Voi pientä

 Rankkaa olla kimalainen keväällä 

Lämpötila sahaa pakkasen ja lämpimän välillä. Kimalaiset ovat heränneet ja pitäisi löytää pesäpaikka. Iltaisin auringon laskettua mailleen muuttuu päivän lämpö hyytäväksi kylmyydeksi. Ruuanhakureissu katkeaa ja kimalainen vaipuu horrokseen odottelemaan uusia auringon säteitä.

Onneksi on krookuksia ja sinivuokkoja, jos edes jotain palan painiketta löytyisi.

Kimalainen krookuksessa ilman viiletessä.

Sinivuokot viihtyvät myös puutarhassa.

Onneksi edes krookuksia kukkii.

Pajut ovat tärkeitä pölyttäjille keväällä. Kohta kukkii.

Ilta-auringossa vielä muutaman kukka auki.

Senkin myyrä!

 Melkoisia tuhoja tältä talvelta

Talvi oli leuto ja vähäluminen, ilmeisesti otolliset olot myyrille. Perheessämme on kaksi myyrän metsästäjää, mutta eivät vaan ole löytäneet näitä vipeltäjiä. Tarvinnee pitää pieni nuhtelu. Syksyllä, kun nostimme keltajuurikkaita, oli yhteen riviin kerätty hienosti talvivarastoa. Naureskelin, että ähäkutti, eipä jäänyt meiltä huomaamatta. Taisi myyrä kuulla ja nauraa takaisin viiksiinsä myhäillen, "luuletpa vaan, luuletpa vaan".

Nyt keväällä purimme lavakauluspinoja, joissa oli viime vuodelta puutarharompetta multaantumassa. Vastaan tuli myyrän yllätys.

Ruokavarasto lavatornin alimmassa kerroksessa.

Toisen lavatornin pohjalta löytyi yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä juurikätkö, sekä pesätarvikkeita. Nurmikolla on pitkiä tunneleita ja mikä pahinta, mustikoiden juuret ovat ilmeisesti myös maistuneet. Käytävä lähti lavakauluksesta ja jokaisen pensaan juurella oli suuri monttu, jatkuakseen taas seuraavaan pensaaseen. Harmittaa ihan hirveästi, jos menetämme nuo vanhimmat mustikkapensaat. Onneksi varvut juurtuvat melko helposti, joten levitimme lavatornista uutta multaa pensaiden juurilla hyvän kerroksen.

Pesässä ollut ilmeisesti mukavan pehmeää, lämmintä ja kuivaa.

Toisen alanurkassa asustivat mehiläiset viime kesänä. Kaivoimme hyvin varovasti multaa, mutta ei löytynyt mitään merkkejä pesästä. Emme toki kaivaneet maan alle, koska oli tarkoitus vain poistaa muodostunut multa. Olisi ollut tosi hauskaa löytää mehiläisvahakennoja, tai edes jotain merkkiä pesästä. Olisikohan talven myyrät syöneet kaiken nälkäänsä? Koska pohjimmaisena oli monenmoista risua ja keppiä, löytyi ihan valtavasti siiroja. Kuvaan ei saanut kaikki näkymään, olisi pitänyt kuvata niin kaukaa, että siirat eivät olisi näkyneet. Alakuvassa kuitenkin joitakin ja vasemmassa reunassa näkyvä valkoinen mahapuoli, oli suurin siira, mitä olen koskaan nähnyt.

Siirat ovat tehokkaita hajottajia puutarhassa.

Tälläkin siiralla oli kunnolla kokoa ja näköä.

To be a Bee?

 Terveisiä Lepaalta

Mehiläisellä on täydellinen muodonmuutos.

 

Olen kauan pohtinut mehiläispesän hankkimista. Aika monella tutulla nimittäin on joko ollut tai on parasta aikaa pesiä ja olen saanut maistaa ihan tuoretta hunajaa. Voi kun se on hyvää. Meidän perhe on kaiken lisäksi hunajan suurkuluttaja. Puolen kilon purnukka menee ihan hujauksessa.

Fb:ssa tuli vastaan Mehiläishoidon peruskurssi, viisi lauantaita 9-15. En kauan pohtinut, kun jo olin ilmoittautunut. Toki ehdin monta kertaa jo katuakin ilmoittautumista, sillä ajomatka on lähes 2,5 tuntia, eli pitää nousta lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan. Yleensä työviikon jälkeen ei ole ihan kovin pirteänä noin aikaisin.

Tänään 5.4. oli ensimmäinen kerta. Aluksi käytiin teoriaa pesän rakenteesta ja yleisiä asioita. Lounaan jälkeen siirryttiin tositoimiin, kokoamaan kehiä pesiä varten. Aamun teoriaosuudessa en ymmärtänyt pesän toimintaa, mutta kun pesän näki oikeasti, niin hahmottui ihan eri tavalla. Ritilä, joka kuvassa näkyy alaosaston päällä, estää kuningattaren siirtymisen muihin osiin. Eli ritilän alapuolella on asumisosio ja yläpuolella ruokavarasto, yksinkertaistetusti selittäen. Ihan pohjalla on tuuletusritilä.

Pesän pohja ja tuuletusritilä.

Pesän alakerros ja kuningatar-este.

Aamun teoriaosuuden jälkeen tehtiin kehiä, eli niitä, joihin sitten joko kuningatar munii tai varastoidaan hunajaa. Puuosat oli valmiiksi sahattuja, me yhdistimme osat ja naulasimme ne kiinni.

Kehän osat ovat valmiiksi sahattuja.

Osat kiinnitetään pienillä nauloilla toisiinsa.

Päätyjen reikiin laitettiin suojus, jotta metallilanka ei pureudu puuhun.

Puuosiin pingotettiin metallilanka, johon kiinnitettiin mehiläisvahapohjuke sähkön avulla. Metallilangat kuumennettiin oikosululla pikaisesti.

Langotus.

Oikosululla vahan sulatus lankoihin.

Lanka näkyy tummana, kun se on vahan sisällä.

Valmista tuli.

Vielä en tehnyt päätöstä, että hankinko kurssilta oman pesän, vai vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan pesä- ja hoitotarvikkeiden yhteissumma nousee melkein tuhanteen euroon, eli ei mikään halpa investointi. Pesiä voi ottaa vain yhdenkin, mutta opettaja suositteli kahta, jolloin talven jälkeen kasvaa todennäköisyys, että pystyy jatkamaan mehiläistarhausta omilla mehiläishoitoa.

Pohjakerroksen yläpuolella on hunajavarastot. Kuningatareste voi olla vasta toisen kerroksen yläpuolellakin.

Tiesitkö, että pensasmustikan pölytys on 100 %:sti riippuvainen hyönteispölytyksestä ja tämä hyönteispölytys 100 %:sti riippuvainen mehiläisistä. Aika hurja juttu, vai mitä? Omenalla vastaavat luvut ovat 90 % ja 60 %.  

Kevätjuttuja

 Lämmin, siis kylmä, siis eikun lämmin   

Tällaista on ollut tänä keväänä, enemmän kuin monena vuonna. Ainakin meidän pihassamme. Jo helmikuussa kasvimaa suli, maa tuoksui ihanan keväiseltä. Muistan, kun olin puhelimessa ja kerroin katselevani kasvimaan pintaa, miten se on jo kovin keväinen. Ei kestänyt kuin muutama päivä ja jo oli taas lumipeite takaisin. Linnut ovat olleet kovassa paikassa, kun hyönteisiä ei ole ilmaantunut, ja pesintääkin pitäisi aloitella Meillä ei ollut linnuilla tänä talvena talviruokintaa, mutta nyt keväällä laitoin rasvapötköt, jotta pesinnät onnistuisivat. Vuosi sitten eräs lintuharrastaja sanoi, että he löysivät paljon nälkään kuolleita poikasia pesistä. 

Ensimmäiset kylvöt tein varhain, pesusieni-, sitruuna- ja viidakkokurkku, auringonhattu sekä päärynätomaatti ohjeistettiin nimittäin kylvämän helmikuussa. Noista vain viidakkokurkkua olen kasvattanut aiemmin. Muut ovat uusia kokeiluja. Auringonhattua on ollut kukkamaassa, sillä edesmennyt anoppini toi niitä joskus. Niiden lukumäärä on romahtanut ja siksi laitoin nyt ihan siemenestä uusia.

Talvipuuhana autotallissa on normaalisti linnunpönttöjen rakentaminen. Tänä vuonna näin ei tapahtunut, koska tammikuussa jouduin pitkälle sairaslomalla niskan välilevypullistumasta. Käteen jäi hermopinne ja siksi en ole tänne blogiinkaan kirjoitellut. Kirjoittaminen sattuu käteen ja töissä joudun jo riittävästi rasittamaan, joten illalla ei enää jaksa.

Meillä on lähes 20 pönttöä pienellä taajatontilla. Moni miettii, että eikös tuossa ole liikaa. Ei ole. Niissä on erikokoisia suuaukkoja, jotta erilaiset linnut voisivat muuttaa meille. Kaikki pöntöt eivät aina kelpaa kandidaateille, joten on hyvä olla valinnanvaraa samankin kokoisilla lentoaukoilla. Lisäksi jotkut linnut tekevät monta pesyettä kesässä, ja jokaisen eri pönttöön. Muuttovaraa pitää siis olla kauden aikanakin.

Yllä olevassa kuvassa ei kovin hyvin näy, mutta se on vuorattu kattoon asti jäkälillä. Luulin, että viime keväänä asennetussa pöntössä ei ole ollut lainkaan vuokralaisia, sillä en ole koskaan nähnyt lentoliikennettä siinä. Mutta kyllä, vuoraus kertoo, että kyllä siellä on joku kovinkin usein käynyt. 

Valkosipulit nousivat pintaan jo helmikuussa ja ovat edelleen lähes samankokoisia. Öisin on ollut niin kylmää, että päivän lämpö ei ole riittänyt. Pahimmillaan 10 astetta pakkasta.

Kasvihuoneeseen odottelen lämmitystä, eli sitä hevoskan eli hevonpaskan tuomista. Uusi kasvihuone onkin jo valmiiksi täytetty maatuvalla kasvimassalla, joka alkaa pikku  hiljaa kompostoitua. Nyt maa on jo melkein 10 astetta, että piakkoin voin kylvää suoraan maahan. Saan yhden sadon sieltä, ennen kuin tuon puutarhalta tomaatit ja kasvihuonekurkut.