4.7.2023

Pinaatti valmiina lettuihin

 kaalitunnelin vieressä

Olen usein ihmetellyt juttuja siitä, että lapset eivät tykkäisi Kippari Kallen voimavihanneksesta. Meillä pinaattikeitto ja -letut ovat olleet aina lasten suosikkeja. Jopa niin, että eräänä hiihtolomana tein niitä joka päivä, herkuksi. Olemme huomanneet, että itse kasvatetusta pinaatista puuttuu se sellainen terävä pistävä maku. Mahtaako se olla syynä siihen, että kaikki lapset eivät välitä pinaatin mausta?

Pinaatin kasvattamisessa on sitä vastoin ollut enemmän haasteita. Malttamaton kun olen, kylvän sen aina välillä liian aikaisin, mikä aiheuttaa herkästi kukkimista. Tänä vuonna näytätä kaikki menneen nappiin ja tänään kerään ensimmäistä kertaa sadon ryöpättäväksi pakkaseen. Pakastan pinaatin sellaisiin "annospusseihin", eli sellaisen määrän, joka tarvitaan yhteen lettuerään tai yhteen pinaattikeittoon. Toki teen myös keiton, eli en ihan kaikkia laita pakkaseen. Uutta satoakin ehtii kasvaa vielä pitkän aikaa, en siis leikkaa satoa saksilla, vaan napsimalla uloimpia lehtiä.


Vettä on satanut viime päivinä todella paljon. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten paljon satokasvit voivat kasvaa yhden päivän aikana, kun taivaalta tulee vettä kaatamalla ja on lämmintä.

3.7.2023

Satokausi vai satoisa kausi

Pitkäkö on kasvukausi?

Taas on se aika kuukaudesta, kun #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjan tekstit julkaistaan, eli kuukauden ensimmäinen maanantaina. Tämä kirjoitus on osa tätä kirjoitussarjaa. www.Tsajut.fi:n Satu ja www.Korkeala.fi:n Heikki kaitsevat ja luotsaavat sarjaa. Kaikkien kirjoituksiin löytyy linkit lopusta, kasvuvyöhykkeittäin lajiteltuina. Minä olen vyöhykkeellä II.

Satokausi on saanut uusia ajatuksia tänä vuonna. Löysin talvella tosi halvan kasvivalon, jonka alla oikeasti yrtit ja salaatit kasvavat, myös talvella. En siinä mitään siemenestä asti kasvattanut, mutta kaupan yrteistä sai helposti uuden sadon. Satokausi alkoi siis jo hyvin varhain. Kolmannen sadon samoista taimista sain kasvihuoneessa, kun kevätaurinko, yhdessä hevoskan lämmön kanssa, piti kasvihuoneen lämmön plussalla yötä päivää. Muistatko tämän kuvan?


Pitäisikö siis puhua satoisasta kaudesta?

Satoisa kausi voi siis olla pitkäkin. Se voi alkaa varhain talvella ja sitä voi jatkaa pitkälle syksyyn, myös ilman kasvihuonetta. Onko retiisit mielestäsi karvaita ja polttavia? Niin minunkin mielestäni, paitsi, jos ne on kasvatettu viileään aikaan. Maku on todella herkullinen, jos retiisin kasvattaa kevättalvella tai oikein myöhään syksyllä. Syksykasvatuksen etuja on, että kosteutta riittää ja sadosta tulee kookasta, halkeilematta ja puutumatta. Nopeakasvuisen retiisin voi laittaa elokuun lopulla, kun muu sato on jo kerätty.


Jos perunan istuttaa varhain, heti roudan sulattua, ehtii perunastakin kasvattaa kaksi satoa. Peruna on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto jatkosadolle, että se estää rikkaruohoja valtaamasta maata. Nopeasti peittäväksi muodostuva kasvusto ei anna valoa rikkaruohoille.


Kevään sadon aikaistamista voi jouduttaa syksyllä. Kaikki rikkaruohot kannattaa kitkeä erittäin huolellisesti, jolloin niillä ei ole valmista vahvaa juuristoa keväällä. Monet avomaalla kasvatettavat vihannekset voi kylvää syksyllä, jolloin ne saavat hyödynnettyä kevään kosteuden itämiseensä. Ja toisaalta syksyn juurikassatoa voi jättää maahan odottamaan myöhempää käyttöä. Lehtikaali ei edes harmistu pienestä pakkasesta. Maasta voi nosta juureksi niin kauan kuin ne eivät ole vielä jäätyneet maahan kiinni. Porkkana jopa makeutuu pienestä pakkasesta. Jäätymistä voi estää peittämällä kasvuksia, vaikkapa oljilla.

Lehtisalaatti on myös yllättävän kylmänkestävää. Sitä laitan myös usein loppusyksystä vielä uudelleen itämään. Salaatin rinnalla aivan huippuherkullista leivän päällä on kaskinauriin ja retiisin lehdet. Vihersalaattikäyttöä varten kylvö tehdään todella tiheään sekakylvönä ja sato poimitaan saksilla. Kannattaa maistaa.



Maanpeitekasvit ja viherlannoitus

Harrastan kateviljelyä, ja katteena voi olla mitä tahansa orgaanista. Usein se on itse laitettua kompostia, ruohosilppua tai mitä tahansa leikkuujätettä. Maanpeitekasvina katteeksi kasvaa ihan itsestään vesiheinää. Aiemmin kitkin sitä pois, mutta nyt olen oppinut, että se auttaa torjumaan esimerkiksi sipulikärpästä, kerää ravinteita ja luovuttaa ne, kun kasvuksen kääntää syksyllä kevyesti maahan. Lisäksi se muodostaa todella hyvän mikroilmaston ja suojaa maata kuivumiselta. Hyvinkin kuivana kautena vesiheinän peittämä maa on ihan kosteaa. Muuten en käytä maanpeitekasveja kuin kukkamaissa, ja niissä maanpeitekasvina on esimerkiksi suikeroalpi.



Tässä muiden yhteiskirjoitussarjaan osallistuvien linkit. Mukavia lukuhetkiä sinulle.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/viherlannoitusta-ja-milta-satokausi-nayttaa-nyt-suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

tämä lukemasi postaus Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-7.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/

2.7.2023

Kirppa napsi japaninkaalini

 Ihan kuin vihannespunkki ei olisi ollut jo riittävä murhe

Tänä vuonna on hyvin kahtiajakoinen satokausi. Toisaalta kasvit kasvavat ihan hirmuisesti, eikä palstalle ei tarvi kiiruhtaa, kun kaikki kasvaa lähellä omassa pihassa, mutta muutamasta haittaeliöstä on harmia. Kasvihuoneeseen ostamissani kurkuntaimissa oli vihannespunkki. Ne sain torjuttua biologisesti torjuntaeliöillä. Kasvimaalla kasvavat japaninkaalit sen sijaan ovat menneet kirppojen suihin. Varsinainen kaalisato on suojassa, sillä se kasvaa harsotunnelissa. Toki aina on riski, että rikkaruohoja kitkettäessä joku on päässyt livahtamaan herkkupöytään ja maiskuttelee satoa silmiltä suojassa.


Kirppaa on tosi vaikea kuvata, sillä heti, kun menee vähänkään lähelle, se vaihtaa paikkaa millisekunnissa.


Kirppa sinänsä ei tee kasville ns. haittaa, mutta kun se rei'ittä lehdet, kasvi ei voi enää yhteyttää riittävästi kasvuaan varten. Kirppoja varten voisi kasvattaa esimerkiksi kiinankaalia houkutuskasvina ja varsinainen satokasvi pelastuisi. Nyt ajattelen, että nämä japaninkaalit ovat olleet minun houkutuskasvini ja parsakaali, ruusukaali sekä lanttu selviäisivät tuhotta.


1.7.2023

Vihannespunkki voitettu

 Tipalla oli kurkkusadon menetys

Tiedät varmaan tunteen, kun olet istuttanut taimet ja odottanut niiden juurtumista. Juuri, kun olisi sen aika, että juuristo on ehtinyt muodostua sen verran, että maanpäällinen osuus on valmis kasvuun.... ja voi hirvitys, löydät vihannespunkit!

Olen törmännyt vihannespunkkeihin ensimmäisen kerran opiskeluharjoittelupaikassa ja samalla sain käytännössä nähdä biologista torjuntaa. Myöhemmin olen opiskellut siitä ja oppinut ymmärtämään sen hienouden. Minulla oli siis valmiina toimintasuunnitelma toteutettavaksi: tilaus Biotukselta! Koska halusin tilata oikean määrän torjuntaeliöitä, soitin heille vielä ennen tilausta.

Eliöt tulivat nopeasti ja sirottelin niitä kurkuille ja tomaateille. Nyt kasvu on normaalia, eikä vihannespunkkiviotuksista ole tietoakaan. Toivottavasti ei tule uutta iskua.


Onneksi olen oppinut uudet tavat toimia, enkä edes harkitse kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. On paljon mukavampaa käyttää satoa, kun ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onko varmasti kaikki torjunta-aineet jo poistuneet.