Parvekeviljely onnistuu – näin saat satoa kerrostalossa - ilman vuokra-aaria

Parveke tarjoaa yllättävän hyvät mahdollisuudet hyötyviljelyyn, vaikka kerrostaloelämä ei sallisi vuokra-arpaa. Kun ruukut, multa ja olosuhteet ovat kohdallaan, satoa syntyy pienessäkin tilassa.

Riittävän suuri ruukku on parvekeviljelyn perusta

Parvekkeella voi kasvattaa samoja kasveja kuin avomaalla, kunhan ruukku on tarpeeksi iso. Pitkäjuurisille kasveille, kuten porkkanoille, tarvitaan syvempi laatikko kuin lehtivihanneksille.

Itse suosin suuria ämpäreitä. Ämpärin valinnassa pitää ottaa huomioon valmistusmateriaali ja valmistajan merkinnät käyttötarkoituksesta.

• Materiaali kestää säätä

• Tilavuuksia on monia

• Multaa mahtuu riittävästi

Tavalliset kukkaruukut ovat usein liian pieniä. Niissä kasvatus onnistuu vain, jos kastelu ja säältä suojaaminen ovat todella tarkkaa.

Kastelu ja salaojitus helpottavat arkea

Ruukun pohjalle kannattaa lisätä lecasoraa, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Lecasoran ja mullan väliin voi laittaa harsoa, jotta multa ei valu soran sekaan.

Elokuussa postasin, miten rakensin aiemmin ohjeen säiliöllisestä kasvualustasta ämpärin, ruukun ja kastelumattosoirojen avulla. Vesisäiliö tasaa kosteutta ja vähentää päivittäistä kastelutarvetta. Lopputulos oli toimiva: paprikat kasvoivat hyvin ja maku oli erinomainen, vaikka muoto ei ollut suippomainen.

Parvekkeella kasvukausi on yllättävän pitkä

Parvekkeella kevät lämpenee nopeammin ja halla saapuu myöhemmin kuin maan tasalla. Harsoilla suojaamalla ensimmäiset lehtisalaatit saa pöytään varhain.

Ystäväni on kasvattanut parvekkeella jopa viinirypäleitä ruukussa. Siihen en vielä osaa antaa tarkkoja ohjeita – opettelen vasta rypäleen kasvatusta maassa.

Parvekkeen erityisolosuhteet: aurinko ja tuuli

Parvekkeella on muutama asia, jotka poikkeavat avomaasta:

• Aurinko: Lasitettu parveke voi kuumentua liikaa. Varjostusta tarvitaan osaksi päivää.

• Tuuli: Voi olla voimakkaampaa kuin maan tasalla. Se kuivattaa multaa ja voi riepottaa kasveja.

• Tuulensuoja: Kevyet seinäkkeet, jotka päästävät hieman tuulta läpi, toimivat parhaiten. Täysin suljetut esteet aiheuttavat helposti pyörteilyä.

Mitä itse kasvatan ruukuissa

Ruukkuihin päätyvät usein ylijäämäsiemenet, joita en kasvata täysikasvuisiksi. Nauti ne jo pieninä – aivan kuten kaupoissa myytävät baby leaf -vihannekset.

Omat suosikkini:

• Retiisin lehdet: rapsakoita ja maistuvat retiisiltä

• Kaskinauriin lehdet: erityisen hyviä leivän päällä salaattilehden tilalla

• Pinaatti: maukasta pienenä, ennen kuin ehtii kukkia

Vielä ehtii ja talven puhteita

Sääennuste kertoi, että pikatalven jälkeen tulee vielä piiiiitkä lämmin jakso. Katsahda siis vielä kasvimaatasi päin. Jos et vielä peittänyt multaa millään, niin tee se viimeistään nyt. 

Naapurisi on todennäköisesti iloinen, jos kysyt, saatko kerätä lehdet heidän nurmikoltaan. Tai naapurinnaapurisi. Yleensä löytyy aina joku, joka ei halua nähdä vilaustakaan lehdistä nurmikollaan.

Olen erittäin onnekas naapurusten suhteen, saan jättisäkit täyteen lehtiä. Vaikka ovatkin niin sanottuja vaikeasti maatuvia vaahteranlehtiä, kyllä ne maatuvat, kun kosteutta ja mikrobitoimintaa on riittävästi. Vähän avitan tuhkalla happamuutta pois. Ei haittaa, vaikka keväällä olisi vielä lehtiä näkyvissä, massa käy aivan hyvin katteeksi keväällä. Silloin tarvitaan taas uutta katetta, kun kasvimaa kylvetään ja multa pitää muokkauksen jälkeen peittää, jotta tuuli ja aurinko eivät kuivata ja jotta rikkaruohon siemenet eivät pääse itämään kylvöksiä nopeammin. Haravoitujen lehtien seassa on aina myös jonkin verran ruohoa ja multaa, jotka auttavat maatumisessa.

Keväällä voi vaikka ottaa lehtisäkistä pieniä eriä ja pikakompostoida lämpökompostorissa keittiöjätteen seassa. Multaa tulee uskomattoman nopeasti.

Kevättä ajatellen talvella voi valmistaa lämpökompostorin. Itselläni on erittäin toimivat 2 lämpökompostoria, jotka on rakennettu "Iltalukemista Sinulle"-kohdassa olevan Kotikomposti-kirjan ohjeilla. Kirjojen kansista otetut kuvat ovat aika huonoja, mutta varmasti auttavat tällaisinakin kirjan löytymistä netistä tai kirjastosta.

Jos päätät tai edes suunnittelet kompostorin tekoa talven aikana, jätä jonkin verran risuja jemmaan. Ne on hyvä laittaa uuden kompostorin pohjalle aluksi. Niiden avulla pysyy ilmankierto kunnossa. Pohjana on omissa kompostoreissani metalliromuttamolta ostetut ruostumattomat teräsritilät. Vaikka lämpöä on jopa yli 70 astetta parhaimmillaan, voi kompostoinnin alussa ja lopussa ennen tyhjennystä olla rotille ja muille jyrsijöille sopivia lämpötiloja. Siksi pitää tällainenkin asia ottaa huomioon, mikäli kompostoi keittiöjätettä ja niinhän tietenkin kannattaa tehdä, jos kompostorin omistaa. Aivan turhaa kuljetuttaa ravinteita pois tontilta.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).

Syksyllä valmisteltavaa

Jos pihassasi tulee näin syksyisin kaikenlaista nurmikkotuprasta, oksia, lehtiä, kukkienperkuita, tai mitä tahansa kasviperäistä niin paljon, ettet keksi mihin laittaisit ne.

Tässä on yksi idea. Itselläni tuli mustikkapensaiden istutuskuopista paljon nurmikkotupraita. Kokosin ne tällaiseksi pitkäksi makkaraksi ja laitoin päälle kerroksen kompostia. Kaikkien päälle vielä tuli runsaasti olkia ja talveksi laitoin makkaran muovin alle piiloon.

Tämä kuva on keväältä. Penkki on heti valmis käyttöön maan lämmettyä muutenkin kylvökuntoon. Tein vain pienet kolot ja laitoin kesäkurpitsan ja tavallisen kurpitsan taimet kasvamaan. Satoa tuli valtaisasti ilman kastelua, vaikka kesä oli kuiva. Keossa oli niin paljon massaa keräämässä vettä syksyn sateissa ennen muovin laittoa, että vesi riitti hyvin kasveillekin. Olki piti pinnan viileänä kesähelteelläkin ja vähensi veden haihtumista huomattavasti.

Näitä tällaisia tuli. Eivät ole niitä sisältätyhjiä, vaan ihan vielä täyttä tavaraa. Kaikkea ei ehdi mitenkään käyttää syksyllä, joten pilkoin ne kuutioiksi ja pakastin. Tosi käteviä laittaa suoraan pakkasesta kastikkeeseen. Sama menetelmä toimii purjosipulilla ja tavallisella sipulilla.