Mitä ihmettä tänä vuonna tapahtuu?

 Vettä, lämpöä ja ravinteita?

Palsternakan naatti, käsi mittatikkuna.

Kasvimaalla ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmettä tänä vuonna oikein tapahtuu. Tiedän kyllä, että kasvit tarvitsevat lämpöä, vettä ja ravinteita. Lämpöä on ollut tänä vuonna pitkään ja paljon. Alkukeväästä satoi tosi paljon ja sain sadevesisäiliöihin hurjat määrät vettä talteen. Kylvin osan siemenistä syksyllä, jolloin siemenet saivat lumien sulamisvedet hyödykseen. En vain olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua, kasvit ovat kuin jättiläisiä aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Palsternakka tarvitsee tasaisen kosteuden

Varsinkin palsternakka on hyötynyt siitä. Olen yrittänyt kasvattaa palsternakkaa aiemminkin, onnistumatta kunnolla. Vikana on ollut ilmeisesti kuivuus, joka usein on tullut toukokuussa kylvöjen jälkeen. Tänä vuonna palsternakat ovat aivan valtavia, ainakin nuo maanpäälliset osuudet. Juurta en ole tarkistanut. Agronomin kandidaatinharjoituspuutarhassa oli palsternakkoja, mutta niissäkään ei ollut näin valtavaa naatistoa. Toki sato on maan alla, ja siitä en tiedä vielä mitään. Multa on viime syksynä kasvihuoneen pohjalta kaivettua multaa. Keväällä maa oli ilman katetta siihen asti, kunnes sain naapurilta leikkuujätettä. Siinä oli mukana myös sammalta ja sekoitin vielä vähän saveakin, ettei tule hydrofobiseksi. Sammal on ollut tosi hyvä juttu seassa. Pinta on pitänyt kosteutta hurjasti paremmin kuin pelkkä ruohosilppu.

Keltajuuren lehti hurjan iso

Kasvatan keltajuurta tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Syyskylvö ei ollut sille hyvä juttu, tai sitten se on tullut tallotuksia kasvimaan päässä epähuomiossa. Kylvöistä iti vain muutama siemen. Laitoin kuitenkin varoiksi keltajuurta myös keväällä esikasvatukseen ja ne ovat nyt tosi hyvässä kasvussa.

Keltajuuri rehevänä.

Toivottavasti myös maanalainen sato on isoa. Maa on ainakin kuohkeaa, koska syksyllä laitettiin kasvihuoneesta uutta maata todella paksu kerros.

Oravien talvijemmoista auringonkukkia

Oravat piilottavat lintulaudalta ruokinta-auringonkukansiemeniä pihaan. Keväällä ne sitten itävät hauskoina ryppäinä. Kerään nämä ryppään ja istutan erikseen. On aina ihan yllätys, että minkä kokoinen kasvi tulee. Joskus ne ovat sellaisia matalia ja pienikukkaisia, mutta tänä vuonna näkyy tulevan jättiauringonkukkia. Mutta ei se ole ainoa yllätys, ryppäitä on ollut paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen saanut niistä oikein kunnon istutuksia.

Oravien varastoimasta siemenestä jättiauringonkukka valkosipulipenkissä. Käsi mittana.

 

Latva-artisokkien ja timjamien kanssa on auringonkukkarivi.

Mansikoiden tilapäispenkissä on myös auringonkukkarivi.

Yksi latva-artisokka muodostaa jo nuppua, eli sitä syötävää osaa. Nyt pitää olla tarkkana, ettei kerää satoa liian myöhään, kuten on aikaisemmin tapahtunut. En muista, että kukintoa olisi tullut näin aikaisin edellisinä kasvatuskertoina. Jotain kirvoja tms. on kukinnossa, mutta suihkuttelen niitä vesisuihkulla pois.

Latva-artisokan nuppu, eli sato-osuus.

Saako naapurin tontilla kasvattaa?

 Ainakin meidän naapurissa saa

Olen kertonut jo monta kertaa, että meidän naapurusto on tosi kivaa. Meillä on yhteiskompostointia, laajamittaista risujen luovutusta haketusta varten, naapuriapua, kun ei saa itse vaikka jotain kiinnitystä auki tai vedettyä ruohonleikkuria käytiin, mitä nyt milloinkin kukin tarvitsee apua.

Puolet kylvetty ja tiivistetty, puolet kylvämättä. Työnjohtaja katselee näemmä muualle.

Nyt naapuriapu nousee oikein tosi isoon merkitykseen, sillä omalle tontille ei kerta kaikkiaan mahdu enää mitään uutta kasvatusta, mutta haluan kasvattaa herneet pakkaseen. Jo monta vuotta sitten naapuri on sanonut, että jos oma piha tulee pieneksi, tule heille. Parina vuonna tarvetta olisi ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä nurmikosta kasvimaata. Nyt on tarve ja apupuutarhuri on niin suuri apu, että kaikki valmistui melkein kuin itsestään, vai miltä kuulostaa, että oman työkokouksen aikana on pohjustukset tehty, eli kuorittu tarvittavalta alueelta nurmikon pinta pois. Ajatuskin siitä, että olisin tehnyt sen oman selkäni kanssa, satuttaa liikaa.

Herneet suojattiin harsolla, jotta kyyhkyt eivät tule syömään niitä.

Nurmikon pohja on hiekkaista savea. Maa on ollut nurmella hyvin pitkään ja vain vähäisellä tallomisella, eli pohja on todella läpäisevää ja mururakenne näytti hyvältä. Kuohkeutimme pintaa talikolla ja tasoitin sen haravalla. Tasoituksen jälkeen kylvettiin herneet ja tallomalla tiivistin ne tiukasti maahan kiinni, jotta juurtuminen olisi helppoa. Tiivistämisen eli "jyräämisen" jälkeen  kastelimme maata ja siinä totesin ilokseni tuon hyvän läpäisevyyden. Lopuksi lisättiin multaa pinnalle. Nyt jouduin turvautumaan pussimultaan, koska kasvihuoneen pohjalta ei tulee enää riittävän muhevaa ja ravinteikasta maata.

Hernemaan takana olevan pintanurmikasan maisemoin vielä kasvustolla. Laitoin sinne muutaman herneen siemenen ja käyn laittamassa erilaisia niittykukkasiemeniä, sekä pellavaa.

Hernelajikkeen valitsin pussin kuvauksen perusteella. Terve lajike, vastustuskykyinen tauteja vastaan ja maukkaat herneet sopivat pakastukseen. Säilöntäähän varten minä näitä kasvatan. Sain opiskeluaikanani Viikissä nauttia omista pakasteherneistä, kyllä oli hyvää.

Tämä on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa herneistäni, siksi pitää käyttää tätä samaa.

Papujen lisälisäkylvöt alkavat itää. Vein ne äsken kasvihuoneen lämpöön, koska ilma jäähtyi eilisestä alkaen tosi paljon. Varmaankin itävät lämpimässä vähän paremmin.

Miltä näyttää kompostimassa 7 viikon ikäisenä?

 Lämpökompostorissa prosessi on todella tehokas

Olen kertonut, että käytössäni on itse tehtyjä kompostoreita kaksi, joista kumpikin on 270 litraa. Toinen on uusille biojätteille täyttöä varten, toisessa massa muhii, eikä uutta biojätettä laiteta sekaan. Aiemmin varastoin muhitetut massat tuhannen litran säkeissä, mutta se oli hankalaa. Säkin suuaukko on laakea ja leviää, kun massaa laittaa sisään. Säkki on ruma, siitä on hanka talikoida kompostia, koska piikit rikkovat säkin, sitä ei saanut liikuteltua, siinä sade kasteli massan ja se jäätyi kovaksi talven aikana. Tässä vain muutamia säkin haittoja luetellakseni. Nyt minulla on kaksi muovista kompostia, molemmat 330 litraa. Nyt saan varastoitua muhitetun massan todella kätevästi.

Tein sinulle taulukon nykyisten biojätteiden kierrosta, kun 3.3. siirrettiin kompostorista toiseen. Joulukuiset jäiset biojätteet laitettiin 17.12. ja nyt ne siirtyivät säilytykseen. Niistä en merkinnyt ylös päivämäärää, jolloin lämpö nousi 60 asteeseen. Noista tammikuista sen sijaan laitoin tiedon muistiin. Hygienisoitumislämpöön ne nousivat 7.2. eli kolme viikkoa täytöstä. 3.3. ne siirtyivät täytöstä muhitukseen ja otin niistä kuvan. Näet, miten ne ovat kompostoituneet jo täysin tunnistamattomiksi. Nyt talvella kierto on hitaampi, kun on tullut vähemmän kompostoitavaa, vaikka on naapuritkin apuna. Kunhan puutarhakausi alkaa, tulee massaa enemmän ja kierto nopeutuu.

Tässä tammikuiset jääbiot, jotka siirrettiin täyttökompostorista muhitukseen. Lämpö oli seuraavana päivänä noussut jo yli 50 asteeseen, eli vaikka on jo näin valmista, niin vieläkin sieltä löytyy mikrobeille syötävää ja lämmöntuotto on voimakasta. Seosaineena on käytetty sekä polttomoottorilla tehtyä omaa haketta, että hamsterin häkistä tullutta hamppukuiviketta. Biojäteastian pohjalla on aina mahdollisia valumanesteitä keräämässä pellettejä, ne kaadetaan kompostiin, kun ovat imeneet nesteitä.

Yllä oleva massa näyttää tältä seuraavana päivänä. Lämpökin jo taas noussut 55 asteeseen.

Illalla lämpö on jo 60 astetta.

Kahden päivän päästä lämpö lähes 70 astetta.

Lämpö nousi 70 asteeseen, siitä en huomannut ottaa kuvaa. Nyt kuitenkin ajattelin, että seuraan kämpökäyrää pidempään. 5 päivän päästä lämpö vähän alle 70 astetta.

Lämpö 66 astetta 6 päivän päästä.

7 päivän päästä lämpö sama.

Naapurit keräävät biojätteensä tynnyreihin, jotka noudan aina nokkakärryillä. Kummallakin yhteiskompostoijanaapurilla on samanlainen tynnyri. Ne täyttyvät eri aikaan, eli toisesta haen useammin tyhjennykseen.

Maassa oleva sotkun näköinen on hamppua, jota käytän liukkauden torjuntaan kompostin edessä olevalla jäällä. 

Tämän verran sain nyt uutta biomassa täyttökompostiin. Ei näytä paljolta, mutta on siinä kolme tuollaista sinistä tynnyrillistä ja päällä itse tehtyä haketta. Massaa on riittävästi, eli lämpö alkaa nousta nopeasti. Jos täyttää pieniä määriä usein, lämpötila ei ryöpsähdä samalla tavalla kuin tässä minulla. Kompostiahan ei tarvitse, eikä oikeastaan edes saa pestä tyhjennysten välillä. Mikrobit tekevät kaiken työn ja siksi on ihan nurinkurista, että haluaisi pestä mikrobit pois aina välillä.

Mukavia kompostointihetkiä sinulle.

Hyvin pöhisee

 Kompostointikierron aika

Multaa tulossa kevään kasvimaille. Talven aikana tuotettu kompostimulta pääsee keväällä kylvösten taimettumisen jälkeen katteeksi. Maan mikrobitoiminta moninkertaistuu ja kasvien kasvuolosuhteet paranevat. Lierotkin saavat herkkuhetken talven jäljiltä.

Kahdella lämpökompostorilla on kätevä hoitaa kompostointi. Toinen on täyttöä varten ja toinen jatkokäsittelyä. Aiemmin näytin, miten täyttökompostiin saa lämmöt päälle, vaikka käyttäisikin jäätyneitä biojätteitä. Nyt tuli aika tehdä kompostin kääntö eli massan siirto täyttökompostorista jatkokäsittelyyn.

Olin jo aiemmin tyhjentänyt jatkokäsittelykompostorin, eli muhituskompostorin kuten sitä kutsun koulutuksissani, joten en tarvinnut sitä tyhjentää tällä kertaa. Kääntö hiljentää hetkellisesti lämmön, laski nyt 30 asteeseen, mutta toiminta tehostuu käännöstä ja lämpö nousee sen jälkeen hygienisoinnin tasolle, eli yli 60 asteeseen, uudelleen. Normaalisti, kun en laita yhdellä kerralla noin suurta määrää jäätynyttä bioa, on myös täyttökompostorissani yli 60 astetta. Nyt lämpö ei ehtinyt vielä nousta niin paljon, kun piti tyhjentää, jotta saan mahtumaan bioja lisää. Tuo jäätyneiden kerääminen teki vähän mutkan normaaliin kiertoon. Eipä tuo haittaa mitään. Muuta sekoitustahan en tee komposteissani. Tämä kääntö on ainoa.

Kompostointi onkin melkein ainoita "puutarhatöitä", joita voi tällä hetkellä tehdä. Ensimmäiset kylvöt odottavat itämistään, niistä kerron toisessa postauksessa hetken kuluttua.

Miksi kannattaa kattaa talveksi?

Maan lämpö reagoi ilman lämpöön. Jos aurinko paistaa porottaa taivaalta, lämpenee myös maa. Sen jokainen tuntee kesällä, paljain jaloin polttavalla hiekalla kävellessään. Muistat varmaan, miten kylmää hiekka on myös, kun hiukan jalkaterällä työntää pintahiekkaa syrjään. Tai syksyllä, kun astuu paljain varpain kylmille pihalaatoille.

Samasta ilmiöstä on kyse myös kasvimaan kattamisessa. Jotta maan lämpö ei reagoisi niin voimakkaasti ja niin nopeasti ilman lämpötilan muutoksiin.

Lierot kaivautuvat talveksi syvemmälle, roudalta pakoon ja monet eliöt vaipuvat jonkinlaiseen lepotilaan, kun tulee liian kylmät oltavat.

Jos pidennämme aikaa, jolloin lierot selviävät lähempänä maan pintaa, annamme niille myös pidempään työrauhan. Ne maiskuttelevat kuolleilla juurilla, kasvimaan tähteillä ja muilla kasvinosilla, nielevät samalla maata ja hienonhienossa "sulatusuunissa" sisällään muodostavat tästä kaiken murusia, joissa on sopiva pH eli happamuus, valtavasti ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja jotka kestävät veden rasitusta hyvin. Eli ne auttavat maan mururakenteen muodostumisessa ja tekevät sen erittäin kestäväksi.

Myös muut maaperäeliöt ovat aktiivia kauemmin, jos ei tule lunta tupaan niin sanotusti. Keväällä liian aikaisin porottava aurinko saattaa huijata kasvit kasvamaan liian aikaisin, vaikka jalat eli juuret ovat vielä ihan jäisessä maaperässä kiinni. Tuloksena on kuivettuneet, kuolleet kasvit. Ne näännyttävät itsensä siis hengiltä, ilman vettä ei pysty elämään. Kate suojaa niitä keväällä siis liian varhaiselta kasvuun lähdöltä.

Kate estää kyllä myös maan lämpenemistä, ja siksi se pitääkin ottaa pois. Hyvä hetki on silloin kun yöpakkasia ei ole enää kuin nimeksi, eli maa ehtii alkaa sulaa päivällä jo hyvin eikä yö jäädytä sitä takaisin samantein.

Kate painaa kaiken mörskän (=kasvinjätteet, keskeneräinen komposti, haravontilehdet....) lähelle maata, josta lierojen on ne helpompi saada ja mikrobit pääsevät myös lähelle ja omalta osaltaan aloittavat hajottamisen mullaksi.

Lämpimän kevään odotusta

Puutarhurin odottava aika on pitkää

Taivaalta sataa milloin vettä milloin rakeita ja välissä räntää tai lunta. Yritä tässä nyt aloittaa kevään työt. Eipä niitä paljon kateviljelyn ja kompostin multaan perustuvassa puutarhassa ole, mutta mikään ei idä ilman lämpöä ja kylmään maahan ei kannata siemeniä laittaa ennen aikojaan. Mädäntyvät vain!

Onneksi voi vaikka

lueskella puutarhablogeja. Kasvukaudella ei aina ehdi riittävästi seurata, mitä muut kotitarveviljelijät ovat puuhailleet. Muiden kirjoituksista saa usein hyviä vinkkejä ja ideoita ja paljon uutta intoa ja inspiraatiota myös. Eri kasvuvyöhykkeillä olevilla on monesti kaikenlaisia kikkoja, miten on saanut kurjista olosuhteista huolimatta sadon onnistumaan. Niitä kannattaa miettiä ja pohtia, miten voisi hyödyntää myös itsellä, vaikka ei yhtä karua olisikaan. Voi niistä silti olla hyötyä.

Komposti

Tähän aikaan vuodesta on hyvä hetki aloittaa kompostointi, jos aiemmin ei ole vielä sellaista tehnyt. Hyviä hetkiä on sekä kevät että syksy. Keväällä saa kasvimaan valmistusroippeet kompostiin kivasti ja syksyllä sadonkorjuusta jääneet biojätteet. Jos et ole vielä ihan perehtynyt kompostin hyötyihin, keräsin sinulle kompostiaiheiset kirjoitukseni kätevästi yhteen paikkaa, tänne.