Mistä tiedän mitä pitää korjata puutarhassani?

Sinä olet puutarhasi olosuhteiden paras asiantuntija!

Kuivuiko maa karrelle, kun vettä ei satanut moneen viikkoon? Pitikö hyppiä lammikoiden yli syyssateissa? Nuukahtaako puutarhasi, kun tulee kuuma hellepäivä? Kaatuivatko taimet kumoon tuulisilla säillä? Oliko sadonkorjuu tuskaista liian kovan maan vuoksi? Katkesivatko porkkanat tai purjosipulit, vai olivatko porkkanat kenties lyhyitä pönäköitä tai kiemuroita vänkyräsääriä? Oliko pienten taimien vaikeaa kasvaa ensi alkuun? Vai kenties jotain aivan muunlaista juttua harmittelit?

Dokumentoi havaintosi eli kirjoita ne muistiin

Jos et ole huomannut miettiä näitä aiemmin, niin nyt uuden kasvukauden kynnyksellä kannattaa aloittaa jokin muistiinpanovihko, johon teet havaintoja. Seurannastasi tulee näin systemaattista eli järjestelmällistä. Muisti pakkaa pettämään ja puolen vuoden päästä ei ole enää lainkaan niin selvää, mitä tapahtui missäkin puutarhankolkassa ja nurkassa.

Ongelma ja sen seuraus

Havainnot ovat siis seuraus jostain mahdollisesta ongelmasta. Vielä ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä toisin. Joskus käy niin, että sama seuraus tai oire voi olla monesta eri asiasta ja tekeekin korjausliikkeen itse asiassa ihan väärään juttuun. No, korjausliike ei välttämättä ole silti mikään huono asia, mutta ei korjaa olemassa olevaa ongelmaa. Jos näin käy, pitää miettiä uudelleen, että mistäköhän tässä nyt on ihan oikeasti kyse. 

Voit laittaa minulle vaikka viestiä, niin mietitään yhdessä.

Millaiset asiat puskuroivat eli tasoittavat muutoksia? Se on seuraavan kerran aiheena.

Inkiväärinkasvatusta ilmassa tai siis monella mielessä

Inkivääriä omasta puutarhasta?

Minäkin aion yrittää vielä kerran

Olen kerran aiemmin kasvattanut inkivääriä, ja kirjoitin siitä blogissani, lyhyesti hauskana kokeiluna. En ajattelut, että se olisi oikeasti mahdollista, siis saada omaa satoa. Keittiössä oli juuri alkanut kasvamaan ja tuikkasin sen multiin, kuten kaiken kasvavan.

Nyt on inkivääri ankkuroitunut makumaailmaani niin voimakkaasti, että on kovasti alkanut harmittamaan kaupassa olevien inkiväärinjuurien epätasalaatuisuus niin tuoreudessa kuin maussakin. Joskus on maistuvaa makeaa, joskus mautonta juurta ja joskus polttavaa mautonta. Ja kaikkea näiden makujen väliltä.

Miten kasvatetaan inkivääriä?

Hitaasti, se on nyt tullut selväksi, kun olen tutustunut aiheeseen. Sain hyvä videovinkin, jossa oikein hienosti näytetään jakaminen ja kasvatus. Sen ohjeilla aloitan nyt oman inkiväärintuottamisen.

1) paloittelen kaupasta ostamani luomuinkiväärijuurakon

2) multaan kasvatuslaatikkoon melko tiheään

3) kastellaan läpikotaisin

4) annetaan kuivua kuivaksi

5) kastellaan jaksoittain kasvatuksen aikana.

Tässä teille linkki videoon.

Siispä tuumasta toimeen

Inkiväärit paloiteltu

 Tiiviisti multaan

Multaa päälle ja lopuksi kastelu runsaalla kädellä.

Ja sitten vain malttia ja odottelua!

Miksi on niin monenlaisia neuvoja puutarhaan?

Kastele, älä kastele, tee sitä taikka tätä tai älä tee sittenkään

Tuntuuko tutulta? Luet eri blogeja ja puutarhalehtiä ja monista asioista tulee joko täysin erilaisia tai vähän erilaisia ohjeita. Miten se voi olla mahdollista? Eikö perunaa kasvateta aina samalla tavalla? Eikö kasvin vaatimukset ole aina samat?

Tuulensuojaa, kosteuttajaa, lämmittävä ympäristö vai millaiset olosuhteet

Luonto on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Sama koskee puutarhaa. Jokaisessa puutarhassa on aivan omanlaiset olosuhteet. Tietty lämpötila, kosteus, eliöstä, kasvisto, maapohjan ominaisuudet jne. Puhutaan puutarhan tai pihan mikroilmastosta. Rakennukset ovat eri materiaalia, toinen kerää lämpöä ehkä enemmän kuin toinen. Rakennukset voivat sijaita eri tavalla suhteessa puutarhaan. Voi muodostua ihan tuulensuoja tai tuulitunneli, joka voimistaa entisestään tuulen kuivattavaa vaikutusta. Puita ja pensaita on erilainen määrä, ne ovat eri kokoisia, eri lajeja ja niiden yleiskunto voi olla erilainen. Naapurilla on ehkä jokin vesiaihe ja sinulla ei, tai toisinpäin. Sinulla on ehkä pölyttäjiä varten runsas kukkaloisto mesikasveista, mutta naapurilla on aavaa nurmikkoa silmänkantamattomiin. Näitä eroavuuksia voi jatkaa loputtomiin. Sait varmaankin ajatuksesta kiinni, mistä mikroilmastossa on kyse.

Kasvin kasvuun vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuva ja itse kasviyksilötkin ovat keskenään erilaisia, kuten me ihmisetkin. Siksi joku asia, mikä toimii naapurilla jollain tietyllä tavalla, voi vaikuttaa sinulla eri tavalla. Täysin sattumankauppaa tapahtumat eivät onneksi kuitenkaan ole, vaan on tiettyjä pääsääntöjä, joita ilmiöt noudattavat. Luonnossa, kuten puutarhassasi, on kuitenkin myös sellaisia asioita, jotka joko voimistavat jotain toista ilmiötä tai estävät sitä. Nämä ovat niin sanottuja puskuroivia tekijöitä ja niidenkään vuoksi asiat eivät aina mene samalla tavalla.

Mistä tiedän, mitä pitäisi korjata puutarhassani?

Jutellaan siitä seuraavaksi.

Mikä vaikuttaa viherkatteesta maahan jäävien ravinteiden määrään?

Kasvin tärkein, kasvuun vaikuttava, ravinne on typpi

Olet varmastikin huomannut monessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä, jääkö vihermassasta paljon vai vähän typpeä kasvin käyttöön seuraavaksi kasvukaudeksi. Varsinkin luomuviljelyssä käytetään eri lohkoilla viherkesantoa ja kasvin jäänteen kynnetään maahan. Näin äkkiseltään voisi luulla, että johan siitä jää paljonkin typpeä maahan, mutta asia ei ole ihan näin suoraviivainen.

Mitä tapahtuu kasvinosille maassa?

Maassa elää lukuisa määrä monenlaisia hajottajaeliöitä ja mikrobeja. Ne käyttävät kasvinosia ravinnokseen. Kuten meidän ihmistenkin syömästä ruuasta, osa päätyy omaan kasvuun tai lihoamiseen, osa hengitetään hiilidioksidina ulos ja osa menee sinne jätteidenkäsittelylaitokselle. Eivät mikrobit ja hajottajaeliöt sen kummempia ole, paitsi että niillä ei ole vessaa...

Sopivasti vai liikaa ruokaa tarjolla?

Kasvinosat siis alkavat hajota eli suuremmat molekyylit hajoavat pienemmiksi. Esimerkiksi proteiinit, jotka ovat melko suuria molekyylejä ja sisältävät typpeä, hajoavat ja vapauttavat typen sellaiseksi, jota kasvitkin voivat käyttää, eli nitraatiksi ja ammoniumiksi. Jos hajottajamikrobit ja maaperäeliöt voivat käyttää kaiken saatavilla olevan typen, jää kasveille maahan vain vähäsen tai ei yhtään typpeä. Jos taas kasvimassaa on ylenmäärin ja pieneliöitä vain vähäsen, voi typpeä jäädä enemmän. Ikävä kyllä näin ruusuiselta tilanne ei oikeasti näytä, sillä jos mikrobeja on kovin vähän, ei hajoamistakaan tapahdu nopeassa tahdissa ja sekin typpi, joka vapautuu, saattaa huuhtoutua veden mukana pois kasvimaaltasi. Karkeasti voi sanoa, että pehmeät vihreät kasvinosat ovat helposti käytettävissä mikrobien ja maaperäeliöiden toimesta ja niistä jää kovin vähän ravinteita tai multavuutta lisäävää ainesta maahan.

Onko maassa ilmaa riittävästi?

Entä hiiltä ja mihin sitä nyt sitten tarvitaan?

Terve ja toimiva maaperä sisältää riittävästi, noin 25 % ilmaa huokosissa eli maamurujen väleissä ja lierojen onkaloissa. Se takaa hajotustoiminnalle hyvät olosuhteet ja typenkin osalta tapahtuu nitrifikaatiota (hieno sana, johon törmää monesti). Tämä on se hyvisjuttu, joka liittyy typpeen, kun se "ei niin hyvä juttu" on denitrifikaatio, joka tapahtuu hapettomissa märissä olosuhteissa ja aiheuttaa typen tappioita kasvimaallesi. Hiili on olennainen tekijä, jotta koko prosessi toimii maassa. Jos hiili/typpi -suhde ei ole sopiva, niin  kasvinosat eivät hajoa optimaalisesti eli parhaalla mahdollisella nopeudella.

Lisäksi vaikuttaa lämpötila, kosteus, lähtöaineksen tyyppi yms yms

Eli kuten huomaat, asia on monisyinen ja eri asiat voivat olla samaan aikaa hyviä tai huonoja kasvinosien hajotuksen kannalta. Siksi ei ole mitenkään yksiselitteistä, että aina täsmälleen tapahtuisi tietyllä tavalla. Kotipuutarhurille riittää, kun muistaa huolehtia multavuudesta, ei tapa mikrobeja ja pieneliöitä torjunta-aineilla ja lisää katetta koko ajan, kun edellinen on maatunut. Kosteutta pitää olla sopivasti. Sateen jälkeen ei saa olla lammikkoja pitkiä aikoja maan päällä ja poutapäivinä maa ei saa kuivua korpuksi. Näistä kun huolehtii, on hyvät edellytykset elävälle maalle ja vaikka lisätystä aineksesta ei typpejä jäisikään paljoa maahan, tulee mikrobitoiminnan avulla maassa jo olevasta orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita koko ajan.

Pidä siis pyörät pyörimässä eli mikrobitoiminta vilkkaana!