Kirppa napsi japaninkaalini

 Ihan kuin vihannespunkki ei olisi ollut jo riittävä murhe

Tänä vuonna on hyvin kahtiajakoinen satokausi. Toisaalta kasvit kasvavat ihan hirmuisesti, eikä palstalle ei tarvi kiiruhtaa, kun kaikki kasvaa lähellä omassa pihassa, mutta muutamasta haittaeliöstä on harmia. Kasvihuoneeseen ostamissani kurkuntaimissa oli vihannespunkki. Ne sain torjuttua biologisesti torjuntaeliöillä. Kasvimaalla kasvavat japaninkaalit sen sijaan ovat menneet kirppojen suihin. Varsinainen kaalisato on suojassa, sillä se kasvaa harsotunnelissa. Toki aina on riski, että rikkaruohoja kitkettäessä joku on päässyt livahtamaan herkkupöytään ja maiskuttelee satoa silmiltä suojassa.

Kirppaa on tosi vaikea kuvata, sillä heti, kun menee vähänkään lähelle, se vaihtaa paikkaa millisekunnissa.

Kirppa sinänsä ei tee kasville ns. haittaa, mutta kun se rei'ittä lehdet, kasvi ei voi enää yhteyttää riittävästi kasvuaan varten. Kirppoja varten voisi kasvattaa esimerkiksi kiinankaalia houkutuskasvina ja varsinainen satokasvi pelastuisi. Nyt ajattelen, että nämä japaninkaalit ovat olleet minun houkutuskasvini ja parsakaali, ruusukaali sekä lanttu selviäisivät tuhotta.

Vihannespunkki voitettu

 Tipalla oli kurkkusadon menetys

Tiedät varmaan tunteen, kun olet istuttanut taimet ja odottanut niiden juurtumista. Juuri, kun olisi sen aika, että juuristo on ehtinyt muodostua sen verran, että maanpäällinen osuus on valmis kasvuun.... ja voi hirvitys, löydät vihannespunkit!

Olen törmännyt vihannespunkkeihin ensimmäisen kerran opiskeluharjoittelupaikassa ja samalla sain käytännössä nähdä biologista torjuntaa. Myöhemmin olen opiskellut siitä ja oppinut ymmärtämään sen hienouden. Minulla oli siis valmiina toimintasuunnitelma toteutettavaksi: tilaus Biotukselta! Koska halusin tilata oikean määrän torjuntaeliöitä, soitin heille vielä ennen tilausta.

Eliöt tulivat nopeasti ja sirottelin niitä kurkuille ja tomaateille. Nyt kasvu on normaalia, eikä vihannespunkkiviotuksista ole tietoakaan. Toivottavasti ei tule uutta iskua.

Onneksi olen oppinut uudet tavat toimia, enkä edes harkitse kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. On paljon mukavampaa käyttää satoa, kun ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onko varmasti kaikki torjunta-aineet jo poistuneet.

DIY altakastelukasvimaahan salaattia ja vähän muutakin

 Pieneen salaattiin aineksia säkistä

Mökillä kivikova maa ei ole helppoa työstettävää, kuten olen jo tosi monta kertaa kertonut. Kasvimaa on sinne kyllä tulossa, aikanaan. Valmistelu vain kestää aika kauan, kun pitää saada tuotettua riittävästi kompostia maanparanteeksi. Aiemmin komposti on käytetty vain koristekasveille ja olen tyhjentänyt ylivuotisen makkijätteen lämpökompostoriin. Nyt pidän toisen kompostorin kasvimaakelpoisena.

Jotta saan kuitenkin edes vähän salaattia, rucolaa, retiisiä, japaninkaalia ja tilliä ruokiin, laitoin säkin altakastelusysteemiin. Ei tarvitse huolehtia kastelusta, eikä rikkaruohoista.

Viime kesänä tässä oli tomaatteja ja silloin rakensin tuon maalatun suojakehikon, että olisi vähän nätimmän näköinen. Ohjeet tähän altakasteluun löytyy aiemmasta kirjoituksestani.  Samassa kirjoituksessa neuvon, miten ne valmiitkin systeemit saa paljon helpommin käyttöön, kuin mitä valmistajan ohjeistaa. 

Sinitiainen syöttämässä poikastaan

 Huikeita luonto-ohjelmia koti-ikkunasta

Vuosia sitten näin, kun kriikunapuun oksalla istui viisi poikasta ja emo kävi syöttämässä niitä. Silloin en saanut näkemääni videolle. Nyt tuli uusi mahdollisuus taltioida ihan mahdottoman hieno kokemus. Alla myös linkki videoon.

Sinitiainen syötti poikastaan maassa olevalla männynoksalla. Kuvasin ikkunan takaa, joten kuvan laatu ei ole ihan parasta.

Syöttövideo

Oli aivan sydäntä särkevää, kun jossain vaiheessa poikanen lensi terassillemme, eikä emo löytänyt sitä. Poikanen vaihtoi terassilla monta kertaa paikkaa, mutta aina vain enemmän ja enemmän piiloon emolta. Kävin sen verran terassilla, että poikanen siirtyi marjanpensaille. Toivottavasti emo löysi sen. Ihmettelimme kovasti, miksi e eivät löytäneet toisiaan äänen perusteella.