Naamiaisiin menossa?

 Hyönteiset ovat saapuneet

Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.

Kuva: Karo Koskinen

Lentäessä on tärkeää pitää jalat yhdessä ja siivet linjassa.

Kuva. Karo Koskinen

Herkuttelua kieli pitkällä kukkasessa.

Kuva: Karo Koskinen

Kimalaisten elämää, osa 1

  Tunnistatko kimalaisia?

Ostin joku vuosi sitten itselleni kimalais-kirjan Suomen kimalaiset (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018, Docendo), kun pihassamme oli ihan uusi havainto. Huomattavasti muita isompi kimalainen, joka oli hyvin mustanpuhuva. Samaan aikaan olin seurannut eräässä Facebook-ryhmässä keskustelua kimalaisten tunnistamisesta ja nämä sympaattiset lentävät karvapallot valloittivat ehdottomasti sydämeni. Kirjan perusteella päättelin, että kyse oli kivikkokimalaisesta. Tein siitä julkaisun silloin, siitä saamani kuva oli tosi huono.

Mantu-, kontu- vai mikä kimalainen

Aiemmin luulin, että "kaikki pihamme kimalaiset" ovat mantukimalaisia, mutta nyt kirjaa luettuani on pakko todeta, että olen ollut ihan väärässä. Ensinnäkin, monet kimalaiset ovat melko samannäköisiä maallikolle, toiseksi, työläiset, naaraat jne. vat erinäköisiä ja kolmanneksi, tarkkaa määritystä varten pitäisi ehtiä tarkkailemaan montaa asiaa. Yllä oleva kimalainen näyttää samalta kuin kirjassa sivulla 131 oleva kontukimalaiskuningatar. Silti en uskalla sanoa varmasti, että se se on. Ei ne uroksetkaan niin kovin erilaisia ole maallikon silmin. Määritystä vaikeuttaa työläisten erilaiset värit. Mantukimalaistyöläällä on kaksi valkoista raitaa, kun koiraalla on vain yksi. Vaikeaa on, vaikeaa on. Olisipa joku kimalaistunnistuksenkesäkurssi puutarhailijoille.

On niin hauska katsella vähän keikkuen lentävää kimalaista, joka kuitenkin tietää ihan tarkasti, mihin on menossa ja mitä tekee. Kuvaajan pitää silti olla hereillä, jotta kuvan saa tarkennettua. Käsivaralta kuvaaminen on haastavaa ja toisaalta, kolmijalka on aina väärässä paikassa. Pitäisi olla varmaan erilainen putki näitä varten.

Mustikat ovat riippuvaisia kimalaisten pölytyksestä

Mutta siis asiaan. Kimalais-kirjastani olen oppinut, että mustikkasato on riippuvainen kimalaisten pölytystyöstä. Pihassani on runsaasti pensasmustikkaa ja makeasinikuusamaa, ja varsinkin jälkimmäinen on kimalaisten suuressa suosiossa. Mustanpuhuva kivikkokimalainen mainitaan kirjassa eritoten hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ensimmäisen kerran näin sen makeasinikuusamassa ja nyt luumupuussamme. Puutarhanikin sato saattaa olla voimakkaasti kimalaisriippuvainen, sillä jotenkin tuntuu kovasti pölytys painottuvan kimalaisiin, ainakin niitä näkee eniten.

Mettä vai siitepölyä?

Kevään ensimmäiset energiaravinnot nauttii maakolosta herännyt kuningatar pajunkissoilla niiden mettä nauttien. Kukkien siitepölyä kuningatar sen sijaan syö siksi, että kypsyttäisi munarauhasensa. Ja nyt tulee se meidän puutarhailijoiden huoli, pakkasöinä kimalaiset ovat suuressa vaarassa menehtyä. Pakkasta me menevät suojaan kasvillisuuden sekaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa kevätsiivouksesta, mutta itse ajattelen, että kaikki kukkapenkkien yltiömäinen putsaus tässä vaiheessa voi olla haitallista pakkasöinä. Suojapaikkoja ei välttämättä löydy niin helposti. 

Seuraavalla kerralla kerron kimalaisten pesäpaikoista.

Kimalaisia odotellessa

 Kimalaisia ja muita on hirmuisen vähän vielä

Nykyään kimalaisen pörinä on yksi vahvimmista mielikuvista, jotka tuovat kesän mieleeni. Tänä vuonna ilmeisesti yöt ovat olleet vielä niin kylmiä, ja olihan juuri ihan pakkastakin, että pörriäiset eivät ole vielä sankoin joukoin liikkeellä.

Pari vuotta sitten löysin auringonkukasta kimalaisen, jolla luulin olevan jokin hätänä. Se heilutteli jalkojaan ihan kummallisiin suuntiin. Ajattelin, että sillä olisi jokin pieni haituva jäänyt jalkoihin jumiin ja se olisi yrittänyt irrottautua haituvasta. Siirsin se varovasti toiseen paikkaan ja sehän pelmahti saman tien lentoon. Jotenkin ymmärsin, että olikin ehkä vain suojautumistoimenpide, jotta ei näyttäisi niin houkuttelevalta syötävältä. Tässä video, kun siirrän kimalaista.

Latva-artisokat ovat myös hyviä hyönteisten houkuttelijoita.

Hunajakukka on varma hyönteismagneetti

Helppo kylvää, runsas kukinto

Kaunis violetti kukinto, joita yhdessä varressa aina useita. Kasvusto on nopeasti runsas. Joissakin ohjeissa mainitaan, että saattaa kylväytyä itsestään, mutta minulla ei ole niin käynyt vielä koskaan. Jos haluat kuvata pörriäisiä, hunajakukan avulla saat houkuteltua pihaasi monenlaisia lentäviä kuvauskohteita.

Käytän usein hunajakukkaa alueilla, jota en ole ehtinyt kylvää. Hunajakukka on menestynyt aina, maasta riippumatta. Kukat ovat aina täynnä kaikenlaisia pörrääjiä. Kimalaiset ovat mielestäni erityisen kiinnostuneita niistä.

Kun tekee kylvön aika tiheään, ei hunajakukan sekaan tule pahemmin muita eli niin sanottuja rikkaruohoja.

Kivikkokimalainen uutena pihassamme

Samettinen musta ja oranssi peppu

Mantukimalaisia on aina runsaasti joka vuosi, mutta nyt oli ihan ensimmäistä kertaa marjasinikuusamassa ja pensasmustikoissa kivikkokimalainen. Kuva ei ole hyvä, mutta oranssi tunnusväri muutoin pikimustassa kimalaisessa erottuu oikein hyvin. Tämä oli ehkä kuningatar, sillä se oli todella kookas.

Mitä pölyttäjiä sinun puutarhassasi on?

 

Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Pressuvaiheen jälkeen on kiire antaa lieroille ja muille maaöttiäisille ruokaa. Jyrsinnän mukana maahan hautautuneet kasvinosat eivät kauan riitä lieroille, maan muokkausarmeijalle ja siksi on syytä ruokkia näitä ahkeria puurtajia mitä pikimiten.

Ruuaksi annan kaikkea tarjolla olevaa. Omasta tuotannosta tarjoan keskeneräistä kompostia, kasvien perkuujätteitä kuten raparperinlehtiä, - varsia, naatteja, kuivia kukkia ja vaikka mitä sattuu olemaan. Ja sattuuhan sitä, kun vain juttelee naapureiden kanssa. Ennenkuin arvaatkaan, pihalle saapuu mitä moninaisempia puutarhaperkeitä. Kukin luopuu niistä suurella ilolla ja tuovat jopa kotiin saakka. Kaikki ovat tyytyväisiä, muut pääsevät roskistaan ja minä saan lieroarmeijalle ruokaa.

Perkeiden päälle levitän, jälleen naapureiden avustamana kerättyjä, sanomalehtiä, mitä paksummin sen parempi. Ja lopuksi maisemaa kaunistamaan olkipaaleista oljet. Samalla tulee asuinpaikkoja monille hyötyhyönteisille, jotka ilomielin avustavat seuraavana kasvukautena puutarhan sadontuotannossa. Tästä lisää myöhemmin...

Alussa mainitsemani perunat ovat jo melko terhakkaina ja rivien välissä olevasta merenrannan rakkolevästä ja korsista kerron ihan pian.

 Mikäpä muu kuin hunajakukka olisi pölyttäjille varhainen medenlähde. Tuoksullaan se huumaa kimalaiset ja meille palstalaisille se antaa silmänruokaa ja juurillaan se kuohkeuttaa kovaa savimaata. Taas kaikki voittavat!

Jotta ei ihan pelkkää olkea olisi, sopii raparperi mukavasti hunajakukan ja viimeisen pressualueen väliin. Isoine lehtinen se kattaa laajan maa-alueen eikä suosi rikkaruohoja allaan kasvamassa.