Uusi härkäpapukokeilu ensi kesäksi varmistettu

Alkuperäinen suunnitelma oli, että perheen miehet menevät Maatalouskonemessuille Helsingin Messukeskukseen ja naisväki touhuilee omiaan samaan aikaan. No, kuten suunnitelmilla on usein tapana, ne muuttuivat tälläkin kertaa. Siispä koko perheen voimin matkasimme 9 ratikalla keskustasta Pasilaan.

Tunti jos toinenkin vierähti, itse asiassa ihan koko päivä, niin hauskaa meillä oli. Kukapa uskoisi, että tuntitolkulla kuluu aikaa, vaikka koneista ei ymmärrä tuon taivaallista.

Onneksi koneiden lisäksi siellä oli erittäin mielenkiintoiset standit maanparannukseen liittyen sekä tietenkin siemenosastoja. Ja nyt pääsen itse asiaan, härkäpapuihin. Pienistä laareista oli ihanaa hypistellä eri viljoja, eri lajikkeita ja muitakin siemeniä. Harvoin on yhtä aikaa katseltavana monenlaista. Parasta tällä kertaa oli päästä kokeilemaan Sampo-härkäpapua, josta esite mainosti että "pataan tai rehuun". Itse olen tietenkin tuolla pata-osastolla. Harmittelin, että ei näitä tällaisia myydä tavispuutarhureille ja kyselin kaikenlaista kylvöohjeisiin liittyen. Aikani juteltuani, sanoin rohkeasti ääneen: "ryövään tästä kourallisen siemeniä, kun muualta ei saa." 😊

Eivät moittineet eivätkä kieltäneet. Nyt siis pussissa odottaa Sammot ensi kevättä ja kylvöaikaa. Laitan omaan pihaan, jotta hoidan ja hoivaan ja saan lisättyä siemenmäärää seuraavaa kesää varten. Yhteen palkoon tulee kuulemma vain 2 siementä, mutta palkoja voi olla 15 per kasvi. Ei kuulosta paljolta, kun aiemmin viljelemilläni härkäpapulajikkeilla on 5-6 papua palossa ja palkoja voi olla yhtä lailla 15 per kasvi. Tämä Sampo on sellainen pieni pyöreä papu. Mausta en tiedä mitään, mutta kokeilen ja kerron sitten tulokset.

Kaiken kaikkiaan messuilla oli positiivinen tunnelma. Esittelijät olivat kiinnostuneita kävijöistä ja monien kanssa rupateltiin todella pitkään. Erään esittelijän kanssa päästiin rikkasiementen erottelijassa olevan sinisen valon hometorjuntavaikutuksesta avaruuden neuroneihin ja antimateriaan. Kyllä... näin voi käydä konemessuilla. Ei häntä haitannut, vaikka sanoin, ettei meillä ole maatilaa eikä tarvetta rikkasiementen erottelijalle, saati homeentorjuntaan sinisellä valolla siemenistä. Olimme ihan yhtä arvokas messukävijä hänen mielestään silti ja laite tuli esitellyksi (oli mielenkiintoinen, vaikka en sellaista tarvitsekaan) ja juttelu oli hirmu mukavaa.

Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Sisäkukatkin tarvitsevat elämää

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Liero.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Sisäkasvi, jonka mullassa on lieroja.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.

Muista tyhjentää kompostori!

Tyhjennän tässä vaiheessa aina kompostorin, jotta sinne ehtii kertyä uutta massaa vielä ennen pakkasia. Jos kompostorissa oleva massa on liian valmista siinä vaiheessa, kun tammikuun pakkaset paukkuvat, on riskinä kompostin jäätyminen ja tilan loppuminen kesken ennen kevättä. Jäässä olevaa kompostia on nimittäin ihan mahdotonta tyhjentää. Uuden massan kompostoituminen käynnistyy hyvään vaiheeseen, eikä ulkoilman viilentyminen haittaa enää mitään. Lämpötilaeroa voi olla 90 astetta: ulkona 20 astetta pakkasta ja kompostorissa 70 astetta lämpöä.

Tyhjennettävän massan voi vaikka säkittää vahvoihin mustiin jätesäkkeihin. Pistelet pussin kylkiin reikiä, jotta massa saa ilmaa eikä ala mädäntyä. Pussittamisen edellytyksenä on tietenkin, että siihen ei laiteta niitä ihan uusimpia kerroksia, joista rotat ja muut jyrsijät ovat myös kiinnostuneita.

Musta jätesäkki lämpenee kevään auringossa varhain ja kompostoituminen jatkuu rauhassa. Rikkaruohojen siemenet eivät myöskään pääse pussiin ja multa pysyy rikkaruohottomana, vaikka et heti ehtisikään sitä käyttää.

Kevään kylvöksiähän ei tuoreeseen kompostimultaan voi laittaa, koska se on taimille liian ravinteikasta eli voimakasta. Voit esimerkiksi vetää uran kylvörivin kohdalle, laittaa pohjalle kompostimultaa ja sen päälle kerroksen vähäravinteista vanhaa multaa, johon sitten kylvät siemenet. Siemenen on helppo itää ja kun taimi on päässyt hyvään kasvuvauhtiin, yltävät sen juuret kompostimultaan ja kasvuvoima tulee juuri oikeaan aikaan taimen käyttöön. Porkkanat voi kylvää vaikka jo nyt syksyllä, joten ei tarvitse välttämättä lainkaan säkittää vaan saat sisällön heti käyttöön. 

PS. muista varata seosainetta lähelle kompostia jo nyt syksyllä, jotta talvella ei tarvitse kaivella tynnyreitä lumen alta. Itselläni on isoissa 250 litran saaveissa lehtipuuhaketta, jota käytän seosaineena. Tämänhetkinen hake on tehty lehdellisistä koivun oksista. Lehdet murustuvat pieneksi sutuksi, joka kerää keittiöjätteen kosteuden tehokkaasti. Isommat oksanpalaset pitävät massan ilmavana ja koivu myös kompostoituu nopeasti. Tämä on selkeästi kaikkein paras seosaine minun mielestäni. Seuraavaksi parasta on lehdettömistä oksista tehty hake, johon lisää sahajauhoa keräämään kosteutta. Joissakin oppaissa sanotaan, ettei saa laittaa sahajauhoa, ei saa laittaa havupuita jne. Oksahake on milloin kuusesta, milloin männystä milloin mistäkin, riippuu ennen kaikkea siitä, mitä naapureilta olen saanut. Ja aina on seos toiminut ihan hyvin. Ihanat naapurit!!! pitävät hakemäärän kunnossa.

Mitä tekisin kesältä jääneillä siemenillä?

Muistuttelen mahdollisuudesta kasvattaa siemenistä niitä samoja babyleaf:ja, joita myydään kalliisti kaupoissa.

Retiisin versot maistuvat retiisille ja niitä voi laittaa salaattiin tai leivälle.

Herneet, pavut, auringonkukat -> kaikki versot tosi maukkaita.

Mangoldi, salaatti, pinaatti, ja muut lehtivihannekset -> maukkaita pieninäkin.

Valo voi olla kasvua rajoittava tekijä, mutta prismat/cittarit/terrat jne. myyvät pitkuliaista kasvilamppua, jonka mukana tulee kannatin. Sen avulla kasvatus onnistuu ihan kivasti.

Itse idätän siemenet mieluummin syötäväksi kuin säästän seuraavaan kasvukauteen. Itävyys huononee koko ajan ja kesällä sitten harmittaa kovasti, jos kaiken työn jälkeen sato ei onnistu liian vanhojen siemenien vuoksi.

Herneet laitan kasvamaan olohuoneessa viherkasvien juurelle. Eivät vaadi erityistä huolenpitoa, kun muutenkin pitää kukkia kastella. Lisäksi, jos hyvin käy, herne typensitojakasvina saattaa parantaa viherkasvin ravinnetilaa.

(typensitojakasvi tarkoittaa kasvia, joka kykenee ottamaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta, juurissaan olevien typensitojabakteerien avustamana)