Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Haaste uudestaan!

 

2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Aiemman postauksen julkistamisessa oli jotain ongelmaa, ja joissakin paikoissa se näkyy ja joissakin ei näy. Siksi nyt tämä sama uudestaan. Toivon hartaasti hyönteistekoja kaikkialle.

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Hei Bloggaaja, Otatko haasteen vastaan?

 2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Nurmikolla pintakompostointia?

 Vuorenkilpeä on hankala kompostoida mökkikompostissa

Oletko joskus yrittänyt saada vuorenkilpien juurakoita kompostoitumaan mökkikompostissa? Minä olen ja oma kokemus on, että se on tosi hankalaa. Juurakot ovat niin meheviä, niissä riittää kasvuvoimaa ihan hurjan kauan, eivätkä ne tarvitse edes valo aloittaakseen kasvun. Lopputuloksena on, että kun otat muun massan pois, saat hyvään alkuun lähteneitä vuorenkilpiä istutettavaksi. Tuossa yläkuvassa on ne raivaamani vuorenkilvet, että sain mökille pienen hernemaan.

Tällä kertaa niin ei käy, sillä levitin nuo edellisessä postauksessa kitketyt vuorenkilvet päiväksi aurinkoon ja silppusin ne ihan pieneksi nurmikolle ruohonleikkurilla. Lopusta huolehtii hajottajat ja sää. Aiemmin olen silpunnut kuivuneempia varsia, ja ovat olleet paljon vaikeammin pilkottavia. Juurakot ovat olleet niin lituskaisia, että leikkurin terä ei osunut niihin. Nyt juurakot olivat lehtien kanssa vielä yhdessä ja silppuaminen onnistui tosi hyvin.

Samalla tavalla silppuan useimmat kitkentäroippeet ja varsinkin syksyn lehdet. Viime syksynä tammesta ei tippunut lainkaan lehdet ja niitä ole keväällä tuulen riepottelemana ihan kaikkialla. Joka paikkaan ei päässyt leikkurilla ja ne laitoin kompostiin. Kovin vähän sinne tulee mitään nykyään, sillä keittiön biojätteitä sinne ei voi laittaa, koska mökkikompostit eivät ole jyrsijäsuojattuja, vaikka ovatkin eristettyjä. Syksyllä taas tietenkin vuoden vanha huussijäte menee jatkokompostoitumaan, vaikka se meneekin vain koristekasveille.