Syksyllä muistettavaa ja tekemättä jätettävää

Syksyn vihdoin saapuessa muistuttelen pudonneiden puidenlehtien tärkeydestä puutarhassa.

Nurmikolla lehdet kannattaa ensin silputa ruohonleikkurilla. Jos haluaa kaikesta huolimatta lehdet pois, ne on paljon kevyempi haravoida silppuna ja ne menevät myös paljon pienempään tilaan. Haravointia voi myös siirtää eteenpäin, kunhan silppuaa aina välillä. Tuuli ei nimittäin lennätä silppua samalla tavalla kuin ehjiä lehtiä.

Jos kestää eräänlaista sekaisuutta nurmikolla, voi silpun jättää lieroille ja maaperämikrobeille syötäväksi talven ajaksi. Keväällä viimeisetkin rippeet katoavat pian. Paksut kerrokset voi hajalevittää isommalle alueelle.

Mikäli lehdet halua haravoida pois, ne kannattaa levittää perennapenkkiin talveksi. Lehdet suojaavat lieroja ja kasveja talven aikana ja tarjoavat ruokaa lieroille ja maaperämikrobeille. Maan routaantuminen siirtyy myöhemmäksi, jolloin lieroilla on pidempään aikaa auttaa sinua puutarhahommissa. Talven aikana ne tuovat myös lämmöneristystä, jolloin pakkasvaurioiden riski pienenee. Keväällä ne hidastavat toki maan sulamista, mutta halutessaan niitä voi vähän möyhentää keväällä. Lämpö pääsee massaan sisälle ja maa lämpenee.

Jos ei halua lehtisilppua perennapenkkiin, niin kasvimaa on myös hyvin iloinen  lehtisilpputalvitakista, samoin lierot. Ja jos ei ole kasvimaata, niin laita ne kompostiin ja saat niistä multaa myöhemmin. Roskikseen niitä ei missään nimessä kannata säkittää kuormittamaan jätteenpolttoa ja metsään niitä ei tule viedä, jotta mahdolliset puutarhakarkulaiset eivät leviä haitallisina vieraslajeina.

Tekemättä jätettävää on siis se perinteinen pihan haravointi putipuhtaaksi lehdistä niin pian kuin mahdollista!!

820 gramman peruna ilman kastelua ja lisälannoitusta

Aina ei tarvita kastelujärjestelmiä tai kaupan lannoitteita. Kun maa on elävää ja hyvin hoidettua, kasvit pärjäävät yllättävän vähällä. Tämä tuli todistettua eräänä kuivana kesänä, jolloin yksi perunoistani kasvoi 820 grammaan ilman lisätoimia.

Ei tarvita kaupasta voimaa

Vuonna 2018 kevät alkoi hankalasti. Perunat olivat jo taimettuneet, kun halla yllätti, enkä ollut suojannut viljelyksiäni lainkaan. Olin varma, että sato oli mennyttä. Kesä jatkui poikkeuksellisen kuivana, eikä palstallani ole kasteluvälineitä, joten olen aina täysin sateen varassa.

Siksi on tärkeää, että kasvimaa pidättää vettä niin, että kasvit saavat sen käyttöönsä, mutta maa ei muutu lammikoksi rankkasateellakaan. Kun maa on elävää ja rakenteeltaan hyvää, se kestää sekä kuivuuden että sateet.

Kateviljely ja no-dig – näin kasvatan perunani

Kasvatan perunat kateviljelynä ja no-dig‑menetelmällä. En muokkaa maata kuin pakon edessä, ja pidän kasvualustan aina katettuna orgaanisella materiaalilla. Käytän myös oman lämpökompostorin multaa kasvualustojen parantamiseen.

Tämä yhdistelmä tekee maasta:

• ilmavan

• kosteutta pidättävän

• pieneliöille suotuisan

• ravinteikkaan

Kun maa toimii, kasvit toimivat.

820 gramman peruna – ilman kastelua ja lisälannoitusta

Yksi perunoistani kasvoi lopulta 820 gramman painoiseksi.

Pesun jälkeen punnittu tulos oli sama: 820 g.

Kasvukauden aikana en kastellut kasvustoa kertaakaan. En käyttänyt kaupasta ostettuja lannoitteita.

Ainoa ravinne tuli:

• kompostista

• merilevästä

• ruohosilpusta

Kaikki nämä oli lisätty aiempina vuosina, ei kasvukauden aikana.

Tulokset SM‑punnituksessa löytyvät täältä:

Pesun jälkeen paino oli 820 g.

Miksi elävä maa riittää?

Kun maa on täynnä pieneliöitä, lieroja ja orgaanista ainesta, kasvit saavat tarvitsemansa ravinteet luonnollisesti. Elävä maa:

• pidättää vettä

• vapauttaa ravinteita tasaisesti

• kestää kuivuuden

• ei liettyessäänkään muutu tiiviiksi

• tukee juurten kasvua

Tämä selittää, miksi perunat pärjäsivät ilman kastelua ja lisälannoitusta.

Mikä on sinun ennätysperunasi?

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia. Minkä kokoisia perunoita sinä olet kasvattanut? Ja mitä lajiketta käytit?

Sadonkorjuu jatkuu niinkuin lämmin syksykin

Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.

Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.

 Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.

Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.

Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.

Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.