Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

Melkoinen rypistys

 on melkein valmis

Onneksi on vielä yksi päivä aikaa tehdä valmisteluja. Ehkä ehditään nekin, jotka nyt tuntuvat mahdottomilta. Tehotiimi saa yllättävän paljon aikaan, kunhan vain laitetaan rattaat pyörimään. Kasvihuonerakennusprojektin jäljiltä oli vielä tavaroita väärissä paikoissa ja toisaalta projekti vei aikaa monelta muulta touhulta, joten nyt oli rästissä vaikka mitä.

Onko tämä sinulle tuttu? Tunnistatko?

Toivottavasti sää suosii ja kotitarveviljelystä innostuneita on sankoin joukoin liikkeellä. Kotitarveviljelyhän on todellista lähiruokaa. On tarkasti tiedossa, millaisia viljelymenetelmiä on ollut käytössä, onko käytetty kasvinsuojeluaineita, minkälaiset lannoitteet ovat kuuluneet valikoimaan jne.

Entä onko tämä tuttu?

Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, toivottavasti myös sinulle.

Sitkeä sissi hiilipussissa

 Melko haastavat elinolot

Biohiilessä kasvua.

Ehkä muistat, että meillä on pihassa suursäkki biohiiltä. Viime syksynä biohiiletin kaikki kasvimaat ja vadelmapenkit. Tänä vuonna laitoin pikkukasvihuoneeseen hiilet ja nyt uuden kasvihuoneen maapohjaan sekoitan myös ison määrän hiiltä. Loput menee mökille. Suuri säkki hupenee pikku hiljaa ja tässä oli välillä vähän pidempi aika, että sen pintaan ei koskettu. Uskomattomalta tuntuu, että joku kasvi kasvaa jopa biohiilisäkissä. Näitä pikkuisia taimia oli useita.

En saanut kaikista kuvia, mutta on tässä muutamia sentään. Jos tiedät, mistä kasvista on kyse, niin laita kommentteihin.

Biohiili ladattuna lannoitteilla ja nesteellä on totta kai ravinne- ja vesipankki, mutta pelkkänä hiilenä se ei pitäisi olla mikään  miellyttävä kasvualusta millekään. Kai siellä hiilen seassa on vaikka ilmasta lentäneenä sen verran muutakin, että on nämä pienet taimet päässeet kasvuun. Siemenetkin ovat varmastikin tulleet tuulen mukana.

Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.