Vihdoin tuli valmista

 Kasvihuone on koottuna

Kasattu, kennoissa vielä suojamuovit paikallaan ja rakennusteline.

Meillä on oikein huippukiva päivä lauantaina. Rakennusapumme tulivat heti aamulla ja ryhdyimme toimeen. Emme uskoneet, että kaikki tulisi vielä päivässä valmiiksi.

Sokkeli

Sokkeli on lekaharkoista. 

Sokkelin ulkopuolella on routalevy ja patolevy, sisäpuolella pelkkä patolevy. Harkon päällä on huopakate. Ylimpänä on puu, johon myös kasvihuone kiinnitettiin.

Osien järjestäminen ja esivalmistelutyöt

Vahvuuksiini ei kuulu mitenkään rakennepiirustusten lukeminen. Tähän kasvihuoneeseen sai netistä tulostettua suomenkieliset ohjeet, paketin mukana tuli ruotsinkieliset. Kielellä ei tässä rakentamisessa ollut mitään merkitystä.

Onneksi rakennusapulaiset olivat kasanneet jo yhden samanlaisen, eli tiesivät, mitkä ovat sudenkuopat ja mihin pitää kiinnittää huomioita. Ohjeissahan ei oikeasti ole ohjeita siinä mielessä, kuin itse ymmärrän ohjeilla. Ohjeissa on vain kuvia ja niistä pitää löytää vaikka mitä. Ihan tuli mieleen lapsena Satakunnan Kansan sunnuntain lehdestä tehtävä: etsi kuvista kymmenen virhettä tai Apu-lehden: missä jallu luuraa. Ihan samanlaista tihrustamista tämäkin oli. Piti osata katsoa kuvasta, että jokin tietty osa on piirrettynä kuvaan, se oli ainoa ohje. No, vaikka takana olikin jo yksi kasvihuone, ei millään voi muistaa kaikkea. Lopulta tuli vain yksi virhe, joka saatiin korjattua.

Jokaisessa osassa on kirjainnumeroyhdistelmä.

Pultteja ja muttereita oli eri kokoja, niillä kiinnitettiin kaikki. 

Alumiiniosista osa oli maalaamatonta ja osa mustaa.

Pienet osat laitettiin pakasterasioihin, etteivät menneet hukkaan.

En ymmärtänyt ennen, miten monesta pienestä pätkästä iso kasvihuone tulee.

Harjan osat liitetty. Olisiko pitänyt juhlia harjakaisia?

Kennolevyt ujutettiin tukirimoihin. Jätimme suojamuovit koko työn ajaksi.

Seinät ja pääty kasattuina.

Päädyssä oli haasteita, kun tolpat olivat korkeita ja asentajalla ei ollut tikkaille tilaa.

Aurinko lämmitti jo kivasti.

Vai olisiko harjakaiset pitänyt juhlia tässä vaiheessa.

Työnjohto valvoi tarkkaavaisesti ja oli seuraavana päivänä aivan puhki.

Oviaukko odottamassa kiskoja ja ovia.

Ikkunaluukkujen avaajat

Paketin mukana tuli tavalliset mekaaniset avaajat, jotka pitää avata itse. Koska en ole aina paikalla, en halua sellaisia vaan vaihdan ne automaattiavaajiin. Kasvihuone on muuten valmis, mutta avaajat on vielä asentamatta ja silikonit katon alaosaan. 

 

Tällainen automaattiavaaja tulee minullekin.

Kuumuus kai kutisti vanhan kasvihuoneen

Kahdeksan vuotta on vanha kasvihuone palvellut. Toki se on pieni, että nyt kun on uusi paljon isompi rakennettu viereen, näyttää vanha ihan pikkiriikkiseltä. Ehkä se kutisti kuumuudessa rakennuspäivänä.

Vanha kasvihuone on uuden kasvihuoneen vasemmalla puolella kuvassa.

Pihlajanmarjahyytelöä

 hyväksi todetulla ohjeella

Hyytelöä pihlajanmarjoista ja omenista

Pihlajanmarjojen maku vaihtelee tosi paljon eri puissa. Joskus on niin, että mitä punaisempi väri, sitä makeampi, mutta aina tämä sääntö ei pidä paikkansa. Jotta saa hyvää hyytelöä, maistamme aina ensin marjoja ja valikoimme tarkasti makeasta puusta kerättäväksi. Hyytelöä on käytetty niin kalan kuin lihankin kanssa. Kun sen säilöö huolellisesti hygienisoituihin purkkeihin, eikä käytä liian suurta purkkikokoa, hyytelö säilyy kauan. Pieni purkkikoko auttaa siihen, että kerrallaan käytössä oleva hyytelö ei ole kauan avattuna. Tulin vasta nyt miettineeksi, että olemme aina keränneet hyytelöön marjat meren rannasta. Onkohan marjoissa erilainen aromi meren vuoksi? Pitäisi kyllä tehdä oikeastaan makuvertailu meren, järven ja kuivan maan marjoista.

Hyvä ohje

Tällä ohjeella meillä on tehty valtavan paljon hyytelöä ja siitä ovat tykänneet niin lapset kuin aikuisetkin. Suosittelen lämpimästi ja rohkaisen kokeilemaan.

4 L pihlajanmarjoja
2 L vettä
=> näitä keitetään hiljalleen 2 tuntia, ja kaadetaan kangasharsoon/sihtiin.
2 kg omenia lohkottuna kuorineen ja siemenineen
0,5 L vettä
=> näitä keitetään hiljaisella tulella, kunnes omena on pehmennyt ja seos kaadetaan pihlajanmarjamössän päälle valumaan.
1,5 kg sokeria 2 mehulitraa kohden sulatetaan edm. valutuksella saatuun nesteeseen hitaasti ja keitetään hiljaisella tulella 8-10 minuuttia. Vaahto kuoritaan pois.

Purkitetaan puhtaisiin lasipurkkeihin.

Nyt ei ole tähän laittaa vielä purkkia, koska ei ole yhtään uutta hyytelöä vielä tehtynä.

Kasvihuoneprojekti etenee

 kaivuuhommat tulleet melko tutuiksi

Kasvimaa eli uuden kasvihuoneen alusta on ollut maan yläpuolella 20 cm, maa on 244 cm leveä ja 366 pitkä. Nyt se on kohta 50 cm maan pinnan alapuolella, eli kaivettavaa maata on ollut 6,3 m3. Sitten kun vielä muistaa, että puolet tuosta 244*366 alasta on ollut jatkuvasti sellaista, joka on tyhjentynyt joka syksy ja tilalle olen laittanut kaikenlaista maatuvaa ainesta, kuten kirjoitin matomosta, se on ollut minun matomoni. Olen siis lapioinut sen moneen kertaan tyhjäksi ja täyttänyt taas, en tosin näin syvälle asti.

No siis tämän kevään urakka on tuo 6,3 kuutiota multaa. Ihmeellistä kyllä, kaikelle on löytynyt paikka. Nyt on vielä vähän reunoja kaivamatta, ja sillekin mullalle löytyy käyttöpaikka. Ajattelepa, jos olisin joutunut ostamaan tuon määrään laadukasta kompostimultaa, hintaa olisi kertynyt jo jonkinmoinen summa, yli 600 euroa, ei ihan halpaa lystiä. Avomaakurkut pääsivät kiipeilytelineiden turvahiekka-alueeseen isoissa ruukuissa, joista juuret pääsevät alaspäin aina märkänä olevaan hiekkaan. Tämä on tällainen kokeilu, jos ei tule satoa säilöntään asti, ostan kurkut luomupuutarhasta.

Kasvihuoneeseen, siis siihen vanhaan, otettiin pintamaa kaivetusta kasvimaasta, siihen meni myös melkoinen määrä multaa.

Multaamoihin on tarvittu täytemaata ja kasvimaan pintaakin sain tasoitettua, ettei takareuna viettänyt alaspäin. Maissimaa on kokonaan rakennettu kaivetun maan avulla. Nyt huomaan, että maissimaasta olen kertonut vain keloissa Fb:ssa. Pitää heti korjata tällainen virhe, sillä maissimaa on ihan huippu. Tai ei se mikään pelkkä maissimaa ole, koska maissien välissä kasvatan papuja reunalla on parsakaalia. Teen maissimaasta ihan oman kirjoituksen, sillä sen kanssa on ollut melkoisesti vastoinkäymisä tälle keväälle. Mutta en lannistu, enkä anna periksi. Nih!

Tässä vaiheessa jo tiedän, että kuljetusvahinko-osien tilalle tulleissa kasvihuoneen osissa on värivirhe. Kaikki muut metalliset ovat ovat harmaita, mutta uusi paketti on musta. Ei se minua haittaa, ei vaikuta toimivuuteen, ja millään muullahan ei ole minulle merkitystä näissä puutarhahommissa. Saan onneksi itse kokoamiseen sitten kunnon apua, asentajilla on kokemusta monesta kasvihuoneesta. Sitä ennen pitää tehdä sokkeli kuntoon. Onneksi löysin Puutarhan Lumon blogista hyviä neuvoja sokkeliin.

Bataatti paheni

 Joskus (=aika usein) netistä löytynyt ohje on ihan väärä

Monessa muussa asiassa osaan olla varpaisillani ja tarkistaa ja varmistaa ohjetta monesta eri paikasta, mutta tällä kertaa en tarkistellut. Olisi kannattanut. Onneksi tämä on vain harrastus ja kyse yhdestä bataatista, niin ei aiheuta mitään sen suurempaa harmia.

Ohje neuvoi laittamaan bataatin kylmäkäsittelyyn ja siksi laitoin sen jääkaappiin kosteaan perliittiin. Bataatti oli pehmentynyt ja vetelä, kun otin sen pois. Silloin jo mietin, että taisi mennä jotain pieleen. Kuitenkin päätin jatkaa kokeilua ja laitoin bataatin multaan. Ei siitä mitään hyvää seurannut, vaan muutamassa päivässä bataattiin oli ilmestynyt hometta. Siispä joutaa kompostiin multineen päivineen.

Olisihan (ehkä) se pitänyt ihan maalaisjärjelläkin ymmärtää, että koska on kyse trooppisesta kasvista, ei kovin kylmää siedä. Nyt kun tämän luin Leena Luodon neuvomana hänen @Puutarhan parhaaksi Facebook-ryhmästä, niin loogiseltahan se kuulostaa. Jälkiviisaus on aina helppoa.

No, minä nyt kuitenkin virheeni tein ja pitää aloittaa uudelleen. Välttämättä satoa ei ehdi tulla, mutta lukemani perusteella bataatin voi ottaa sitten vaikka ihan vaan viherkasviksi tai pitää maanpeittokasvina. Samapa tuo, uusien asioiden kokeilu on tässä motiivina ja innostajana.

Mun suosikki ennen katteen laittamista

 Heilurihara

Opiskellessani Viikissä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, piti tehdä harjoittelu alalla. Oman harjoitteluni tein luomupuutarhassa. Työ oli tietenkin hyvin fyysistä, sillä rikkaruohojen torjunta tehdään pääosin ihmisvoimin. Toki ennen kylvöä maat liekitetään, mutta sen jälkeen työ tehdään itse. Yksi suurimmista opeista, joita sain harjoittelussa, oli heilurihara. Aluksi sen käytöstä ei tullut yhtään mitään En osannut pitää haraa oikeassa asennossa maahan nähden, saati tehdä oikeanlaista liikettä. Pikkuhiljaa, satojen metrien jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, ja sen jälkeen siitä tuli suosikkini.

Tein pari lyhyttä videota, josta selviää, miksi heilurihara on parempi kuin kiinteä. Toki kiinteälläkin on omat hyvä puolensa, mutta pitkää penkkiä harattaessa heiluri on ihan ehdottomasta paras.

Video heiluriharalla työskentelystä

Video kiinteällä haralla työskentelystä

Heilurilla maa ei siirry paikaltaan, vain rikkaruohojen juuri katkeaa. Terää voi teroittaa, jolloin työskentely pysyy mielekkäänä. Kiinteä hara siirtää maata edessään. Sen avulla voi siten samanaikaisesti mullata vaikka perunat tai porkkanat ja kitkeä rikkaruohot. Multaamista on kuitenkin vain vähän, joten heilurilla kannattaa torjua rikat siihen asti, kun maahan saa riittävästi katetta, minkä jälkeen rikat lähtevät kevyesti sormin nyppimällä. Kiinteänkin terä kannattaa pitää hyvässä kunnossa, jotta juuret katkeavat helposti.

Miksi on niin monenlaisia neuvoja puutarhaan?

Kastele, älä kastele, tee sitä taikka tätä tai älä tee sittenkään

Tuntuuko tutulta? Luet eri blogeja ja puutarhalehtiä ja monista asioista tulee joko täysin erilaisia tai vähän erilaisia ohjeita. Miten se voi olla mahdollista? Eikö perunaa kasvateta aina samalla tavalla? Eikö kasvin vaatimukset ole aina samat?

Tuulensuojaa, kosteuttajaa, lämmittävä ympäristö vai millaiset olosuhteet

Luonto on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Sama koskee puutarhaa. Jokaisessa puutarhassa on aivan omanlaiset olosuhteet. Tietty lämpötila, kosteus, eliöstä, kasvisto, maapohjan ominaisuudet jne. Puhutaan puutarhan tai pihan mikroilmastosta. Rakennukset ovat eri materiaalia, toinen kerää lämpöä ehkä enemmän kuin toinen. Rakennukset voivat sijaita eri tavalla suhteessa puutarhaan. Voi muodostua ihan tuulensuoja tai tuulitunneli, joka voimistaa entisestään tuulen kuivattavaa vaikutusta. Puita ja pensaita on erilainen määrä, ne ovat eri kokoisia, eri lajeja ja niiden yleiskunto voi olla erilainen. Naapurilla on ehkä jokin vesiaihe ja sinulla ei, tai toisinpäin. Sinulla on ehkä pölyttäjiä varten runsas kukkaloisto mesikasveista, mutta naapurilla on aavaa nurmikkoa silmänkantamattomiin. Näitä eroavuuksia voi jatkaa loputtomiin. Sait varmaankin ajatuksesta kiinni, mistä mikroilmastossa on kyse.

Kasvin kasvuun vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuva ja itse kasviyksilötkin ovat keskenään erilaisia, kuten me ihmisetkin. Siksi joku asia, mikä toimii naapurilla jollain tietyllä tavalla, voi vaikuttaa sinulla eri tavalla. Täysin sattumankauppaa tapahtumat eivät onneksi kuitenkaan ole, vaan on tiettyjä pääsääntöjä, joita ilmiöt noudattavat. Luonnossa, kuten puutarhassasi, on kuitenkin myös sellaisia asioita, jotka joko voimistavat jotain toista ilmiötä tai estävät sitä. Nämä ovat niin sanottuja puskuroivia tekijöitä ja niidenkään vuoksi asiat eivät aina mene samalla tavalla.

Mistä tiedän, mitä pitäisi korjata puutarhassani?

Jutellaan siitä seuraavaksi.