Näytetään tekstit, joissa on tunniste beans. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste beans. Näytä kaikki tekstit

25.8.2020

Syksyllä pari vuotta sitten näytti ihan erilaiselta

Joka vanhoja muistelee... muistelen silti


Näin silloin tuumailin ja tällaista satoa korjasin


Sadonkorjuun aika on metkaa. Huomio kiinnittyy välillä pieniin yksityiskohtiin ja välillä silmä lepää katsellen kaikkea, näkemättä mitään tarkasti. Ajatus harhailee ja palailee kylvöhetkiin, rikkaruohojen kitkentään ja muihin kasvukauden töihin. Kummasti pinnalla on vain kaikki mieluinen. Vain haalea muisto jossain muistin perimmäisessä syöverissä kertoo siitä sitkeästä juolavehnästä, joka kerta toisensa jälkeen yrittää tunkea itseään läpi katteiden.

Me kaikki tiedämme "kalavaleet", mutta minkälaisia mahtavat olla "puutarhavaleet"? Ovatko ne tarinoita puutarhaharrastuksen aurinkoisista päivistä ilman ärhäköitä mäkäräisiä ja paarmoja vai rehevistä kasvustoista kertovat jutut, joissa joissa ei näy tuhohyönteisiä eikä kasvitauteja? Ehkäpä, mutta kummasti ne antavat talven pimeinä iltoina uutta inspiraatiota ja innostusta seuraavaa kasvukautta varten. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan.

Kuva ei valehtele, oli taasen tapana ennen sanoa. Nyt ei toki sekään enää pidä paikkansa välttämättä. Oman blogini kuvat ovat käsittelemättömiä, minkä näkee niiden amatöörimäisestä luonteesta. Harjoittelen vasta kuvaamista. 

Tässä vähän auringon(kukka)paistetta, flunssantorjuntavalkosipuleita ja muuta hauskaa katseltavaa.

aafsd Auringonkukat seuraavat auringon kiertoa aamusta iltaan. On aina yllätys, miten suuria kukkia kasvaa lintujen ruokinnan jämistä. Tällä kertaa lajike oli jättiauringonkukka. Siemeniä on hauska kaivella suoraan kukasta.



Basilika pitää lämmöstä. Seinän lähellä parvekeruukussa olosuhteet ovat sopivat. Sade ei roiski multaa lehdille ja seinästä huokuu lämpöä illalla ja yöllä.


Kriikuna maistuu yhtä hyvin lapsille kuin luumu.

 

Pensasmustikka kypsyttelee satoaan pikkuhiljaa. Aromit muodostuvat vasta ihan loppuvaiheessa. Raakaa marjaa ei kannata poimia, maku ei ole kummoinenkaan.


Pensaspapu ei tarvitse tukea. Sato kannattaa ryöpätä nopsasti ja pakastaa pilkottuna sopiviin paloihin annospusseihin. Helppo lisätä talvella ruuanlaitossa kastikkeisiin, keittoihin ja soseihin.


Olkikatteessa perunat pysyvät terhakoina kuivuudesta huolimatta. 


Pirteän kirpeä punaherukka. Raikas lisä smoothieen.


Punasipuli odottelee sadonkorjaajaa. Eivät haittaa pienet rikat kasvua.


Oma päärynä! Se se vasta herkkua on. Kaupan makeimmatkin päärynät kalpenevat kotipihan herkkujen rinnalla. Aromit ovat aivan uskomattomat kotimaisessa/-pihaisessa päärynässä.


Eipä uskoisi kevään alussa, miten suureksi tämä pieni sinnikäs raparperi kasvaa syksyyn mennessä.


Valmis salaattisekoitus on kätevä. Yhdestä pussista monet maut yhdellä kylvöllä.


Uniteetä varten: tuoksuampiaisyrtti. Pölyttäjät tykkäävät ja itselle saa ilta"teetä" hiostetuista kuivatuista lehdistä kukintoineen. Herkullista koti"teetä". Tee-sana on hipsuissa, koska se ei sisällä tee-pensaan lehtiä, eikä siten ole oikeasti teetä.



Satoa korjaavat niin ihmiset kuin bestikseni, lierot.

Nurmikolla näkyy kauniita ruusuja, jotka ovat lierojen maahan vetämiä vaahteranlehtiä. Isosta lehdestä riittää havaintojeni mukaan 2-3 päiväksi ruokaa. Sen ajan kun malttaa odottaa, on pihan haravointi tullut turhaksi. Toki ei ne kaikki lehdet kahdessa päivässä mene, ellei lieroja ole ihan tosi tosi paljon. Hyvähän se on, että ruokaa riittää pitkäksi aikaa ja maahan muodostuu paljon ilmakäytäviä ja ravitsevaa madonkakkaa. Juuri sopivassa muodossa kasvien käytettäväksi.












Maissi ei ole ihan tyypillien suomalainen viljelykasvi, mutta sekin onnistuu katteen ja lierojen avulla. Alkukasvatus toki tarvitaan keväällä ja hyvä olisi, jos jokin välikasvatusvaihe ulkona onnistuisi ennen kevään lämmitystä. Taimista tulee terhakoita ja vahvoja sisäilmaa viileämmässä ja kosteammassa kasvuympäristössä.

Maissipenkki ei ole sen kummempi kuin kasvimaan päädyssä hevoskalla ja kompostilla vahvistettu pääty.


Tässä pieniä näytteitä edelliskesän maisseistani.


Oman palstan valkosipulit ja porkkanat. Nam! Ehdottomat herkut koko perheelle.


Ja rakkolevän hellässä huomassa perunatkin saavat näköä ja kokoa. Makukin kohdallaan.


Alla näet valkosipulini kynsiä. Kylvän valkosipulini aina syksyllä, vähän ennen kuin ennakoin maan jäätyvän, siten, että ehtivät vielä juurtumaan syksyn aikana. Penkkini on koholla ja multa kompostimultaa, jonka vaihdan joka vuosi. Käytetty siirtyy kasvimaalle ja uudet valkosipulit saavat vahvan uuden mullan.
Omasta sadosta jätän aina jonkin verran seuraavaa vuotta varten kylvettäväksi ja täydennystä ostan paikallisesta puutarhasta. Maku on syvä ja voimakas, olematta kuitenkaan polttavan pistävä. Kotisipulien jälkeen ei kannata enää tarjota kaupan ulkomaalaisia ruuanlaittoon. Kertakokeilu riitti, tatziki meni suoraan kompostiin. 😝

Valkosipulin kylkeen mahtuu sopivasti pari pientä mansikantainta rönsyistä leikattuna. Ei malta kompostiinkaan heittää mansikkamaanperkauksesta. Katteena silputtua olkea täälläkin.


13.7.2019

Papujen jälkikylvö palstalla näyttää nyt tältä


Tiukkaa tekee, että ehtii mitään satoa tulla enää


Ensimmäisestä kylvöstä itäneet ja kasvuun lähteneet härkäpavut ovat todella terhakoita, mutta eipä niistä muutamista taimista ole sadon tuottajaksi oikeasti.


Uudet taimet ovat pikkiriikkisiä. Ei taida tulla pavun papua näistä, valitettavasti.





Näihin tulee vielä ihan varmasti kunnon palot ja satoa, mutta ei riitä kovin pitkälle ruuaksi.









23.6.2019

Papujen täydennyskylvö huonosti itäneiden paikalle

Papujen omavaraisuus on jotenkin iskostunut päähäni


Oli ihan melkein katastrofi, kun huomasin, että palstalla ei kertakaikkiaan pavut itäneet tänä vuonna. Ei, vaikka lajikkeita oli monia, eli ei ollut vain jonkin yhden pussin tai siemen erän ongelma. Joku muu oli vikana. Vettäkin tuli heti kylvämisen jälkeen vaikka kuinka paljon, eli kuivuus ei voinut vaivata. En ymmärrä, mikä meni pieleen.

Palstanaapurini ehdotti, että en muistanut ohjeistaa puolisoani. Hän nimittäin kylvi pavut tänä vuonna. En muistanut kertoa, että "pitää laittaa oikea puoli ylöspäin ja vielä sopivasti ilta-aurinkoon päin". No en muistanut en, ehkä ensi kerralla... tai sitten kylvän itse.

Papuja haluan, paljon! Siispä kävin tekemässä täydennyskylvön, keltaisia vahapapuja. Eivät ilmeisesti ehdi tuleentua, mutta poikani tykkää niistä sellaisia pötköinä. Onneksi. 


Papurivit ovat vasemmassa reunassa. Kuivuuden vuoksi laitoin ensin kylvöuriin märkää levää, johon sitten kylvin. Riviväleihin laitoin sitten lopuksi taas levää, estämään rikkaruohoja.

Saas nähr' kui euko käy! 


Kotipihassa maatalouskonemessujen anti Sampo-papu kukkii.




Walesin rautakautinen papu kukkii vähän erilaisin kuukkasin ja lehden muoto on hieman eri. Kuvassa ei oikein hyvin erotu, mutta kukat ovat suipommat ja kapeammat, samoin lehdet.



Walesin tulaisena tuotu Victorian -aikainen herne avaa piakkoin keltaiset kukkansa.






6.6.2019

Papupäivitystä: loput taimet pelastettu kausarista avomaalle

28 asteen helle ja kausarin täydeltä papuja


on yhdistelmä, josta pitää päästä nopeasti eroon. Kasvu oli niin hurjaa, että kasvatuslaatikot eivät enää riittäneet mitenkään juuristolle ja maanpäällisille osille.

Kuten jo kerroinkin, muuttunut suunnitelma palstalla uhkasi romuttaa haaveet papusadosta. Papujen kasvatusala meni ajattelemattomuuttani (=kylvöinnostuksissani) perunalle ja uuden alueen jyrsintään ei ollut aikaa... eikä se olisi edes soveltunut ensimmäisenä vuotena pavuille. Hätä keinot keksii, sanotaan ja niin tälläkin kertaa. Kotipihan nurmi sai luvan väistyä arvokkaille pavuntaimille. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Walesta tuoduista pavun- ja herneensiemenistä, Maatalouskonemessuilta saaduista Sampo-pavuista ja 20 pensaspavun taimea olisi mennyt suoraan kompostiin esikasvatuksesta. Papujen osalta pitäisi omavaraisuus olla täydellinen ensi talvena. Palstalla on nimittäin vielä lisää papua ja hernettä.



Pavut ovat nyt valvovan silmän alla kotipihassa, ehkä lopulta parempi niin, jotta puput tai muut eläimet eivät pääse yllättämään. En käy palstalla joka päivä tarkistelemassa kasvustoja.

Taimia olisi pitänyt karaista aurinkoon vähän kauemmin, joten varoiksi suojasin ne verkoilla nyt aluksi. En tiedä toimiiko... mutta yritän kuitenkin. Ihan karmean ruman näköinen kokonaisuus on tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on vain väliaikainen....

Yllättävää oli, miten märkää nurmikko oli helteistä huolimatta. Meillä on Porissa vahva vanhan merenpohjan savipatja maan syvyyksissä, joten vesi jää sen yläpuolelle. Tontin maa on multavaa, vedenpidätysominaisuudet ovat ihan hyvät ja rakennekin on kunnossa. Teimme vain ihan kevyen muokkauksen, lähinnä rikoimme pintamaata, jotta taimet sai istutettua. Nyt yritän haalia katetta väleihin, jotta kosteus ei kaikkoa muokatusta maasta.





23.5.2019

Papupäivitystä: Walesin siemenet pilkistävät mullasta jo sirkkalehdillään


No nyt on papua!



 Vasemmalla rautakautiset pavut (vain kaksi jäänyt itämättä!) ja oikealla vanha herne (5 jäänyt itämättä) Walesin reissulta




Tavallisia pensaspapuja odottamassa ulos siirtämistään.




Maatalouskonemessuilta luvallisesti ryövättyjä Sampo-härkäpapuja.




10.5.2019

Kulttuurihistoriaa säilyttämässä Victorian ajalta

Beans and Peas from Victorian Farm


Oletko kuullut ihastuttavasta BBC:n dokumenttisarjasta, jossa kuvataan vuoden kierto jollain maatilalla jollakin vuosikymmenellä tai -sadalla?

Sain ensimmäisen DVD:ni sarjasta useita vuosia sitten joululahjaksi Victorian Garden. Koko perhe ihastui sen tarinankerrontatyyliin. Ei haitannut, vaikka kaikki on englanniksi, eivätkä lapset ymmärtäneet puhuttua. Ohjelma vangitsi silti katsojansa. Sen jälkeen sarja on täydentynyt kirjahyllyssämme ja yhtenä on Victorian Farm.

Olin superonnekas viime kesänä, kun Walesin matkasuunnitelmaan mahtui käynti tuolla nimenomaisella maatilalla, joka siis on luonnollisesti turisteille avoin. Tämän matkan satoa kylvin tänään esikasvatukseen kasvihuoneeseeni. Toivottavasti taimet onnistuvat ja sato valmistuu. Hurjan hienoa kasvattaa näin vanhoja lajikkeita!


Tilamyymälästä ostin rauta-ajan papuja  IRON AGE BROAD BEANS



Sekä puutarhassa maistamiamme KABUKI PEAS herneitä. Olivat todella makeita.



Sekä tilasta kertovan kirjan.



Sarja on todella mukaansa tempaava. Sopii niin aikuisille kuin lapsillekin. Omavaraisuutta niissä on 100 % kaikki toiminta, sillä "ennen vanhaan" ei ollut marketteja. On ihastuttavaa oppia vanhoista apteekkituotteista, joulun valmisteluista, lampaiden hoitamisesta, ruuanlaitosta, kanoista, lehmistä, hevosista, sepän töistä ja vaikka mistä. YouTubessa on osa nähtävissä. Tässä teille linkkejä, lisää löytyy hauilla Victorian Garden, Victorian Farm jne