, niin ainakin kosteutta ja ravinteita riittää.

Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Kasvihuone vuorattu, sääennuste uhkaa lumisateella

Takatalvea lupailevat sääennusteessa

Vuorasin varoiksi kasvihuoneen routasuojalla, jotta taimet eivät palellu. Inkiväärit ovat niin pitkällä kasvussa, että olisi todella harmillista, jos nyt menettäisin ne.

Takaseinälle tuli toinen kerros kasvihuonemuovia. Ovi on jo aiemmin kaksinkertainen.

Inkiväärit istutettu ja siirretty kasvihuoneeseen

Ulkona 12 astetta lämmintä varjossa

Voiko ihanampaa taimipäivää olla pihatyöskentelyyn? Onneksi etäkoululainen haki työpöydän ääreltä seurakseen "välitunnille". 

Jos muistat, laitoin inkiväärit palasina multaan. On kaksi eri tapaa juurruttaa, tämä palasina laittaminen tai kokonaisena, josta sitten napsitaan itäneitä osia pois.

Olen tyytyväinen valintaani, nyt herkät juuret eivät vahingoittuneet, kun taimen sai kokonaisena pois alkukasvatusmullasta. Juurissa on valtavasti pieni hienoja vaaleita hiusjuuria, joten uskon niiden olen hyvin elinvoimaisia siirron jälkeen.

Laitoin taimet muoviruukkuihin. 33 juurenpalaa oli lähtenyt kasvuun, joissakin oli vasta vain pieni alku, ja ne laitoin pienempiin ruukkuihin, kuvissa mustat neliskanttiset ruukut.

Auringossa oli ihanaa työskennellä pitkästä aikaa ilman talvitakkia!

Muutama juurenpalanen jäi vielä alkukasvatuslaatikkoon, jos vaikka itäisivät.

Ensimmäinen inkivääri jo "oraalla"

Ainakin yksi juurenpala elää

ja mahdollisesti tuottaa satoa. Eilen illalla ei näkynyt vielä mitään mullassa ja nyt tänään on jo yli sentin pituinen kasvu. Alku siis  hidasta siihen asti, kunnes pääsee mullan pintaan, mutta sen jälkeen on ihan mukava kasvuvauhti. Toivottavasti tulee kuitenkin vähän useampi yksilö pintaan.

Kasvimaalle jää aina silloin tällöin valkosipuleista kynsiä tai ehkä jopa kokonaisia sipuleita. Tämä unohtunut yksilö on päättänyt kasvaa jo nyt helmikuussa, vaikka pinnalla on paksu kerros lehtikatetta talven pakkasia suojaamassa.

Piparjuurenkin uusi kasvu näkyy jo katteiden seasta.

Ja perennoista kevään ensimmäinen, vuohenjuuri, on jo hurjassa vauhdissa.

Yhteiskirjoitussarja: kylvövalmistelut ja puhdetyöt eli siis kevättä rinnassa

Kylvövalmistelut, mitä se tarkoittaa?

Istumista sormien päällä, netistä siemensivujen blokkaamista (siis kyllä... oikeasti, niitä pitää vähän estää pulpahtamasta silmien eteen....) ensimmäiset valmistelut tehdään näin. Hillitään multasormen kutinaa ja kylvökuumeen tarttumista. En ole koskaan sairastanut auto-kuumetta, mutta voin kuvitella sen olevan jotain vastaavaa kuin kylvökuume. Hirmuinen kiire laittaa kaikkia maailman siemeniä itämään, ihan hiukan liian aikaisin, jotta tuloksena on hinteliä ruipeloita ja pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään kaiken uudelleen. Tähän ei auta edes karanteeni tai hengityssuoja. Tauti on sisäsyntyinen, toki tarttuu myös herkästi ihmisestä toiseen.

Näitä muistellaan edelliseltä vuodelta..

Herneen taimia.

Sitä se on, se kylvövalmistelu...

Toki kaapista käydään vähän väliä kurkkimassa edelliskauden siemenpusseja, järjestetään esikasvatuksen vaativat oikeaan kylvöjärjestykseen kuukauden mukaan, milloin pitää laittaa multiin. Katsastetaan esikasvatusaltaat kuntoon tai ainakin varmistetaan, etteivät ole "taas" hukassa kesän jäljiltä. Tehdään mielessä suunnitelmaa, milloin haetaan hevoskaa palamaan kausariin. Haalitaan kasaan suojausmateriaaleja, ja todetaan jälleen kerran, että edellisvuotiset ovat liian huonossa kunnossa, on hankittava uusia. Ja toisaalta, ehkä se on parempikin, ettei taudit tai tuholaiset pääse tarttumaan. Jostain luin, että suojaharson syövereissä voi olla talvehtimassa edelliskasvukauden tuholaiset. Ei olisi mukavaa ylläpitää tuholaiskasvattamoa tietämättään.

KIrvoja.

Kylvömultaa pitää vähän hankkia, sillä omat kompostimullat ovat liian voimakkaita pienille siemenille. 

Lehtisalaattia.

Hauskojen kokeilujen tekemistä, ja siitä luitkin jo varmaan viime viikolla. Perunanistutustalkoista tammikuussa! No ei se nyt ihan talkoita vaatinut, että pistelin 2 ituperunaa multiin. Laitoin myös jo ne inkivääritkin kasvamaan. Ihan huomaamattaan tekee kaikenlaista, sen enempää miettimättä, että valmistelee kylvöjä.

Puhdetyöt? 

Mitä ovat nykyajan puhdetyöt? Mitä ne olivat ennen? Wikipedian mukaan "Puhdetyö tarkoittaa perinteisesti sisätyötä, sellaista työtä, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy, käsityötä. Sana sai erityismerkityksen jatkosodan aikana, jolloin sillä tarkoitettiin rintamamiesten erityisesti asemasodan aikana tekemiä käsitöitä".

Hiusdonitseja.

Touhuan kyllä kaiken aikaa jotakin, mutta oikeasti on ihan vaikeaa hahmottaa, ovatko ne sitten puhdetöitä vai jotain muita? Ehkä puhdetöitä ovat koulun myyjäisiin ommeltavat hiusdonitsit, säilytyspussukat ja monet muut myyntiartikkelit. Niitä ompelen iltaisin, kun muut katselevat vaikka jotain ohjelmaa, josta en ole itse kiinnostunut. Saatan tehdä takkaruusuja ns. vastaisen varalle. Tai kirjoittelen näitä blogi-postauksia. Se on muuten rentouttavaa, ihan oikeasti. Saa lennätellä mielikuvista ja unelmia, aatoksia ja pohdintoja. Ja ennenkaikkea, saa jakaa kokemuksia sinun kanssasi.

Takkaruusukimppu

Lue, mitä muut bloggaajat ovat tuumanneet valmisteluista ja puhdetöistä. Näkökulmia on yhtä monta  kuin kirjoittajaakin, vaikka aihe on sama kaikilla.

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html
Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2020/02/02/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html
Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu-2020/
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot
Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3757
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1109

Inkiväärinkasvatusta ilmassa tai siis monella mielessä

Inkivääriä omasta puutarhasta?

Minäkin aion yrittää vielä kerran

Olen kerran aiemmin kasvattanut inkivääriä, ja kirjoitin siitä blogissani, lyhyesti hauskana kokeiluna. En ajattelut, että se olisi oikeasti mahdollista, siis saada omaa satoa. Keittiössä oli juuri alkanut kasvamaan ja tuikkasin sen multiin, kuten kaiken kasvavan.

Nyt on inkivääri ankkuroitunut makumaailmaani niin voimakkaasti, että on kovasti alkanut harmittamaan kaupassa olevien inkiväärinjuurien epätasalaatuisuus niin tuoreudessa kuin maussakin. Joskus on maistuvaa makeaa, joskus mautonta juurta ja joskus polttavaa mautonta. Ja kaikkea näiden makujen väliltä.

Miten kasvatetaan inkivääriä?

Hitaasti, se on nyt tullut selväksi, kun olen tutustunut aiheeseen. Sain hyvä videovinkin, jossa oikein hienosti näytetään jakaminen ja kasvatus. Sen ohjeilla aloitan nyt oman inkiväärintuottamisen.

1) paloittelen kaupasta ostamani luomuinkiväärijuurakon

2) multaan kasvatuslaatikkoon melko tiheään

3) kastellaan läpikotaisin

4) annetaan kuivua kuivaksi

5) kastellaan jaksoittain kasvatuksen aikana.

Tässä teille linkki videoon.

Siispä tuumasta toimeen

Inkiväärit paloiteltu

 Tiiviisti multaan

Multaa päälle ja lopuksi kastelu runsaalla kädellä.

Ja sitten vain malttia ja odottelua!

Aina voi kokeilla, usein kaikkein mielenkiintoisinta on kasvattaminen, ei niinkään itse sato

Keittiössä saattaa erilaiset ruoka-aineet osoittaa itämisen merkkejä. Itse aina innostun kokeilemaan, josko sitä voisi kasvattaa omassa puutarhassa. Tässä luomuinkiväärin kasvusto, joka sai alkunsa, kun luomuinkivääri alkoi kasvattaa vihreitä napakoita alkuja. Laitoin juuren multiin ja vähitellen sieltä sieltä nousi pintaan tällainen. 

Vuosi sitten syksyn pakkanen yllätti ja tämä paleltui. Mukava muisto on kuitenkin vielä valokuvien joukossa. Ehkä vielä joskus teen saman kokeilun uudelleen ja muistan siirtää ajoissa sisätiloihin ruukkuun.