Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.

Tunnetko kotipuutarhurin perunaoppaan?

  Nimen takana aito perunatutkija-asiantuntija

Perunan voisi ajatella olevan helppo ja yksinkertainen viljeltävä, tavallista perusruokaa, jossa ei ole paljon mitään opittavaa. Toisin kuitenkin on oikeasti. Perunalajikkeita ja niiden erityispiirteitä on aivan hurjasti. Suomessa myynnissä vain pikkiriikkinen määrä lajikkeita. Erilaisia ruokareseptejä on myös aivan valtavasti, arkiruuasta hyvinkin juhlaviin luomuksiin. Vain mielikuvitus on rajana.

Sain tutustua tutkijaan opiskellessani Viikissä ja käydessäni kurssia Crop quality, jossa käytiin erilaisten satokasvien sadon laatuun vaikuttavia asioita. Perunasta kurssilla vastasi nimen takana oleva Paavo Ahvenniemi, jolla on Facebookissa Kotipuutarhurin perunaopas-sivu ja netissä laaja perunaportaali Energiapaju. En ole huomannut kysyä, että miksi perunasivun nimi on pajuun liittyvä termi. No, kuitenkin siis Ahvenniemi on pitkänlinjan peruna-asiantuntija ja -tutkija Helsingin Yliopistosta ja vastannut perunoiden keittolaatuluokituksista. Hän tuntee perunalaadut ja - taudit ja kaikki mitä perunaan liittyy. Hänen tietoonsa voi luottaa ja se on nykyään tärkeää, sillä somessa on vaikka mitä ohjetta ihan mihin tahansa.

Perunahan on erinomainen elintarvike myös ravinnepitoisuuden osalta. Petla eli perunantutkimuslaitos on tehnyt erinomaisen vertailun perunan ja banaanin välillä. Se on mainiota luettavaa. Peruna voittaa. Olohuoneessani kasvaa kyllä pari banaaniakin.... mutta ei taida niistä tulla koskaan satoa. Ei taida haitata, sillä perunasta saa aina sadon.

Moni kasvattaa ämpäriperunoita. Niistäkin löytyy todella yksityiskohtainen ohje. 

Energiapajun sivu on ryhmitelty helpoksi käyttää. Aiemmin ajankohtaiset jutut löytyi Facebookista, mutta nyt ne luetaan Perunapäiväkirjasta. Itselleni oli Fb helpompi, mutta löytyyhän se tieto näinkin.

Perunareseptejä arkeen ja juhlaan

Paavo ylläpitää Pinterest-sivua, joka on nyt avattu julkiseksi, eli me kaikki voimme nautti kootusta tiedosta. Suosittelen kurkkaamaan, itselleni tuli yllätyksenä perunan monipuoliset valmistustavat.

Oma aiempi perunapostaukseni 

on tavallisen puutarhuroinnin näkökulmasta kasvatukseen motivointia.