Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Sisäkukatkin tarvitsevat elämää

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Liero.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Sisäkasvi, jonka mullassa on lieroja.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.

Muista tyhjentää kompostori!

Tyhjennän tässä vaiheessa aina kompostorin, jotta sinne ehtii kertyä uutta massaa vielä ennen pakkasia. Jos kompostorissa oleva massa on liian valmista siinä vaiheessa, kun tammikuun pakkaset paukkuvat, on riskinä kompostin jäätyminen ja tilan loppuminen kesken ennen kevättä. Jäässä olevaa kompostia on nimittäin ihan mahdotonta tyhjentää. Uuden massan kompostoituminen käynnistyy hyvään vaiheeseen, eikä ulkoilman viilentyminen haittaa enää mitään. Lämpötilaeroa voi olla 90 astetta: ulkona 20 astetta pakkasta ja kompostorissa 70 astetta lämpöä.

Tyhjennettävän massan voi vaikka säkittää vahvoihin mustiin jätesäkkeihin. Pistelet pussin kylkiin reikiä, jotta massa saa ilmaa eikä ala mädäntyä. Pussittamisen edellytyksenä on tietenkin, että siihen ei laiteta niitä ihan uusimpia kerroksia, joista rotat ja muut jyrsijät ovat myös kiinnostuneita.

Musta jätesäkki lämpenee kevään auringossa varhain ja kompostoituminen jatkuu rauhassa. Rikkaruohojen siemenet eivät myöskään pääse pussiin ja multa pysyy rikkaruohottomana, vaikka et heti ehtisikään sitä käyttää.

Kevään kylvöksiähän ei tuoreeseen kompostimultaan voi laittaa, koska se on taimille liian ravinteikasta eli voimakasta. Voit esimerkiksi vetää uran kylvörivin kohdalle, laittaa pohjalle kompostimultaa ja sen päälle kerroksen vähäravinteista vanhaa multaa, johon sitten kylvät siemenet. Siemenen on helppo itää ja kun taimi on päässyt hyvään kasvuvauhtiin, yltävät sen juuret kompostimultaan ja kasvuvoima tulee juuri oikeaan aikaan taimen käyttöön. Porkkanat voi kylvää vaikka jo nyt syksyllä, joten ei tarvitse välttämättä lainkaan säkittää vaan saat sisällön heti käyttöön. 

PS. muista varata seosainetta lähelle kompostia jo nyt syksyllä, jotta talvella ei tarvitse kaivella tynnyreitä lumen alta. Itselläni on isoissa 250 litran saaveissa lehtipuuhaketta, jota käytän seosaineena. Tämänhetkinen hake on tehty lehdellisistä koivun oksista. Lehdet murustuvat pieneksi sutuksi, joka kerää keittiöjätteen kosteuden tehokkaasti. Isommat oksanpalaset pitävät massan ilmavana ja koivu myös kompostoituu nopeasti. Tämä on selkeästi kaikkein paras seosaine minun mielestäni. Seuraavaksi parasta on lehdettömistä oksista tehty hake, johon lisää sahajauhoa keräämään kosteutta. Joissakin oppaissa sanotaan, ettei saa laittaa sahajauhoa, ei saa laittaa havupuita jne. Oksahake on milloin kuusesta, milloin männystä milloin mistäkin, riippuu ennen kaikkea siitä, mitä naapureilta olen saanut. Ja aina on seos toiminut ihan hyvin. Ihanat naapurit!!! pitävät hakemäärän kunnossa.

Mitä tekisin kesältä jääneillä siemenillä?

Muistuttelen mahdollisuudesta kasvattaa siemenistä niitä samoja babyleaf:ja, joita myydään kalliisti kaupoissa.

Retiisin versot maistuvat retiisille ja niitä voi laittaa salaattiin tai leivälle.

Herneet, pavut, auringonkukat -> kaikki versot tosi maukkaita.

Mangoldi, salaatti, pinaatti, ja muut lehtivihannekset -> maukkaita pieninäkin.

Valo voi olla kasvua rajoittava tekijä, mutta prismat/cittarit/terrat jne. myyvät pitkuliaista kasvilamppua, jonka mukana tulee kannatin. Sen avulla kasvatus onnistuu ihan kivasti.

Itse idätän siemenet mieluummin syötäväksi kuin säästän seuraavaan kasvukauteen. Itävyys huononee koko ajan ja kesällä sitten harmittaa kovasti, jos kaiken työn jälkeen sato ei onnistu liian vanhojen siemenien vuoksi.

Herneet laitan kasvamaan olohuoneessa viherkasvien juurelle. Eivät vaadi erityistä huolenpitoa, kun muutenkin pitää kukkia kastella. Lisäksi, jos hyvin käy, herne typensitojakasvina saattaa parantaa viherkasvin ravinnetilaa.

(typensitojakasvi tarkoittaa kasvia, joka kykenee ottamaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta, juurissaan olevien typensitojabakteerien avustamana)

Miksi ei saa käyttää kemikaaleja tappamaan tuholaisia ja rikkaruohoja?

Leppäkerttu on tuiki tärkeä apulainen

 

Moni varmasti miettii, että pitäisikö vai eikö pitäisi käyttää kemikaaleja torjumaan puutarhasta rikkaruohoja ja tuholaisötököitä.

Otan tässä esille muutamia näkökulmia, joista jokainen voi sitten päättää, että antaako niiden vaikuttaa päätöksentekoon ensi kerralla.

1) Kemialliset aineet ovat niin sanotusti epäspesifejä. Tämä tarkoittaa, että ne eivät kykene toimimaan vain ja ainoastaan siinä yhdessä rikkaruohossa tai ötökässä, vaan samalla kuolee paljon muitakin. Ne muut saattavat erittäin hyödyllisiä.

2) Kemialliset aineet reagoivat maaperässä monen muun aineen kanssa. Huolimatta lukuisista kokeista, tutkimuksista ja analyyseistä, maaperän olosuhteet ovat hyvin moninaiset, eikä todellista reaktiota kaikissa olosuhteissa tiedetä.

3) Osa kemiallisista aineista muuntuu edellä mainittujen reaktioiden avulla nopeasti haitattomiksi, mutta valitettavasti osalla käy niin, että välimuodot jotka ovat olemassa ennen lopullista poistumista maasta, ovat paljon myrkyllisempiä kuin se alkuperäinen aine, jota ruiskutit.

4) Kaikki ruiskutetut aineet eivät poistu luonnossa/meidän kasvimaalla samalla tavalla kuin laboratoriokokeissa, koska meillä Suomessa on vetinen viileä syksy, kylmä talvi ja sulamisvetinen kevät. Kylmät märät olosuhteet hidastavat useimpien aineiden hajoamista. Hajoaminen tarkoittaa sitä kemiallista muuntumista erilaisiksi osiksi ja lopulta alkuaineiksi.

Mitä voi tapahtua, kun myrkkyjä on maassa?

Esimerkiksi näin voi käydä:

Maassa olevat hajottajat, eli ne jotka muuntavat kasvijätteet lopulta mullaksi, kärsivät myös, vaikka tavoitteena olisi tappaa rikkaruoho tai joku harmillinen ötökkä.

Kun hajottajat kärsivät, maassa hidastuu maatuminen.

Kun maatuminen hidastuu, ei kasvijätteet poistu maasta tehokkaasti.

Kun kasvijätteet eivät poistu, eli niille ei tapahdu hajoamista, niissä olevat ravinteet eivät myöskään vapaudu uusien kasvien käyttöön.

Kun ravinteet eivät vapaudu, pitää kasveja lannoittaa esimerkiksi ostetulla (rahaa kuluu lisää sen myrkyn lisäksi) lannoitteella ja toisaalta kasvijätteet voivat alkaa aiheuttaa uusia ongelmia: 1) ne voivat mädäntyä ja aiheuttaa kasvaville kasveille haitallisia kaasumaisia yhdisteitä, 2) niissä olevat taudit eivät poistu niin helposti, vaan tauti jää tartuttamaan uutta kasvustoa, 3) hajottajia syövät muut eliöt kärsivät nälästä ja niitä syövät kärsivät myös nälästä jne. jolloin lopulta sammakoilla, linnuilla, jyrsijöillä jne. ei välttämättä ole riittävästi ruokaa.

Liero ja sarvikuonokkaan toukka.