Perunat ja vadelma nauttivat sateesta ja auringosta

 Maa kaipasi jo vettä

ja samoin perunat. Taimien lehdet kasvoivat ja oikenivat, kun saivat vettä. Sipulitkin heräsivät eri tavalla eloon.

Siikliä tulossa, toivottavasti juhannuksena saisi ensimmäiset maistiaiset. Jännä havaita, miten lehdet suoristuvat, kun taimi saa vettä. Vaikka perinteisesti sanotaan, että peruna ei tarvitse vettä ennen kuin kattilassa, on mielestäni uudemmissa ohjeissa kastelunkin tarve myönnetty ja havaittu.

Vadelmien sidonta poikkitukiin on valtavan kätevää näillä muovisilla klipseillä. Sidonta on nopeaa ja sadon antaneiden varsien poisotto myös kätevää, koska klipsin avaus on myös nopeaa. Aiemmin käytin kaikenlaisia naruvirityksiä ja niistä tuli aina lisätyötä ja harmia varsia haketettaessa.

Kukkapenkin pikainen kevättyö

  Nopeasti ja helposti

Koska en muokkaa maata ja käytän katteita, on myös kevättyöt hyvin helppoja. Syksyllä laitan kukkapenkkiin suojausta talveksi ja keväällä siivoan ylijäämät pois. Tilalle laitan märkää kompostia, joka innostaa kasveja heräämään kevääseen. Tumma pinta nappaa auringon ja kosteus auttaa uuta kasvua.

Viikonloppuna oli vain vähän aikaa ja sain silti mökin kukkamaat kevätkuntoon. Tässä yhden kukkamaan kuvat.

Alussa olen ottanut kuivuneet kukkavarret pois ja haravoinut syksyn katteet. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa ihan alkutilanteesta, kun maa oli valkoisenaan kuivuneita kukkavarsia ja syksyn tukikate oli selvästi näkyvissä.

Tässä siis siivottu pintaa.

ja tässä kompostin tyhjennyksen jälkeen, kun kukkapenkin pinta on katettu uudella kompostilla.

Kompostipinta katoaa näkyvistä, kun kukat kasvavat. Ei pinta silti mitään haittaa. Lieroja se houkuttelee valtavat määrät ja ylläpitää kasvien juuriston tasaista kosteutta. Alun perin mökin maat ovat olleet niin kovaa savea, että vesi ei imeytynyt millään ja kaikki kukkien istuttaminen oli tavattoman vaikeaa. Maa oli heti kivikovaa ja kuivaa, eikä oikein mikään kasvi viihtynyt. Vuosien katteet ovat muhevoittaneet maata. Pensailla puuhakkeet ja kukilla kompostit. Olisi tullut tosi kalliiksi, jos olisi pitänyt rakentaa kaikki kukkamaat ostomullalla.

Perennoja myynnissä 20.5. Kulttuuritalo Toivossa

 Museoiden superlauantaina on paljon tapahtumia

Tervetuloa Poriin Kulttuuritalo Toivoon kuuntelemaan luentoja ja ostamaan perennojen jakotaimia. Käyntiosoite: Varvinkatu 19 – Juhana Herttuankatu 15, Pori, Viidesosa kaupunginosassa aivan torin tuntumassa.

Olen pitämässä luentoa NoDig- ja kateviljelystä ja muuna aikana myyn perennojen jakotaimia. Lisäkseni on muitakin luennoitsijoita ja perennamyyjiä.

Mukanani on muun muassa kallionauhusta, vuohenjuurta, vuorenkilpeä, sinivuokkoa, särkynyttä sydäntä, peurankelloa, kuunliljaa, pikkusydäntä, iiristä, maksaruohoa, isoja raparpereja (hyvin juurtuneet ja talvehtineet ruukussa jo), aitoukonhattua, alpia, suikeroalpia, akillleijaa ja tarhaukonhattua. Yhteensä 133 ruukkua, eli kaikille pitäisi riittää 😀.

Tässä päivän ohjelma:

Näyttelyiden avajaispäivänä 20.5. näyttelyiden esittelyt sekä pihoihin ja puistoihin liittyvää ohjelmaa Rakennuskulttuuritalo Toivon pihapiirissä klo 11.00-15.00

 

klo 11.00           Pihat, portit ja aidat -näyttelyn esittely. Tuulikki Kiilo,  Rakennuskulttuuritalo Toivo

klo 12.00           Kyl käy katteeks. Parhaat neuvot ja vinkit leppoisaan puutarhailuun kompostoinnin ja kateviljelyn keinoin. MMM Tina Halin, Satakunnan Puutarhaseura 

klo 13.00           Pionit.  Juttua pionilajeista ja -lajikkeista. Ahti Valli, Satakunnan Puutarhaseura

klo 13.45           Puistot kuntoon! Emil Nordbergin kädenjälki Porin kaupunkipuistoissa. Timo Nordlund,        Satakunnan Museo. 

Väliajoilla slideshow perinneperennoista. Pihalla Puutarhaseuran esittelypiste, perennojen myyntiä ja puffetti.

Leppäkerttuja runsaammin kuin viime vuonna

 Naapurin pensasaidanleikkuussa löytyi suuri esiintymä

Ja muutenkin kasveissa näkyy leppäkerttuja useammin kuin viime vuonna. Siitä on jo jokunen vuosi, kun luumupuussa oli valtavasti kirvoja, perässä tuli leppäkertut. Oletin, että leppäkerttuja olisi ollut vielä seuraavanakin vuonna, mutta ei näkynyt. Ei ole ollut tosin kirvojakaan sen koommin, joten ehkä pirkot ovat jonkun muun pihassa kirva-bufeessa.

Lapsena ei ymmärtänyt, miten tärkeitä hyönteisiä leppäkertut ovat. Nyt niitä toivoisi näkevänsä yhtä paljon kuin lapsena. Silloin niitä liihotteli mielestäni paljon enemmän joka kesä.

Välillä nauran itselleni, kun pelastan leppäkerttua kulkuväylältä, ettei vain tulisi tallotuksi. Vähän sama juttu sateen jälkeen asvaltille nousseiden lierojen pelastamisessa. Pieni vaiva, iso hyvä mieli.