Hyönteiset ovat saapuneet
Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.
Kuva: Karo Koskinen |
Kuva. Karo Koskinen |
Herkuttelua kieli pitkällä kukkasessa.
Kuva: Karo Koskinen |
Kasvuvyöhyke II: Taajamapihassa kotitarveviljelijän kasvatuksista perheelle sekä Maaperä- ja ympäristötiedettä.
Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.
Kuva: Karo Koskinen |
Kuva. Karo Koskinen |
Kuva: Karo Koskinen |
Ostin joku vuosi sitten itselleni kimalais-kirjan Suomen kimalaiset (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018, Docendo), kun pihassamme oli ihan uusi havainto. Huomattavasti muita isompi kimalainen, joka oli hyvin mustanpuhuva. Samaan aikaan olin seurannut eräässä Facebook-ryhmässä keskustelua kimalaisten tunnistamisesta ja nämä sympaattiset lentävät karvapallot valloittivat ehdottomasti sydämeni. Kirjan perusteella päättelin, että kyse oli kivikkokimalaisesta. Tein siitä julkaisun silloin, siitä saamani kuva oli tosi huono.
On niin hauska katsella vähän keikkuen lentävää kimalaista, joka kuitenkin tietää ihan tarkasti, mihin on menossa ja mitä tekee. Kuvaajan pitää silti olla hereillä, jotta kuvan saa tarkennettua. Käsivaralta kuvaaminen on haastavaa ja toisaalta, kolmijalka on aina väärässä paikassa. Pitäisi olla varmaan erilainen putki näitä varten.
Mutta siis asiaan. Kimalais-kirjastani olen oppinut, että mustikkasato on riippuvainen kimalaisten pölytystyöstä. Pihassani on runsaasti pensasmustikkaa ja makeasinikuusamaa, ja varsinkin jälkimmäinen on kimalaisten suuressa suosiossa. Mustanpuhuva kivikkokimalainen mainitaan kirjassa eritoten hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ensimmäisen kerran näin sen makeasinikuusamassa ja nyt luumupuussamme. Puutarhanikin sato saattaa olla voimakkaasti kimalaisriippuvainen, sillä jotenkin tuntuu kovasti pölytys painottuvan kimalaisiin, ainakin niitä näkee eniten.
Nykyään kimalaisen pörinä on yksi vahvimmista mielikuvista, jotka tuovat kesän mieleeni. Tänä vuonna ilmeisesti yöt ovat olleet vielä niin kylmiä, ja olihan juuri ihan pakkastakin, että pörriäiset eivät ole vielä sankoin joukoin liikkeellä.
Pari vuotta sitten löysin auringonkukasta kimalaisen, jolla luulin olevan jokin hätänä. Se heilutteli jalkojaan ihan kummallisiin suuntiin. Ajattelin, että sillä olisi jokin pieni haituva jäänyt jalkoihin jumiin ja se olisi yrittänyt irrottautua haituvasta. Siirsin se varovasti toiseen paikkaan ja sehän pelmahti saman tien lentoon. Jotenkin ymmärsin, että olikin ehkä vain suojautumistoimenpide, jotta ei näyttäisi niin houkuttelevalta syötävältä. Tässä video, kun siirrän kimalaista.
Latva-artisokat ovat myös hyviä hyönteisten houkuttelijoita.
Kun tekee kylvön aika tiheään, ei hunajakukan sekaan tule pahemmin muita eli niin sanottuja rikkaruohoja.