Saitko viime vuonna palovammoja ja vesirakkuloita luonnossa tai kasvimaalla ollessasi?

Viime kesänä poikkeuksellinen kuumuus ja kuivuus olivat yhdessä kasveille erittäin voimakas stressin aiheuttaja. Stressin? Kyllä, kasvitkin stressaantuvat, kun niiden kasvuolosuhteissa on jotain vialla. Stressitekijöitä voi olla monenlaisia, vedenvähyys, jonkin ravinteen pula, kuumuus, kylmyys, tuuli, maaperässä jokin vika kuten kovuus, happamuus, emäksisyys, vetisyys jne.

Kasveilla on erilaisia keinoja reagoida vallitsevaan stressiin. Viime kesäiseen stressitilaan jotkin kasvit, esimerkiksi persilja ja palsternakka reagoivat tuottamalla yhdisteitä, jotka aiheuttavat ihmiselle iholla, yhdessä auringon kanssa, palovammojen rakkulanmuodostusta, jonka paraneminen voi kestää hyvinkin kauan ja jäljelle saattaa jäädä arvet iholla.

Ensi kesänä tai milloin tahansa tulevina kesinä kannattaa siis miettiä, onko t-paidassa ja shortseissa kasvimaalla vai kannattaisiko suojata sääret ja käsivarret vaikka jonkinlaisilla säärystimillä. Ei paha idea muutenkaan, voisi olla polvillaan ilman, että koko ajan pistelee ja likaa on kaikki ihohuokoset tulvillaan.

Tämän kirjoituksen kukat eivät aiheuta näitä vaurioita. Laitoin kuvat piristykseksi.

Miksi kannattaa kattaa talveksi?

Maan lämpö reagoi ilman lämpöön. Jos aurinko paistaa porottaa taivaalta, lämpenee myös maa. Sen jokainen tuntee kesällä, paljain jaloin polttavalla hiekalla kävellessään. Muistat varmaan, miten kylmää hiekka on myös, kun hiukan jalkaterällä työntää pintahiekkaa syrjään. Tai syksyllä, kun astuu paljain varpain kylmille pihalaatoille.

Samasta ilmiöstä on kyse myös kasvimaan kattamisessa. Jotta maan lämpö ei reagoisi niin voimakkaasti ja niin nopeasti ilman lämpötilan muutoksiin.

Lierot kaivautuvat talveksi syvemmälle, roudalta pakoon ja monet eliöt vaipuvat jonkinlaiseen lepotilaan, kun tulee liian kylmät oltavat.

Jos pidennämme aikaa, jolloin lierot selviävät lähempänä maan pintaa, annamme niille myös pidempään työrauhan. Ne maiskuttelevat kuolleilla juurilla, kasvimaan tähteillä ja muilla kasvinosilla, nielevät samalla maata ja hienonhienossa "sulatusuunissa" sisällään muodostavat tästä kaiken murusia, joissa on sopiva pH eli happamuus, valtavasti ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja jotka kestävät veden rasitusta hyvin. Eli ne auttavat maan mururakenteen muodostumisessa ja tekevät sen erittäin kestäväksi.

Myös muut maaperäeliöt ovat aktiivia kauemmin, jos ei tule lunta tupaan niin sanotusti. Keväällä liian aikaisin porottava aurinko saattaa huijata kasvit kasvamaan liian aikaisin, vaikka jalat eli juuret ovat vielä ihan jäisessä maaperässä kiinni. Tuloksena on kuivettuneet, kuolleet kasvit. Ne näännyttävät itsensä siis hengiltä, ilman vettä ei pysty elämään. Kate suojaa niitä keväällä siis liian varhaiselta kasvuun lähdöltä.

Kate estää kyllä myös maan lämpenemistä, ja siksi se pitääkin ottaa pois. Hyvä hetki on silloin kun yöpakkasia ei ole enää kuin nimeksi, eli maa ehtii alkaa sulaa päivällä jo hyvin eikä yö jäädytä sitä takaisin samantein.

Kate painaa kaiken mörskän (=kasvinjätteet, keskeneräinen komposti, haravontilehdet....) lähelle maata, josta lierojen on ne helpompi saada ja mikrobit pääsevät myös lähelle ja omalta osaltaan aloittavat hajottamisen mullaksi.

Käänsitkö jo kasvimaan?

Syksyllä monella on tapana kääntää kasvimaa lapion syvyydeltä ympäri. Joskus se voi olla tarpeen, enkä siitä kerro nyt sen tarkemmin tässä. Totean vain, että viimeistään kääntöhommissa puutarhurointi-into lopahtaa herkästi. Siispä.... älä käännä vain tavan vuoksi, ei tarvitse. 

Maan kääntämisestä ja mururakenteesta kerron enemmän yläpalkin kohdassa "Maaperässä tapahtuu" ihan lähiaikana lisää. Kerron siellä maaperässä tapahtuvista asioista kansantajuisesti, vaikka takana onkin kemian teoriat. Et siis tarvitse kemianopintoja sen lukemiseksi.

Jos kuitenkin olet todennut, että maa pitää kääntää, niin tarkastele lapiolliseen tulevaa maata vähän tarkemmin. Miltä se näyttää? Onko se pientä pyöreää murusta 

vai isoja tiiviitä, teräväreunaisia kappaleita.

Pieneät pyöreät muruset ovat sitä, mikä on tavoitetila. Kasvit ja eliöt tykkäävät. Niillä on helppo elää siinä, maa ei ole liian tiukkaa kaivautua ja ilmaa riittää murusten välissä.

Tiukka paketti on usein liian suuri vastus kasvin juurille. Myöskään happea ei sen sisään paljon kulkeudu.

Muistetaan huomioida vieraslajit puutarhuroinnissamme

Erittäin ajankohtainen asia juuri tällä hetkellä, kun siistimme tai muuten käsittelemme puutarhamme jätteitä, on haitallisten vieraskasvien asianmukainen huomioiminen. Iki-ihana kukka, naapurilta saatu lahja tai muuten vain silmäterämme kukkamaassa saattaa luontoon päästessään olla haitallinen vieraslaji.

Haitallinen vieraslaji on kilpailukyvyltään ylivoimainen kotoisiin lajeihimme nähden. Sen siementuotanto, juurikasvuteho tai kyky erittää muita kasveja haittaavia kemikaaleja juuristostaan, ovat hyvinkin yllättäviä.

Aikanaan jättipalsami oli ihan kiva kukka.... kunnes sitä ilmestyi aivan joka paikkaan kadottaen luonnonkasvit. Erittäin pahana tilanne on Porin Hevosluodossa ja sen lähiluodoilla. Kaupunki on järjestänyt talkoita palsaminen kitkemiseksi, mutta enemmän tarvittaisiin väkeä mukaan.

https://www.pori.fi/uutinen/2018-06-25_porin-luonnon-hyvinvointia-edistetaan-kesalla-vieraslajitalkoilla

Tärkeää onkin tilanteiden ennaltaehkäisy, eli käsitellä puutarhajätteet asianmukaisesti. Netissä on onneksi kaikkien ulottuvilla erittäin hyvät ohjeet. Suosittelen vilkaisemaan ja todentamaan, onko omien kasvien joukossa erityisesti huomioitavia lajeja.

http://www.vieraslajit.fi/fi/ohjeita-ja-oppaita

Sastamalassa törmäsin etelänruttojuureen, joka on levinnyt Kokemäenjoen reunaan. Saatamme saada siis näitä ikäviä tuliaisia joen mukana Poriinkin.