Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.