Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 

Kausarin lämmityksen valmistelua kevääksi

Viime keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin pienen kausarin itselleni. Kaivoin pohjan kohotettuun kasvimaahani, eristin routalevyillä ja kaarirakenteet tein sähköjohtojen asennusputkista. Tuloksena ei ole kaunis, nettipalstoilla esiteltävänä taukohuone, vaan ihan käytännöllisyysnäkökulmasta pykätty suoja kevään taimikasvatukselle, tomaatin ja kurkun taimille sekä basilikalle kesää varten.

Salaatti sekä kurkut ovat tässä jo isoja, kuva on viime kesältä.

Basilika kasvaa tupsakkeina tomaattien juurella. Keskiritilikön molemmin puolin kasvaa rucolaa. Vasemmalla puolella se jäi aluksi tosin salaatin ja kurkun jalkoihin, mutta loppukesästä se kiri vielä kelpo kasvukset. Tomaatit ovat tässä vasta pieniä, kukatkaan eivät ole vielä auenneet.

Valmistuminen oli liian myöhäinen viime kevään taimille, mutta ensi keväänä sen on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Olen joskus aiemmin jo testannut suunnitelmaani sellaisessa koottavassa kevytversiossa ja totesin toimivan erinomaisesti.

Tässä kuvassa puuttuu vielä muovitus. Tilasin netistä ammattilaatua, jossa sisäpintaan ei muodostu pisaroita ilmankosteudesta. Mullaksi laitoin omaa, talvella valmistunutta, kompostimultaa ja pinnalle kasvimaan päältä vanhempaa multaa. Keskipolkuritilikkö ei makaa maassa, vaan on päistä kannatuksella. 

Nyt syksyllä tai oikeastaan kai pitää jo sanoa alkutalvella, kaivoin pohjan uudelleen tyhjäksi eli noin 40 senttiä multaa koko pohjan alueelta. Haen vielä ennen lumia =(pakkasia) hevostallilta hevoskaa, kuten kummityttöni tuotteen on nimittänyt. Keväällä massa alkaa niin sanotusti palaa, eli tuottamaan lämpöä ja saan taimille suojaisan lämmitetyn kasvupaikan. Kasvukauden lopulla pohja on todella muhevaa multaa täynnä. Pinnalle laitan 30 cm omaa multaa, johon kylvän ja istutan taimet. Kausarissa on myös tuet, joiden varaan saan hyllykköjä kevään taimilaatikoille. Taimista ei tule kausarissa sellaisia honteloita pitkiä kuten liian lämpimässä sisällä kasvaessaan, vaan terhakoita.

Käytännössä siis sama homma kuin tässä rakennusvaiheessakin. Tämä auttaa myös siihen, että maa ei kulu eli tietyt ravinteet eivät vähene, vaikka samoja kasveja kasvatetaankin joka vuosi, siihen ei voi jäädä edellisen vuoden kasveista tuholaisia eikä tauteja

Alasatakunnan Viherpeukaloille kiitos kivasta illasta!

Kiitos ihanalle yleisölle maanantaina 26.11. Kauttualla!

Illan aikana oli mukavaa keskustelua ja esititte mielenkiintoisia kysymyksiä.

Rauhallista joulun odotusta kaikille puutarhureille ja puutarhatontuille.

Rakenna kompostori talvella kuntoon

Puutarhassa on taukoa töistä, joten nyt on enemmän aikaa valmistella rakentamista vaativia juttuja.

Iltalukemista Sinulle osiossa esitellyssä Kotikomposti -kirjassa on toimivan kompostorin ohjeet. Itselläni on ohjetta muokattu sen verran, että routalevyt ovat kaksinkertaiset seinässä ja kannessa ja rakenne on kiinteä, niitä ei siis pureta tyhjennettäessä.

Sisäpinta on vanhemmassa kompostorissa puretun kylmiön seinää ja uudemmassa on romuttamolta ostettua ruostumatonta terästä. Pohjalla molemmissa 0,5 cm rei'illä ruostumatonta terästä, myös romuttamolta ostettua. Kompostorien kulmien alla on laatat, jotta ilmaa menee riittävästi sisään. Seiniä en ole rei'ittänyt mitenkään. Talvella tilkitsen lumella aukot edestä ja sivusta, joten takaa pääsee talon läheltä vähän ulkoilmaa lämpimämpää ilmaa sisään. Hiiret pääsevät sisään, jos reiät ovat isompia kuin 0,5 cm. Tosin 70 asteen lämpö ei ehkä ihan houkuttele oikeasti jyrsijöitä, mutta jyrsijätorjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa riittävästi.

Mittasuhteissa kannattaa ottaa huomioon käyttäjän pituus, jotta yltää tyhjentämään säiliön myös pohjalta. Tyhjennyksessä käytettävän talikon mitat myös vaikuttavat siihen, miten leveä on kätevä. Pystysuorassahan massaa ei oikein pysty nostamaan.

Kirjassa neuvotaan, että kompostilla pitää olla maayhteys, mutta itse olen todennut, että tämä korotettu malli toimii paremmin. Mikrobeja on myös kyllä riittävästi käytetyssä kompostorissa.

Vanhemman laudat ovat kotipihan tammesta tehtyä lankkua, eivätkä ne ole lahonneet vielä 16 vuoden aikanakaan. Routalevyt pitää kohta tosin uusia, sillä ne toimivat myös hyönteishotellina ja reikiä on syntynyt jo melkoisen monta.

Seosaine on kannellisessa tynnyrissä täytettävän kompostorin vieressä. Täyttörytmi menee niin, että oikeanpuoleiseen laitetaan uudet tavarat ja kun kompostori täyttyy, on aika siirtää muhinut kompostimassa vasemmanpuoleisesta suursäkkiin odottamaan käyttöä ja oikeanpuoleinen siirretään tyhjennettyyn vasemmanpuoleiseen. Muuta kääntämistä ei tarvita, jos seosaine sisältää myös niitä karkeita kappaleita, esimerkiksi oksahaketta vähän isommastakin oksasta.