Vadelmanpenkin kunnostus jatkuu ja tuennasta vinkki

 Keltainen vadelma hiiletetty, peruslannoitettu ja aseteltu riveihin

Meillä on kotipihassa kaksi pientä vadelmapenkkiä, lähinnä tuoresyöntiä varten. Niistä ei siis riitä pakkaseen satoa. Nyt kun ei ole enää palstan vadelmien hoitoa, on enemmän aikaa katsoa kotipihan penkkejä kuntoon. Viimeksi kunnostin maurin makean, nyt oli vielä keltaisen vadelman penkki hoitamatta.

Molemmissa penkeissä on päätytuet menneet lähes poikki, eli nekin on vaihdetta kokonaan. Muuten ei saa laitettua vaijereita, joihin kiinnitän vadelmat. Ennen työn aloitusta tuntui molemmissa penkeissä, että uusia varsia oli liian vähän. Totuus oli toinen, kun kaikki oli kaivettu ylös ja irroteltu toisistaan. Molemmissa oli lopulta tilanne se, että kaikkea ei meinannut saada edes mahtumaan. Laitoin aika tiiviisti, sillä ajattelin, että ehkä joku ei selviä käsittelystä.

Uusi vadelma viime keväältä

Viime vuonna ostin tällaisen vadelman, joka on melko matala ja kasvaa pensasmaisesti. Istutin sen anoppini tekemään suureen saviruukkuun. Talvehtiminen on ilmeisesti onnistunut hyvin, sillä uutta kasvua tulee runsaasti. Viime vuonna ei tullut vielä satoa, joten mausta ei ole mitään tietoa.

V-tuenta

Olen jo vuosia käyttänyt vadelmissa V-tuentaa, jolla satovarret kiinnitetään tukiin ja uusi kasvusto saa tilaa penkin keskellä. Sadonkorjuu on myös helppo, kun varret ovat penkistä ulospäin.

Tässä aiemmin tekemäni kirjoitus kuvineen ja ohjeineen.

Kimalaisia odotellessa

 Kimalaisia ja muita on hirmuisen vähän vielä

Nykyään kimalaisen pörinä on yksi vahvimmista mielikuvista, jotka tuovat kesän mieleeni. Tänä vuonna ilmeisesti yöt ovat olleet vielä niin kylmiä, ja olihan juuri ihan pakkastakin, että pörriäiset eivät ole vielä sankoin joukoin liikkeellä.

Pari vuotta sitten löysin auringonkukasta kimalaisen, jolla luulin olevan jokin hätänä. Se heilutteli jalkojaan ihan kummallisiin suuntiin. Ajattelin, että sillä olisi jokin pieni haituva jäänyt jalkoihin jumiin ja se olisi yrittänyt irrottautua haituvasta. Siirsin se varovasti toiseen paikkaan ja sehän pelmahti saman tien lentoon. Jotenkin ymmärsin, että olikin ehkä vain suojautumistoimenpide, jotta ei näyttäisi niin houkuttelevalta syötävältä. Tässä video, kun siirrän kimalaista.

Latva-artisokat ovat myös hyviä hyönteisten houkuttelijoita.

Herneen ja härkäpavun viljelyyn uudet oppaat

 Hukka-hankkeen tuotoksena oppaat meidänkin käyttöömme

Yleishyödyllisten julkisrahoitteisten hankkeiden tuotokset ovat myös meidän kotipuutarhureiden käytössä ihan ilmaiseksi. Vaikka kohderyhmänä ovatkin alun perin ammattiviljelijät, voi kotipuutarhurikin saada opastusta samoista neuvoista.

Täältä löytyy herneelle opas. 

Ja tässä härkäpavulle opas.

Kateviljelyn helppous näkyy näistä kuvista

 Juuret nousevat ehjinä helposti

Rikkaruohojen kitkennässä ei tarvita työkaluja. Maan kuohkeus ja katteen vaikutus juuriston kasvutapaan vaikuttaa siten, että kasvi ei joudu haaroittamaan juurtaan moneen suuntaan. Palstoillani oli aluksi erittäin paha ohdakeongelma. Muita rikkakasveja ei paljonkaan mahtunut mukaan. Katteiden avulla ohdakkeesta pääsee eroon. Kitkentä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun kasvi on sen varren vahvistunut, että maan päällinen varsi ei mene poikki, kun siitä vetää. Sormilla kannattaa ottaa kiinni ihan tyvestä. Nostamista ei saa tehdä yhtäkkisellä nykäisyllä, vaan hallitulla sitkeällä vetämisellä. Ensimmäisenä vuonna juuret ovat vielä jonkin verran tiukassa ja katkeamisia tapahtuu, mutta mitä kauemmin kateviljelyä ja muokkaamatta viljelyä on tehnyt, sitä helpommin juuret irtoavat ja sitä vähemmän on kitkettävääkään. Kun juuret saa kokonaisina, uutta kasvua ei synny. Ja jos sattuu juuri katkeamaan, ei se ole katastrofi. Uusi kasvu kitketään ennen kuin kasvi on ehtinyt vahvistaa juuren elinvoimaa yhteyttämällä. Juolavehnällä tähän on helposti sanottu heti; kun on enintään 4 kasvulehtiä. Tätä oikeaa kitkentähetkeä kutsutaan kompensaatiopisteeksi.

Juolavehnää tai ylipäätään mitään pitkää maajuurta kasvattavaa rikkaruohoa ei missään nimessä kannata alkaa repimään keskellä kesää. Maa on yleensä sen verran kuivaa ja satoa on laajalti kasvamassa, eli kitkentä on hoidettava silloin nimenomaan kompensaatiopiste-ajatuksella. Paras hetki on sen sijaan syksyllä sadonkorjuun jälkeen, kun ei enää vahingoita satokasveja ja maakin on yleensä sateiden jäljiltä kohtalaisen märkää, eli juuret irtoavat vielä helpommin. Maata kannattaa kevittää talikolla ja edetä juolavehnän juuren mukaisesti. Lopulta saa nostettua pitkän juuren, eikä maahan jää palasia tuottamaan uutta kasvustoa. Tällä tekniikalla olen saanut kasvimaan juolavehnävapaaksi, eikä työmäärä ollut iso. Parina vuonna kuin tämän tekee huolellisesti ja ne vähäiset uudet taimet keväällä nyppäsee ennen kuin on 4 lehteä, juuri näivettyy ravinteettomaksi, eikä uutta kasvustoa enää synny.

Tässä palstan alkuajalta, kun ensimmäisen kerran alettiin vanhaa pellonpohjaa raivaamaan meidän käyttöömme. Silloinkaan en tuonut palstalta mitään pois, vaan kaikki rikkaruohomassa kompostoitiin suurissa säkeissä mullaksi.