Lupaavalta näyttää

 Rucola suurta, karviainen toukatta, mustikka täynnä tulevia marjoja

Monena vuonna tämä Hinnomäen keltainen herkullisia jättikarviaisia tuottava pensas on joutunut toukkien syömäksi ja lopputuloksena on ollut lehdetön pensas. Marjoja on silti tullut riittävästi naposteluun.

Rucolaa kylvettiin lyhyt pätkä, jotta sen ehtisi syödä. No, tällä kasvuvauhdilla ei kyllä ehditä. Kuivana kautena olen kastellut, jotta sen maku pysyy raikkaana. Rucola on maukasta leivällä lehtisalaatin sijaan.

Mustikoissa on tänä vuonna todella paljon tulossa satoa. Aiempinakin vuosina marjoja on tullut niin paljon, että lapset eivät ole jaksaneet syödä kaikkea. Sen jälkeen ovat aikuiset saaneet syöntivuoron.

Mustikoita ei ole kasteltu, maa on pysynyt märkänä katteen ansiosta. Marjapensailla katteen vaikutus tulee todella hyvin esille, sillä kovakaan helle ei pääse kuivattamaan maata.

Miten saa kasteltua ruukkukasvustot loman aikana?

Altakasteluruukku itse tehden

Kesän kuumat eivät estä poissaoloja kotoa, jos tekee ruukkuihin kastelujärjestelmän. Siihen tarvitaan vain jonkin verran imukangasta (kuvassa vihreät), jota myydään puutarhatarvikeliikkeissä (oikeasti se on kastelumattoa, jota näet ruukkujen alla puutarhakaupoissa), ruukun ja ruukkua isomman ämpärin.

Ämpärin täyttöväli riippuu luonnollisesti kasvista, joka veden käyttää. Kun vielä suojaat ämpärin haihtumiselta, riittää vesi todella pitkään. Valkoisen putken kautta täyttäminen onnistuu helposti joko kasteluletkulla tai puutarhakannulla.

Imukankaasta leikatut soirot pujotetaan jokaiseen ruukun pohjareikään.

Soirot pitää olla niin pitkiä, että yltävät vesiämpärin pohjaan ja noin puoleenväliin multaosuutta kasvuruukussa.

Muovilla on suojattu vesiämpäri haihtumiselta. Joskus onnistuu löytämään sopivan ruukkuämpäri-parin, jolloin erillistä suojausta ei tarvita, vaan ruukku on riittävä iso osuakseen ämpärin reunoihin. Tämä rakennelma voi olla toki kauniimpi, jos se tulee johonkin näkyvälle paikalle.

Valkoinen putki muovin läpi veden täyttämistä varten, jolloin muovitusta ei tarvitse avata.

Aluksi, ennen kuin kasvit ovat juurtuneet ruukussa, niitä pitää kastella suoraan multaan.

Mistä tiedän mitä pitää korjata puutarhassani?

Sinä ole puutarhasi olosuhteiden paras asiantuntija!

Kuivuiko maa karrelle, kun vettä ei satanut moneen viikkoon? Pitikö hyppiä lammikoiden yli syyssateissa? Nuukahtaako puutarhasi, kun tulee kuuma hellepäivä? Kaatuivatko taimet kumoon tuulisilla säillä? Oliko sadonkorjuu tuskaista liian kovan maan vuoksi? Katkesivatko porkkanat tai purjosipulit, vai olivatko porkkanat kenties lyhyitä pönäköitä tai kiemuroita vänkyräsääriä? Oliko pienten taimien vaikeaa kasvaa ensialkuun? Vai kenties jotain aivan muunlaista juttua harmittelit?

Jos et ole huomannut miettiä näitä aiemmin, niin nyt uuden kasvukauden kynnyksellä kannattaa aloittaa jokin muistiinpanovihko, johon teet havaintoja. Seurannastasi tulee näin systemaattista eli järjestelmällistä. Muisti pakkaa pettämään ja puolen vuoden päästä ei ole enää lainkaan niin selvää, mitä tapahtui missäkin puutarhankolkassa ja nurkassa.

Havainnot ovat siis seuraus jostain mahdollisesta ongelmasta. Vielä ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä toisin. Joskus käy niin, että sama seuraus tai oire voi olla monesta eri asiasta ja tekeekin korjausliikkeen itse asiassa ihan väärään juttuun. No, korjausliike ei välttämättä ole silti mikään huono asia, mutta ei korjaa olemassa olevaa ongelmaa. Jos näin käy, pitää miettiä uudelleen, että mistäköhän tässä nyt on ihan oikeasti kyse. 

Voit laittaa minulle vaikka viestiä, niin mietitään yhdessä.

Millaiset asiat puskuroivat eli tasoittavat muutoksia? Se on seuraavan kerran aiheena.

Miksi savimaata pitää kastella, vaikka maassa olisi syvällä paljon vettä?

Savimaa eli maa, jossa on paljon hyvin pieniä kivennäismaan partikkeleita, siis sitä sormiin tuntuvaa pehmeää materiaalia, on ominaisuuksiltaan erilaista, kuin multava maa.

Mutta miksi savimaa ei saa kuivua?

Syitä on monia ja perustietoa (teoriaa) kerron yläpalkeissa Maaperässä tapahtuu yksityiskohtaisemmin talven aikana. Tässä haluan tuoda esille valmiiksi mietintään ensi kevään kylvöhetkiä. Savimaa, joka kyllä kykenee pidättämään paljon vettä, voi myös kuivua hyvin tiukaksi, kovaksi. Kasvien kannalta se merkitsee, että jos juurien alueelle muodostuu tällainen kova kerros, ne eivät kykene kasvamaan syvemmälle kohti kosteampaa maata.

Tästä syystä, savimaa ei saa päästä kuivumaan kylvösyvyydeltä. Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kärsimään kuivuudesta ja hyvin alkanut taimettuminen pysähtyy kuin seinään.

Miten välttää tämä kuivuminen?

Nyt päästään asian ytimeen. Kateviljelyn yksi olennainen etu on vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista ja esimerkiksi savimaan kovettumia ei pääse niin herkästi syntymään.

Saitko viime vuonna palovammoja ja vesirakkuloita luonnossa tai kasvimaalla ollessasi?

Viime kesänä poikkeuksellinen kuumuus ja kuivuus olivat yhdessä kasveille erittäin voimakas stressin aiheuttaja. Stressin? Kyllä, kasvitkin stressaantuvat, kun niiden kasvuolosuhteissa on jotain vialla. Stressitekijöitä voi olla monenlaisia, vedenvähyys, jonkin ravinteen pula, kuumuus, kylmyys, tuuli, maaperässä jokin vika kuten kovuus, happamuus, emäksisyys, vetisyys jne.

Kasveilla on erilaisia keinoja reagoida vallitsevaan stressiin. Viime kesäiseen stressitilaan jotkin kasvit, esimerkiksi persilja ja palsternakka reagoivat tuottamalla yhdisteitä, jotka aiheuttavat ihmiselle iholla, yhdessä auringon kanssa, palovammojen rakkulanmuodostusta, jonka paraneminen voi kestää hyvinkin kauan ja jäljelle saattaa jäädä arvet iholla.

Ensi kesänä tai milloin tahansa tulevina kesinä kannattaa siis miettiä, onko t-paidassa ja shortseissa kasvimaalla vai kannattaisiko suojata sääret ja käsivarret vaikka jonkinlaisilla säärystimillä. Ei paha idea muutenkaan, voisi olla polvillaan ilman, että koko ajan pistelee ja likaa on kaikki ihohuokoset tulvillaan.

Tämän kirjoituksen kukat eivät aiheuta näitä vaurioita. Laitoin kuvat piristykseksi.