Paljonko voi mennä yhdessä asiassa pieleen?

 No ihan kaikki näemmä

Ennen koronaa kävimme briteissä kirjakaupassa ja selasin mielenkiintoista kirjaa No-Waste Kitchen Gardening. En jostain syystä kuitenkaan ostanut sitä. Nyt löysin kirjastosta saman kirjan suomennettuna nimellä Naattijan opas. Kirjassa neuvotaan, miten monesta tavanomaisesta biojätteeseen laitettavasti naatista voikin oikeasti kasvattaa lisää ruokaa.

Muistatko, kun bataatin kasvatukseni meni aivan pieleen. Tein sille, netistä löytämäni ohjeen mukaisesti, kylmäkäsittelyn. No, trooppisena kasvina se ei tosiaankaan mitään kylmäkäsittelyjä tarvitse, vaan sehän paheni. Nyt luettuani kirjaa, huomaan, että en tuntenut bataattia todellakaan riittävästi.

Yksi tärkeä asia on ymmärtää perunan ja bataatin ero. Vaikka molemmat kasvavat maan alla rönsyinä, ne eivät ole samanlaisia. Perunoissa on monta itusilmua aina yhdessä perunassa ja jokaisesta itusilmusta voi kasvattaa uuden kasvin. Perunan voi siis paloitella. Bataatti ei toimi näin, sillä siinä on ns. yläpää ja alapää. Alapäähän tulee juuret ja yläpäästä varret. Tätä en todellakaan tiennyt aiemmin. Minä laitoin sen kyljelleen silloin multaan. Nyt on uusi bataatti vedessä juurtumassa. Kirjassa kyllä varoitettiin, että tavallisissa bataateissa voi olla käytetty itämisenestoa  ja että olisi pitänyt huomata siksi ostaa luomubataatti. Odotellaan tätä nyt hetki ja uusi yritys sitten luomulla, jos tämäkään ei onnistu.

Kirjassa opetetaan, että bataattia voi alkaa kasvattaa avokadosta tutulla tavalla. Laitetaan veteen osittain, 5-8 senttiä jätetään veden pinnalle. Kun bataatti alkaa kasvattaa juuria ja yläosaan pieniä  ituja, voi näitä ituvarsia napsia ja laittaa juurtumaan pistokkaina. Kun pistokkaisiin on kasvanut juuret, ne voi istuttaa multaan. Kasvatus on siis kolmivaiheinen. Oma haasteensa on tunnistaa, kumpi on yläpää ja kumpi alapää. Suipompi on kuulemma yleensä juuriosaa, eli nyt on tämä littanampi pää ylhäällä. "Ans kattoo kui käy!", kuten porilaisittain asia ilmaistaan.

Ihastuttavat kylvömerkit ilman mikromuoviongelmaa

 savipajasta Porissa

Olen tutustunut porilaisen savipajan tuotteisiin kolmisen vuotta. Edesmennyt anoppini oli savitaiteilija ja meillä on monenmoista savityötä kotona, käyttöesineistä patsaisiin sisällä ja ulkona. Savi on siis jotenkin luontainen materiaali minulle ja koko perheelle. Porissa on paljonkin savipajoja, mutta @Perunalintu on valloittanut sydämemme. Nenna tekee muun  muassa kaiken maailman maahisia ja mönninkäisiä, joita meilläkin asustelee kirjahyllyssä, takanreunalla ja työpöydällä. Onpa Nenna ikuistanut edesmenneen glennimmekin saveen. En tee kaupallista yhteistyötä savipajan kanssa, tämä on puhtaasti oman, savituotteista saamani, ilon jakamista teille.

Savi kestää ulkona tosi hyvin, sen olemme todenneet anopin tekemistä, pihalla asuvista ketuista, pingviineistä, pyistä ja muista eläimistä, ruukuista puhumattakaan. Nenna on tehnyt meille puutarhailijoille tikun päähän laitettavia kylvömerkkejä. Nämä ovat Nennan ottamia kuvia, kun kysyin, että mitä kaikkea on jo valmiina ja sain myös luvan käyttää kuvia.. 

Tykkään näistä niin paljon jo senkin vuoksi, että tässä on taas yksi keino vähentää muovin käyttöä puutarhassa. Monet muut kylvömerkit ovat muovisia, jotka hajoavat ja hukkuvat multaan, lisäten maan mikromuovialtistusta. Näitä voi myös pelkästään ihastella koristeina sisällä. 

Kurkkasin Nennan nettisivuja, yleensähän kävelen suoraan pajalle kaupungilla käydessämme, ja siellä lukee, että tuotteita postitetaan minne tahansa, eli nämä ovat myös ei-porilaisille saatavilla.

Ruokakansalaisuus-tutkimuksessa mukana

etnografisessa tarkastelussa

 

Olen aika monessa jutussa mukana tällä hetkellä tämän harrastukseni kautta. Riikka Aro, etnologi (FM) ja sosiologi (YTT), tekee ruokakansalaisuus-tutkimusta, josta kerroin jo jonkin verran aiemmin. Muovin kierrätyshankkeen ohessa tämä luo nyt todella kivan kokonaisuuden harrastukseni ympärille. Molemmissa on itselleni valtavan tärkeät teemat, asioihin pureudutaan pintaa syvemmältä ja itsekin oppii uutta. Ihan aluksi olen tutustunut Riikan käyttämään terminologiaan, sillä monet ovat itselleni uusia. Meitä  puutarhureita/kotitarveviljelijöitä on mukana 23, eli mukavan kokoinen ryhmä. Emme tiedä toisistamme, vaikka on sallittua kertoa olevansa tutkimuksessa mukaan. En ole toistaiseksi törmännyt somessa  muihin, jotka olivat asiasta kertoneet. Tutkimusote on etnografinen: "Se on tutkimusote, joka perustuu arkielämän ilmiöiden käsitteellistämiseen ja teoretisointiin tutkimuskohteessa elämisen, olemisen ja työskentelyn kautta. Kerään aineistoa havainnoiden ja haastatellen ja näin tuotettujen aineistojen avulla pyrin kuvailemaan, selittämään ja ymmärtämään tutkimuskohteena olevaa ilmiötä. (ks. Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014)".

Maissien kasvatus on hauskaa ja todella kannattavaa. Saa varmasti torjunta-ainejäämätöntä  herkkua pakkaseen talveksi.

Nelivuotisen tutkimuksen alussa Riikka kävi kylässä tutustumassa puutarhaani ja tekemisiini. Jutustelussa vierähti useampi tunti valtavan nopeasti. Riikka nauhoittaa kaikki keskustelut, joten hänen on helppo palata asioihin  myöhemmin, eikä keskustelun aikana tarvitse tehdä tarkkoja muistiinpanoja, mikä hidastaisi  keskustelurytmiä. Riikan kanssa on tosi  kiva keskustella. Hänellä on aivan hurja taustatietomäärä, joten asiasta kuin asiasta syntyy polveileva keskustelu, josta Riikka pitää kuitenkin narut tiukasti käsissään, jottei hairahduta sivuraiteille. Nyt keväällä 2024 oli etäpalaveri, jossa muun muassa käytiin näitä asioita läpi:

Riika jakoi ennen palaveria hyvin kattavan materiaalin kysymyksineen, joiden avulla pystyi valmistautumaan ja virittymään keskusteluun valmiiksi. Jokainen osa-alue on niin mielenkiintoinen, että olisimme voineen Riikan kanssa jutella yksittäisistäkin kysymyksistä tunti tolkulla. Aikaa ei tietenkään ole kuitenkaan loputtomiin, vaan on tiivistettävä viesti.

Luonnon monimuotoisuus, nokkosperhosen toukat nokkosessa puutarhassa.

Ilman Riikan tutkimusta, en olisi ehkä koskaan tullut pohtineeksi niin järjestelmällisesti, miten puutarhailu vaikuttaa omaan ja perheeni elämään, arvoihin ja maailmankuvaan. Lopulta ei ole kysymys vain ruuan kasvattamisesta tai harrastuksesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, josta heijastuu vaikutteita ihan kaikkeen, mitä teemme. Toki monia näitä asioita on tullut esille eri paikoissa, mutta kokonaiskuvaa niistä ei ole tullut muodostettua. Maaperän hoitaminen, ekosysteemipalvelut, luonnon monimuotoisuus, allergiat, fyysinen- ja psyykkinen hyvinvointi, torjunta-aineettomuus, raaka-aineiden kierrätys, kotimaisen ruuan arvostus, lähiruoan hyödyntäminen, villikasvikset, kulutuksen vähentäminen, muutamia asioita luetellakseni. Näihin kaikkiin vaikuttaa, kun perheessä harrastetaan puutarhanhoitoa ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

Riikan tutkimus on saanut apurahan Koneen säätiöltä, ja sen sisältö kuvataan näin:

"Tässä tutkimuksessa paneudun pienimuotoisen viljelyn rooleihin ja mahdollisuuksiin kestävässä ja reilussa ruokamurroksessa ruokakansalaisuuden näkökulmasta. Tutkimuskohteenani ovat kumppanuus- ja kotitarveviljelmät, joiden tavoitteissa ja toiminnassa tunnustetaan vallitsevan ruokajärjestelmän muutospyrkimys. Tarkastelen näissä toimimista kansalaisuutena ruokajärjestelmän kontekstissa. Ruokakansalaisuudella tarkoitan kansalaisten ruokaan ja ruokajärjestelmiin liittyvää toimijuutta, osallisuutta, ymmärrystä, tietoja ja taitoja sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ruokaan liittyvään päätöksentekoon. Näillä resursseilla on avainrooli kriisitilanteissa selviämisessä liittyen sekä käytännön ymmärrykseen ja osaamiseen että ns. henkiseen kriisinsietokykyyn. Reilu ruokamurros puolestaan tarkoittaa oikeudenmukaista siirtymää kohti kestäviä, ilmastoviisaita ja terveellisiä ruokajärjestelmiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten ruokakansalaisuus rakentuu tutkimuskohteena olevissa pienimuotoisen viljelyn muodoissa, millainen merkitys näillä ja niitä harjoittavilla ruokakansalaisilla on nykyisessä ruokajärjestelmässä ja toisaalta, millainen niiden rooli niillä voisi olla tulevassa ja väistämättömässä ruokamurroksessa."

Pääsin mukaan kansalaispooliin

 PlastLIFE-hankkeeseen

Mikromuovit ja isommatkin muoviroskat ovat olleet monessa uutisessa viimeaikoina. Mikromuovien on havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktiriskiä ja kertyvän ruokaketjussa. Isoja muoviroskia ajautui rantaan Suomessa etelärannikolla hurjat määrät jäiden lähdettyä. Näitä tällaisia uutisia löytyy jatkuvasti. Itse poimin koiralenkeillä roskia asuinalueeltamme. Taannoin kertyi 202 kpl tupakantumppia/nuuska-/nikotiinipussia, laskematon määrä muuta roskaa purukumeista tällaiseen isoon jätesäkkiin, johon oli jo kerätty lytättyjä tölkkejä ja muuta roskaa. Otan lenkille kumihanskat ja pussit mukaan ihan tätä tarkoitusta varten. Laskepa, montako kertaa tuli tehtyä kyykkytreeni, kun pelkkiä tumppeja tuli 202 kpl. 

Facessa tuli vastaan mahdollisuus ilmoittautua kansalaispooliin,  noin 20 miljoonan euron PlastLIFE-hankkeessa, jossa etsitään muoville kierrätysratkaisuja. Maaperä- ja ympäristötieteen opinnoissa luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistön mikrobit, sekä haitallisten aineiden kertyminen ravintoketjussa, ovat olleet niin vahvasti esillä, että tämä hanke kolahti oikein toden teolla. Laitoin hakemuksen sisään ja tulin valituksi. Tarkkaa osanottajamäärää ei viestissä sanottu, mutta mainittiin "reilu sata". Hanke kestää 7 vuotta ja poolilaiset saavat pari kertaa vuodessa kysymyksiä ja tehtäviä. Keväällä 2024 järjestetään joku ryhmäkeskustelu, johon ilmoittauduin myös mukaan, jos tule valituksi. 

Hassua, miten iso piristysruiske oli saada ilmoitus pooliin valituksi tulemisesta. Eihän yhdellä ihmisellä ole vaikutusmahdollisuuksia, mutta ajattelenkin niin, että pääsen mukaan ajan hermoilla olevaan hankkeeseen, opin varmasti paljon uutta asiaa.

Syke.fi -sivuilta löytyy hankkeesta koontitietoa ja hankkeen omilta sivuilta yksityiskohtaiset tiedot.

Poolista tuli jo ensimmäinen kysely, jossa kartoitettiin ajatuksia yleisellä tasolla muovin ja muovipussien käytöstä ja miten niiden käyttömääriin voisi omasta mielestä vaikuttaa. On valtavan innostavaa, kun kysymykset oli tehty todella monipuolisiksi Omiakin ajatuksia tulee ravisteltua ja pohdittua muovia monelta eri näkökulmalta.