Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Lehtikaalista helposti runsas sato

Kylvä riittävän harvaan, kasvista tulee leveä

Lehtikaali on ollut jonkinlainen muotikasvi jo useita vuosia. Itse en löytänyt sille aiemmin paljonkaan käyttöä. En pidä sen mausta vihersmoothiessa. Uunissa sipsit kärähtävät aina kuiviksi. Munakkaassa maku on liian tumma. Viime syksynä sain eräässä lounaspaikassa maistuvaa lehtikaalia ja kysyin keittiöstä, miten se on käsitelty.  Avainsanat olivat öljy, etikka ja rakenteen murskaaminen. Rakenteen murskaaminen tehdään ihan vain sormin rutistelemalla pilkkomisen jälkeen. Rutistelu pehmentää lehden ja kuulemma vapauttaa entsyymejä. Ainakin se toimii! Kannattaa testata, jos sinulla on ollut kanssani sama mielipide sen mausta.

Keväällä kylvös kannattaa suojata. Itse jouduin tekemään viime keväänä kylvön kolmesti, sillä pienet taimet menivät jonkun ötökän suuhun. Lehdet nakerrettiin reunoista alkaen ohuiksi soiroiksi.

Lehti on nuorena poimuisampi ja pehmeämpi. Kasvaessaan se kovettuu ja suoristuu. Satoa kannattaakin siis poimia jatkuvasti.

Lehtikaali ei hätkähdä pakkasestakaan ja monet säilövätkin sen maassa talvella. Korkeana kasvina se jää lumen päälle ja satoa voi kerätä kevään sulamiseen asti. Pakastumisen jälkeen sulaminen pilaa sadon.