Ruokakansalaisuus-tutkimuksessa mukana

etnografisessa tarkastelussa

 

Olen aika monessa jutussa mukana tällä hetkellä tämän harrastukseni kautta. Riikka Aro, etnologi (FM) ja sosiologi (YTT), tekee ruokakansalaisuus-tutkimusta, josta kerroin jo jonkin verran aiemmin. Muovin kierrätyshankkeen ohessa tämä luo nyt todella kivan kokonaisuuden harrastukseni ympärille. Molemmissa on itselleni valtavan tärkeät teemat, asioihin pureudutaan pintaa syvemmältä ja itsekin oppii uutta. Ihan aluksi olen tutustunut Riikan käyttämään terminologiaan, sillä monet ovat itselleni uusia. Meitä  puutarhureita/kotitarveviljelijöitä on mukana 23, eli mukavan kokoinen ryhmä. Emme tiedä toisistamme, vaikka on sallittua kertoa olevansa tutkimuksessa mukaan. En ole toistaiseksi törmännyt somessa  muihin, jotka olivat asiasta kertoneet. Tutkimusote on etnografinen: "Se on tutkimusote, joka perustuu arkielämän ilmiöiden käsitteellistämiseen ja teoretisointiin tutkimuskohteessa elämisen, olemisen ja työskentelyn kautta. Kerään aineistoa havainnoiden ja haastatellen ja näin tuotettujen aineistojen avulla pyrin kuvailemaan, selittämään ja ymmärtämään tutkimuskohteena olevaa ilmiötä. (ks. Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014)".

Maissien kasvatus on hauskaa ja todella kannattavaa. Saa varmasti torjunta-ainejäämätöntä  herkkua pakkaseen talveksi.

Nelivuotisen tutkimuksen alussa Riikka kävi kylässä tutustumassa puutarhaani ja tekemisiini. Jutustelussa vierähti useampi tunti valtavan nopeasti. Riikka nauhoittaa kaikki keskustelut, joten hänen on helppo palata asioihin  myöhemmin, eikä keskustelun aikana tarvitse tehdä tarkkoja muistiinpanoja, mikä hidastaisi  keskustelurytmiä. Riikan kanssa on tosi  kiva keskustella. Hänellä on aivan hurja taustatietomäärä, joten asiasta kuin asiasta syntyy polveileva keskustelu, josta Riikka pitää kuitenkin narut tiukasti käsissään, jottei hairahduta sivuraiteille. Nyt keväällä 2024 oli etäpalaveri, jossa muun muassa käytiin näitä asioita läpi:

Riika jakoi ennen palaveria hyvin kattavan materiaalin kysymyksineen, joiden avulla pystyi valmistautumaan ja virittymään keskusteluun valmiiksi. Jokainen osa-alue on niin mielenkiintoinen, että olisimme voineen Riikan kanssa jutella yksittäisistäkin kysymyksistä tunti tolkulla. Aikaa ei tietenkään ole kuitenkaan loputtomiin, vaan on tiivistettävä viesti.

Luonnon monimuotoisuus, nokkosperhosen toukat nokkosessa puutarhassa.

Ilman Riikan tutkimusta, en olisi ehkä koskaan tullut pohtineeksi niin järjestelmällisesti, miten puutarhailu vaikuttaa omaan ja perheeni elämään, arvoihin ja maailmankuvaan. Lopulta ei ole kysymys vain ruuan kasvattamisesta tai harrastuksesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, josta heijastuu vaikutteita ihan kaikkeen, mitä teemme. Toki monia näitä asioita on tullut esille eri paikoissa, mutta kokonaiskuvaa niistä ei ole tullut muodostettua. Maaperän hoitaminen, ekosysteemipalvelut, luonnon monimuotoisuus, allergiat, fyysinen- ja psyykkinen hyvinvointi, torjunta-aineettomuus, raaka-aineiden kierrätys, kotimaisen ruuan arvostus, lähiruoan hyödyntäminen, villikasvikset, kulutuksen vähentäminen, muutamia asioita luetellakseni. Näihin kaikkiin vaikuttaa, kun perheessä harrastetaan puutarhanhoitoa ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

Riikan tutkimus on saanut apurahan Koneen säätiöltä, ja sen sisältö kuvataan näin:

"Tässä tutkimuksessa paneudun pienimuotoisen viljelyn rooleihin ja mahdollisuuksiin kestävässä ja reilussa ruokamurroksessa ruokakansalaisuuden näkökulmasta. Tutkimuskohteenani ovat kumppanuus- ja kotitarveviljelmät, joiden tavoitteissa ja toiminnassa tunnustetaan vallitsevan ruokajärjestelmän muutospyrkimys. Tarkastelen näissä toimimista kansalaisuutena ruokajärjestelmän kontekstissa. Ruokakansalaisuudella tarkoitan kansalaisten ruokaan ja ruokajärjestelmiin liittyvää toimijuutta, osallisuutta, ymmärrystä, tietoja ja taitoja sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ruokaan liittyvään päätöksentekoon. Näillä resursseilla on avainrooli kriisitilanteissa selviämisessä liittyen sekä käytännön ymmärrykseen ja osaamiseen että ns. henkiseen kriisinsietokykyyn. Reilu ruokamurros puolestaan tarkoittaa oikeudenmukaista siirtymää kohti kestäviä, ilmastoviisaita ja terveellisiä ruokajärjestelmiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten ruokakansalaisuus rakentuu tutkimuskohteena olevissa pienimuotoisen viljelyn muodoissa, millainen merkitys näillä ja niitä harjoittavilla ruokakansalaisilla on nykyisessä ruokajärjestelmässä ja toisaalta, millainen niiden rooli niillä voisi olla tulevassa ja väistämättömässä ruokamurroksessa."

Pääsin mukaan kansalaispooliin

 PlastLIFE-hankkeeseen

Mikromuovit ja isommatkin muoviroskat ovat olleet monessa uutisessa viimeaikoina. Mikromuovien on havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktiriskiä ja kertyvän ruokaketjussa. Isoja muoviroskia ajautui rantaan Suomessa etelärannikolla hurjat määrät jäiden lähdettyä. Näitä tällaisia uutisia löytyy jatkuvasti. Itse poimin koiralenkeillä roskia asuinalueeltamme. Taannoin kertyi 202 kpl tupakantumppia/nuuska-/nikotiinipussia, laskematon määrä muuta roskaa purukumeista tällaiseen isoon jätesäkkiin, johon oli jo kerätty lytättyjä tölkkejä ja muuta roskaa. Otan lenkille kumihanskat ja pussit mukaan ihan tätä tarkoitusta varten. Laskepa, montako kertaa tuli tehtyä kyykkytreeni, kun pelkkiä tumppeja tuli 202 kpl. 

Facessa tuli vastaan mahdollisuus ilmoittautua kansalaispooliin,  noin 20 miljoonan euron PlastLIFE-hankkeessa, jossa etsitään muoville kierrätysratkaisuja. Maaperä- ja ympäristötieteen opinnoissa luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistön mikrobit, sekä haitallisten aineiden kertyminen ravintoketjussa, ovat olleet niin vahvasti esillä, että tämä hanke kolahti oikein toden teolla. Laitoin hakemuksen sisään ja tulin valituksi. Tarkkaa osanottajamäärää ei viestissä sanottu, mutta mainittiin "reilu sata". Hanke kestää 7 vuotta ja poolilaiset saavat pari kertaa vuodessa kysymyksiä ja tehtäviä. Keväällä 2024 järjestetään joku ryhmäkeskustelu, johon ilmoittauduin myös mukaan, jos tule valituksi. 

Hassua, miten iso piristysruiske oli saada ilmoitus pooliin valituksi tulemisesta. Eihän yhdellä ihmisellä ole vaikutusmahdollisuuksia, mutta ajattelenkin niin, että pääsen mukaan ajan hermoilla olevaan hankkeeseen, opin varmasti paljon uutta asiaa.

Syke.fi -sivuilta löytyy hankkeesta koontitietoa ja hankkeen omilta sivuilta yksityiskohtaiset tiedot.

Poolista tuli jo ensimmäinen kysely, jossa kartoitettiin ajatuksia yleisellä tasolla muovin ja muovipussien käytöstä ja miten niiden käyttömääriin voisi omasta mielestä vaikuttaa. On valtavan innostavaa, kun kysymykset oli tehty todella monipuolisiksi Omiakin ajatuksia tulee ravisteltua ja pohdittua muovia monelta eri näkökulmalta.

#suuntana omavaraisuus 4 2024

 Mikä sai minut liikkeelle?

ranskanrakuuna

Eri puutarhuroijilla ja omavaraistelijoilla on varmastikin hyvin erilaiset motiivit ja syyt, jotka ovat alun perin innostaneet kasvatustouhuihin. Olen tykännyt puutarhailusta aina. Muutettuamme omakotitaloon tein heti pienen kasvimaan ja appeni teki kompostin. Touhu oli pienimuotoista. Kun lapset syntyivät, tuli mukaan herneet ja monet muut lapsille mieluisat satokasvit.

Lavakaulukset lasten puutarhailua varten.

Pienimuotoisena harrastus olisikin varmasti pysynyt, ellei toisella lapsista olisi ollut erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, joka esti esimerkiksi valmismausteiden käytön kokonaan ja ruokien raaka-aineet olivat hyvin rajoitetut. Aloin kasvattaa yrttejä mausteiksi. Lapset tykästyivät tuoreisiin yrtteihin ja niitä popsittiin "hampurilaisina" eli moneen kerrokseen paketoituina tuoreherkkuina leikkien lomassa pihalla. Puutarhailussa oli lapset alusta asti mukana ja molemmille lapsille tuli myöhemmin omat puutarhat, joissa ei ollut mitään rajoituksia aikuisilta. Aikuiset auttoivat voimaa vaativissa jutuissa. Sadostakin joutui maksamaan, esimerkiksi 20 senttiä per retiisi.

Apupuutarhuri alkoi lopulta puhua omasta pellosta. No, ei meillä peltoon ollut mitään mahdollisuutta, mutta palstaviljelyyn kylläkin. Sain ensin 4H-yhdistyksen kautta 1 aarin. Alueella traktori tuli kyntämään syksyllä koko pellon. Koska harrastan no-dig kateviljelyä, harmitti kyntäminen ihan hirveästi. Rikkaruohojen siemeniä nousi loputtomasti pinnalle, alueella vaivannut minttu ja maa-artisokka jakautuivat loputtomasti pilkkoutuvien juurien takia ja vaivalla kuljettamani katteet menivät hukkaan maahan. Onneksi sain nopeasti monivuotisen palstan kaupungin palsta-alueelta, jossa ei kynnetty.

katteet puuttuvat vielä

Palstailusta alkoi tämä bloginikin ja matkan varrelta olen kirjoittanut paljon tarinoita. Vaikka vastaan on tullut myös vastoinkäymisiä, ovat puutarhailun antama ilo, herkullinen sato ja yhteinen tekeminen kuitenkin niin positiivisia asioita, että kaikki vastoinkäymiset unohtuvat hyvin pian. Meillä harrastetaan yhdessä puutarhailua. Olen saanut äitienpäivälahjaksikin lahjakortin Apumiehen työtunneista 😂 akantappoaseen käyttöön, eli perunasahran ohjaamiseen. Emäntä vetää sahraa ja isäntä ohjaa, siitä laitteen nimi juontaa juurensa. Vetäminen on huomattavan raskasta. Tämä akka tosin tappoi ensimmäisen sahran.... ei kestänyt vetovoimaani vaan vääntyi pilalle. Sain palautettua, sillä ei tällaisen 163 senttisen naisen kuulu saada omin voimin moista laitetta rikki. Myyjä ei tosin ymmärtänyt vitsiäni siitä, että akka tappoikin akantappoaseen.

perunasahra odottamassa perunanistutusta

Olen aina valtavan iloinen, kun joku innostuu kokeilemaan kompostointia, kateviljelyä, no-dig menetelmää, uusia satokasveja ja mitä tahansa minulta kuulemansa tai blogista lukemansa perusteella. Ihanaa, jos saa innostettua uusia puutarhailijoita.

Merilevä, ruokomörskä odottamassa levitystä katteeksi.

Maittavat kasvikset ja lasten toteamukset hyvästä mausta, vaikkapa kaurajuurisosekeiton tai mustajuurisosekeiton myötä, ovat todella palkitsevia. En varmastikaan olisi noita tarjonnut pienille lapsille, jos en olisi niitä itse kasvattanut. Ei tule kaupasta ostettua kovinkaan helposti erikoisjuureksia. Lapsemme ovat tottuneet, että kaikkea on kiva maistaa. Uusissa mauissa ei ole ollut koskaan ongelmaa.

Tässä oli kaurajuurisosekeittoa.

Mielestäni kannattaa aloittaa ihan pienestä, vaikka vain salaatin, basilikan ja tillin kasvattamisesta. Onnistumisen kokeminen on kannustavaa ja puutarhailu nappaa ihan vaivihkaa valtaansa. Kannattaa kasvattaa sellaisia kasviksia, joita haluaa syödä. Pari lavakaulusta on jo tosi hyvä alku. Niihin mahtuu kasvamaan paljon ja ovat helppohoitoisia. Ei tarvitse tehdä raskaita maankääntötöitä alussa, mullan voi ostaa valmiina, kastelu on pienimuotoista ja tarvittaessa lavat voi nostaa ylemmäs, jos selkä ei kestä kyykistelyä. Kastelun voi hoitaa vaikka tihkukastelujärjestelmällä, niin ei tarvitse kannella kastelukannujakaan.

Pienessä lavakauluksessa mahtuu kasvamaan uskomattoman paljon syötävää.

En koe tekeväni työtä, kun hoidan puutarhaa. Olen luvannut lopettaa harrastuksen sitten, kun se on työtä. Nautin vapaa-ajastani kaikkein eniten, kun saan touhuta mullan ja kompostin kanssa tai hakettaa. Mitä enemmän touhuttavaa, sitä parempi mieli illansuussa. En kaipaa joutenoloa, se ei rentouta minua yhtään.

Puutarhailu johdatti minut opiskelemaan Maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin Yliopistoon. Matkan varrella olen oppinut luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja puutarhassani ei käytetä mitään torjunta-aineita. Aiemmin olin tietämätön ja torjuin rikkaruohoja ja voikukkia ruiskutuksilla. Ihan kauhistuttaa tuo tuon aikainen minäni. Torjuntajoukkoja olen rekrytoinut pihaan sen sijaan lukemattomia. 900 neliön tontilla on 12 linnunpönttöä, monta hyönteishotellia, hyönteisystävällisiä perennoja ja luonnonkukkia. Yritän saada luonnon huolehtimaan tasapainosta itse.

Luonnonkukat ovat todella näyttäviä kukkapenkissäkin.

Samalla on tullut jokapäiväiseen elämään mukaan kierrätys, kulutuksen vähentäminen ja uusiutuvat energiamuodot. Luonnon ja luontovarojen kunnioittaminen. Koen eläväni hyvää elämää, kun saan auttaa luontoa. En kaipaa rientoja enkä juhlia.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Pakkasesta tillimurua ja timjamia

 pussinpohja ei vielä onneksi näy

Pakastettua tilliä majoneesin päällä.

Meillä kuluu yrttejä tosi paljon talven aikana. Emme tykkää kuivatusta tillistä, timjamista, rosmariinista, basilikasta tai ylipäätään kuivatuista yrteistä. Ne maistuvat tunkkaiselle heinälle, meidän mielestämme. Siksi säilönkin kaikki yrtit pakastamalla. Pakkasessa niiden maku säilyy raikkaana ja ruokaan tulee samat aromit kuin kesällä tuoreita yrttejä käyttämällä. Lisäksi pakastaminen on tavattoman helppoa. Yrtit eivät vaadi esikäsittelyä ja ne voi laittaa isona nippuna muovipussiin.

Tillin ja rutisteltua pieneksi pakastepussissa, kun se on jäätynyt. Helppo laittaa ruokaan.

Tällä samalla tekniikalla pakasta siis kaikki. Pientä esikäsittelyä teen vain tilille, siitä en laita pussiin paksuja varsia, vaan leikkaan vain latvat. Muissa yrteissä varsi ei haittaa. Lopputulos on kaikilla tällä tavoin sama. Pakastetun yrtin se syötävä osuus murenee jäisenä pieneksi ja on helppo annostella ruokaan. Ripottelee vain pussin pohjalta ruokaan halutun määrän. Monissa ohjeissa sanotaan, että basilikaa ei voi pakastaa. Luulen, että joskus on jossain kirjassa ollut tällainen ohje ja sitä sitten toistetaan omissa teksteissä, kokeilematta itse. Onneksi luin tämän ohjeen vasta sen jälkeen, kun olin jo kokeillut pakastaa ja todennut sen todella toimivaksi systeemiksi, myös basilikalla.

Timjamissa vähän vuodesta riippuen, joskus lehdet voivat olla vähän tiukemmassa, mutta irtoavat kyllä aina. Laitan joskus pelkkiä varsiakin kastikkeeseen hautumaan, tulee aivan upea maku niistäkin.

Lehdet on käytetty ja varret voi vielä hauduttaa kastikkeissa.

Timjamia kulutamme oikein tosi tosi paljon. Se sopii nimittäin sekä kalaan että kanaan. Pakastettua timjami ei voi koskaan olla liikaa, se on niin hyvää. Jos et ole ennen säilönyt yrttejä, tee se ensi kesänä. Yrttien avulla tulee oikeaa taloudellista säästöä ja ruokaan saadaan upeita aromeja. Talvella kasvihuoneissa kasvatetuissa tuoreyrteissä ei ole mielestämme mitään makua ja ne ovat hyvin kalliita. Yleensä niissä on pitkä varret ja vain vähän syötävää yrttiä. Ei uskalla edes laskea kilohintaa, huh huh.

Yrttejä saa myös talvehtimaan, jos ne suojaa pakkaselta harsolla ja keväällä ensiauringolta.

Helmikuussa 2020 suojattuna ollut timjami näytti tältä.