Komposti kiertää ja taimia maakellariin

 Kasvimaan perkuujätteet nopeita kompostoida

13.10. täytin ääriään myöten perkuujätteillä.

Onneksi on blogi, jota varten ottaa kuvia ja tekee kirjoituksia. Tämä on samalla ikään kuin päiväkirja, josta voi tarkistaa, mitä teki milloinkin. Tänään touhuttiin pihalla talvea varten, kun uutisissa oli kuvia lumisista lähikunnista. Kompostierä, jonka aloitin lokakuun 13. päivä ja sen jälkeen täytetty koko ajan uudelle biojätteellä, oli nyt siinä kunnossa, että oli aika siirtää massa täyttökompostista muhituskompostiin. Muhituskompostin tyhjensin uuteen kasvihuoneeseeni. Kierto oli siis todella nopea. Edellinenkin satsi oli näillä perkuujätteillä aloitettu, joten sekin oli todennäköisesti syyskuun puolella. 

Muhitukseen siirretty 13.10. aloitettu massa näytti tältä.

Pieni yksityiskohta kompostista.

 

Kasvatin tänä vuonna valtavasti latva-artisokan taimia. Haluan oppia valmistamaan niistä säilykkeitä talveksi. No, satoa tuli, mutta vielä ei keittotaitoni olleet riittäviä, eli harjoiteltavaa jäi vielä.

Latva-artisokan uusi kasvusto sadon jälkeen.

Talvehditutan maakellarissa latva-artisokkien taimet. Aiemmin olen jättänyt taimet maahan ja toivonut, että selviävät talvesta. Tänä vuonna teen toisin. Kaivoimme kaikki taimet maasta.

Kädessäni katkaistun satovarren pää ja vieressä uusi kasvusto.

Satoa tuli yllin kyllin. Kirjoissa lukee, että ensimmäisen vuoden kasviin tulee 1-2 kukkaa, mutta minulla tuli aivan valtavan monta. Toki keväällä taimien istutuskuoppiin laitettiin runsaasti kompostia ja ladattua biohiiltä, eli potkua oli kerrakseen.

En ole seurannut taimia sadon jälkeen kovinkaan tarkasti. Niitä on pitkin pihaa, siellä mihin sai taimen sujautettua keväällä. Osa kasveista oli mennyt poikki tai myyrä syönyt juuret tai ainakin jotain oli tapahtunut, eikä kasvista saanut talvehtivaa yksilöä. Aika monta silti oli kunnon juurilla.

Kellariin menossa.

Yksi asia ihmetytti suuresti. Osassa taimista oli tullut ihan puskia. Satovarren juureen oli kasvanut hurja määrä lehtivarsia ja juuristo oli hyvin runsas. Saakohan näitä jaettua keväällä? Onneksi on talvi aikaa selvittää ohjeita netin syövereistä.

Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Ravintoaineet tappiin omaan satoon!

 Vai saako kotitarveviljelijä myös vitamiinibuustauksen?

Omat porkkanat ja valkosipulit ovat suurta herkkua

Kaikki omien tomaattien kasvattajat kertovat, että omat tomaatit maistuvat tomaatille. Moni ei-puutarhuroija voi miettiä, että kunhan höpöttävät ja kehuvat tietenkin omaa toimintaansa. Olen kuullut monen kertovan muistoina lapsuusajoista, kun isä tai äiti kasvatti omia tomaatteja ja vielä aikuisenakin muistaa niiden herkullisuuden. Monestako ruuasta ihmiselle jää muistijälki, jonka muistaa vielä kymmenien vuosien päähän? Uskon, että ei ihan hirveän monesta. Jotta näin pysyvä muistijälki syntyy, siinä on varmaankin moneen eri aistiin liittyvä tuntemuksia, sillä tutkimusten mukaan muistin toimintaa vahvistaa, mitä useampaan aistiin se kohdistuu. Omassa tomaatissa yhdistyvät ainakin maku, suutuntuma, auringon lämpö, lämmin muisto lapsuudesta/isästä/äidistä, väri, muoto, koko. Ei siis ihme, että sen muistaa vielä aikuisenakin.

Ruuan vitamiinipitoisuuksia ja koostumuksia on tutkittu tietenkin vaikka kuinka paljon monissa eri tieteellisissä julkaisuissa. En ole ravintotieteilijä, enkä ole asiaan perehtynyt syvällisesti. Nyt tuli kuitenkin vastaan video, jossa tästä on asiaa ja laitan sen sinulle tähän ja tähän.  Videoissa käydään läpi tehotuotettujen raaka-aineiden koostumuksen muutosta vuosien saatossa, kerrotaan tomaatin jalostamisesta, opetetaan, mitä tarkoittaa siemenpussissa oleva maininta F1 tai Hybrid. Suosittelen katsomista ihan näiden teoriaosuuksienkin takia, vaikka et muuten olisikaan niin kiinnostunut vitamiineista ja muista.

Kerran omia valkosipuleita maistaneena ei muuta halua.

Ruuantuotannon hinnanmuodostus tuottajan ja jalostajan osalta vaikuttaa viljelytapaan eli juuri siihen, mistä yllä mainitussa videossa on kyse. Syy-seuraussuhteet ovat todella moninaiset ja viime kädessä kaikki riippuu viljan ja sadon maailmanmarkkinahintojen määräytymisestä, mekanismista ja hintatasosta. Paikallisen tuottajan tukeminen, oman ruuan kasvattaminen, lähiruoan arvostus ja kotimaisuuden tukeminen ovat kaikki sellaista, jota tavallinen kuluttaja voi tehdä. Samalla tulee tukeneeksi pienimuotoisempaa tuotantotapaa. Vaikka Suomessakin harjoitetaan monokulttuuria, eli yhden satokasvin tuotantoa laajoilla alueilla, on alueet silti pikkiriikkisiä verrattuna Yhdysvaltojen, Brasilian, Australian ja muiden suurtuottajien peltoihin, tuotantotapoihin, lannoitusmääriin ja torjunta-aineruiskutuksiin. Tuotettu ruoka on erilaista, tutkitustikin.

Magnoldia ja punajuuria. Ja tietenkin mittanauha.

Suklaaminttuteetä omasta maasta

 hiostettua ja kuivattua yrttiä

Talvisin tykkään juoda iltaisin teetä. Olen melko kaikki"juomainen", en siis ole kovin tarkka, mitä teetä juon. Silti jotkut teet ovat suosikkejani. Monta vuotta sitten innostuin oman teen tai pitäisi oikeasti sanoa haudukkeen tekemisestä oman puutarhan antimista. Osa on ihan oikeasti omasta pihasta ja osa luonnonkasveja.

Omasta pihasta suklaaminttu, hiostettuna ja kuivattuna "teeksi".

Kun lapset olivat pieniä, katsoimme monta kertaa Ylen sarjan Yrttikoulu, jossa Bertalan Galambosa kertoi eri yrttien kasvatuksesta ja hyötykäytöstä. Mieleeni painui ohjelmasta erityisesti yksi asia: ampiaisyrtti on hyvä uniteen aines. Kasvatin sen jälkeen monta vuotta sitä teeainekseksi. Jostain syystä se on nyt jäänyt pois kasvilistoilta. Ehkä korjaan tilanteen ensi kesänä.

Ampiaisyritti oli oikeastaan lähtölaukaus sitten muihinkin yrttihaudukkeisiin. Erittäin maukkaita uniuutoksia tulee esimerkiksi myös hiostetuista ahomansikan lehdistä, lillukan lehdistä ja mesiangervosta sekä maitohorsmasta.

Hyvin kuivattu säilyy kauan metallipurkissa valolta suojattuna.

Nykyään laitan aina ainesosaluettelon talteen, kun ostan jotain yrttihauduketta. Jemmaan ne ns. vastaisen varalle eli odottamaan tulevaisuudessa olevaa parempaa aikaa. Toivottavasti joskus voin tehdä niitä omista yrteistä.

Hiostan aina kaikki teeksi tulevat kasvit. Mielestäni tee maistuu kuivalta heinältä, ellei yrttiä hiosteta.