Melkein loput taimet maahan

 vain taimetetut purjosipulit odottavat vielä istuttamista

Viikonloppu oli oikein työntäyteinen. Kasvihuoneessa oli taimetettuja kasveja ja niiden kasvuvoima ruukuissa oli loppunut jo ajat sitten. En ole vielä tottunut palstattomaan elämään ja haluaisin kasvattaa pihassa vaikka mitä. Realiteetit yrittävät tulla koko ajan vastaan, mutta aina löytyy joku pieni paikka, johon vielä yhden taimen voi laittaa ja toivoa samalla, että eri lajit kasvavat sopivasti eri tahtiin ja saan kaikki mahtumaan.

Ruusukaalia, parsakaalia ja lanttua oli ilmeisesti osassa ruukuista. Kylvölaput oli kadonnut omille teilleen. Ne saavat nyt luvan kasvaa perunan ja sipulin välissä. Jossain vaiheessa pystyy tunnistamaan, mikä kukin oli. Jos näyttää siltä, että millään ei mahdu, otan riskin ja siirrän jonnekin.

Vähän vain katetta syrjään, kuoppa istutuskuokalla, hyvää multaa  kuoppaan ja taimi paikoilleen. Huomaan tuntevani oikein erityisen suurta iloa, kun nyt on katteet paikoillaan ja tehtyä oikeaoppisesti.

Avomaankurkut oli vielä kokonaan laittamatta maahan. Niitä varten piti tehdä ihan uusi maa. Olin kaivanut kohopenkin tyhjäksi uutta isompaa kasvihuonetta varten. No, mahdollinen kasvihuoneen hankinta menee joka tapauksessa syksyyn, joten maan voi ottaa käyttöön. Kaivoin pohjaan uran, johon tyhjensin kuukauden vanhan kompostin. Olen nyt alkanut merkitä kompostin kiertovälin ja huomasin, että kerran kuussa itse asiassa teen vaihdon, eli muhituksesta valmis komposti menee käyttöön, täyttökomposti siirtyy muhitukseen ja täyttökomposti alkaa tyhjästä. 

 Taimet näyttävät kovin pikkiriikkisiltä, sellaisia ne kyllä olivat. Ehtivät kyllä kasvaa vielä.

Tämä on yksi niitä parsa-/ruusukaali/lanttu-sekoitusta lähikuvassa.

Pinaattikiinankaali pääsi porkkanoiden ja väliin, sillä rivit olivat aika kaukana toisistaan. Sopu sijaa antaa.

Tässä yksi taimi ilta-auringossa, joka vaalensi lehdet hassun keltaisiksi. 

Ei kannata olla heti tuhoamassa kaikkea

 Tällaisia löysin kukkapenkistäni

Rahayökkösen toukka ukonhatussa.

Tyrnien alla olevissa ukonhatuissa on nyt joku vierailemassa. En tiennyt, onko kyse kutsumattomista vai keistä. Laitoin kysymyksen Facessa @Puutarhan parhaaksi Leena Luodon ryhmään. Sieltä lähes aina saa vastaukset ja lisätiedot. Ja sainhan minä. Kyseessä on perhosen toukka. Eikä minkä tahansa perhosen, todella upean yökkösen https://www.perhoset.fi/historia/plusiinae/pol-moneta.htm nimittäin Rahayökkösen. En enää availe sykeröitä, kasvakoon rauhassa perhosiksi. Sitä vain mietin, että kun ovat tuon nimisiä, niin tuovatkohan sitten puutarhaan rahaa myös?

Rahayökkösen toukka sormella.

Veijarit eivät ole tiukasti kasvissa kiinni ja sykeröä avattaessa yleensä tippuivat maahan. Jätin näitä auki, jos vaikka pihamme lintuperheet löytäisivät näitä poikasten ravinnoksi. Meheviä proteiinipatukoita, nams ja rouskis. Ehkä jopa oravat voisivat popsia näitä lisäravinnokseen. Enempää en näitä siis linnuillekaan syötä, saati oraville. Moni olisi jo tarttunut ties mihin saippualiuokseen, valitettavasti. Ihan turhaa tai oikeastaan turha on väärä sana, ihan hirveän haitallista! 

Sykeröitä ei meinannut ensin huomata, sillä kasvava terve vierailijaton latva näytti hyvin samalta. Ainoa ero oli, että veijareiden majoittama latva on kallellaan sivullepäin

Ukonhatussa rahayökkösen toukkia.

Kukinta varmaankin jää laimeammaksi, mutta ei se kokonaan katoa. Latvoja on paljon ja vain joissakin on näitä B&B majoittujia. 

Kotipuutarhuri luonnon apurina

 Oman puutarhan kasvuvoima tulee luonnon monimuotoisuudesta

Pölyttäjät kasvattavat sadon määrää ja parantavat sen laatua. Kun moni puutarhailija tekee samoja tekoja omassa puutarhassaan, syntyy siitä valtavan suuri ja merkittävä voimavara, vaikka yksittäinen puutarha olisi pienikin. Tämä mielessäni kirjoitin jo kertaalleen tämän yhteiskirjoitustekstin. Olin jo liittämässä muiden linkkejä alaosaan, kun jotain tapahtui ja koko teksti katosi. Ehkä tämä uudelleentyöstö jalostaa ajatuksia vielä.

Kaupunkiympäristössä voi löytää vaikka mitä  mielenkiintoista, kunhan on kiinnostunut ympäristöstään.

Omassa puutarhassa voit auttaa luonnon monimuotoisuutta hyvin monelle eri tavalla. Voit jättää kaadetun puun kannon vähän normaalia korkeammaksi ja antaa sen lahota tai vaikka porata siihen vähän reikiä hyönteisiä varten valmiiksi. Tai jättää lahoaman puita johonkin kukkapenkin reunaan. Itse teen hyönteishotelleja kasaamalla risuja risuseinäksi ja nikkaroitavilla hyönteishotelleilla.

Hyönteishotelleja voi laittaa vaikka rivitaloksi.

Pieneenkin pihaan voi laittaa useita linnunpönttöjä, erilaisilla suuaukoilla varustettuina, jotta tulee eri lintuja. Pikkuvarpuset asuttavat ihan vierekkäisiäkin pönttöjä. Niillekin olemme tehneet rivitalon.

 Luonnon monimuotoisuudesta muistuttavat välillä erilaiset mönkijät kukkapenkissä tai kasveissa. Puutarhurilta pyydetään malttia ja sadon jakamista niiden kanssa ajoittain. Näistä kavereista kirjoitin jo aiemmin, rahayökkönen on löytänyt joitakin ukonhattuja kukkapenkissäni. Jaan siis kukkaloistoa heidän kanssaan, he popsivat sen suuhunsa, minä kattelen muita kukkia ja myöhemmin toivottavasti saan ihastella rahayökkösiä.

Pihamme on erään vierailijan sanoin ekopiha. En ollut ajatellut sitä itse, mutta ehkä tosiaan ulkopuolisen silmin se näyttää siltä. Yhdessä kukkapenkissä on nykyään maitohorsma, annan sen olla, kaunishan sekin on. Nokkoset kuivaan kukkapenkeistä ja muualla annan kasvaa, jos vaikka saisi nokkosperhosia taas kylään, kuten muutama vuosi sitten tapahtui. Nokkosissa oli niin valtavasti nokkosperhosen toukkia, että kasvia ei alta näkynyt.

Tontin ulkopuolelle oleva nurmikko on kaupungin omistuksessa, mutta tontinomistajan hoidettavana. Meillä se on nyt perennojen ja niittykukkien valtakuntaa. Ylläoleva apilakuva on siitä. Leikattavaa jää tosi vähän, sillä omassa pihassa ei yhtä kulkureittiä lukuun ottamatta ole enää nurmikkoa. 

Torjunta-aineita ei kotipuutarhassa tarvita, eikä niitä kuulu käyttää. Hyönteiset huolehtivat toistensa esiintymien tasapainosta, kun puutarha on monipuolinen. Mikään laji ei pysy kauan valtalajina, kun sen tuholainen runsastuu ja tulee apajille.  Jos jotain kuitenkin kokee pakoksi käyttää, ainoa oikea tapa on käyttää hyväksyttyjä torjunta-aineita. En ala tässä ns. saarnaamaan saippuoista, etikoista, suolasta tms. ymmärrät varmaan saarnaamattakin, että niitä käytetään kotona estämässä mikrobien kasvua. Koko elämä puutarhassa on täysin riippuvainen mikrobeista. Jos tuhoat ne, tuhoat puutarhasi, hitaasti, mutta varmasti. Ravinteiden kiertokulku loppuu, pihassa on varmasti joku haitallinen mikrobi, joka on vastustuskykyinen aineellesi ja runsastuu todella merkittävässä määrin. Ylläolevassa kuvassa ruokimme pihan torjuntajoukkoja. Siilit ovat moniruokaisia ja huolehtivat puutarhassa monista haittaeliöistä. Loppusyksystä niille pitää antaa vähän lisäruokaa talven varalle.

Monimuotoisuuden ylläpito on koko puutarhanhoitoni päämetodi. Olenkin kirjoittanut siitä jo monen monta kirjoitusta.

Hyönteisten avulla torjuntaa

Hygienia puutarhassa

Yhdessä tehden

Monimuotoisuus sisältää monia asioita

Hyönteiset turvaavat ihmisten ruuan

Kaupunkikin turvaa monimuotoisuutta

Mietipä, miten monta kotipuutarhuria on Suomessa ja niiden maa-ala. Näiden lisäksi kiinteistöjen turhat nurmikot. Aikamoinen reservi tukemaan luonnon monimuotoisuutta.

 Tämä tämänpäiväinen kirjoitus on osa Omavaraisuusblogistien yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus, jossa moni kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00. Meitä blogisteja luotsaavat Satu www.tsajut.fi j Heikki www.korkeala.fi, muuten sarja ei pysyisi näin elinvoimaisena.

Näistä linkeistä pääsee muihin kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela 

Krutbacken 

Kasvuvyöhyke 2

Urban Farming, eli tämä lukemasi kirjoitus.

Päiväpesän elämää  

Sarin puutarhat 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia  

Harmaa torppa 

Villa Varmo 

Evil dressmaker 

Mustikkamaitoa 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Olen ihan pähkinöinä ja vähän aprikoosinakin

 ostin Joel Ruusuvuorelta taimet Euran tapahtumassa

Olin juuri edellisenä päivänä todennut, että nyt saavat tyrnit häädön puutarhastani ja tilalle ostan persikan. Persikan ostin 20 vuotta sitten, kun muutimme Poriin. Puussa oli joku tauti, johon sain vastauksen, että maaperälevintäinen, myyntipuutarhasta peräisin. En muista taudin nimeä, mutta useampi puu kuoli samasta ostoerästä. No sen koommin en persikkaa enää havitellut ja tilalle tuli päärynäpuu. Se onkin ollut erittäin tykätty ja tyrnien hävitys helpottaa sitäkin. Latvukset joutuvat nyt kilpailemaan ja tyrni on melkoinen päälle kävijä. 

Eilen siis näin Joelin ja hän myi, mitäs muuta kuin varsinkin pähkinöitä. En arvannut hankkia mitään vaikeaa tai haastavaa, vaan ostin sen ihan tavallisen pähkinän eli hasselpähkinän, oikeasti kaksi, jotta tulee myös satoa.

Puhelimme Joelin kanssa ja kerroin ostavani myös persikan kohta, niin hänpä valisti, että persikka on paljon tautiherkempi kuin aprikoosi. Arvaat varmaan, että vaihtui persikka ihan lennosta aprikoosiksi, tai siis kahdeksi, kun oli juuri sopivasti Joelilla myynnissä.

Oli kyllä tosi harmillista, että ilmeisesti monikaan ei ollut huomannut, että Eurassa oli eilen pähkinämies Joel Ruusuvuori ihan henkilökohtaisesti paikalla. Oletin, että väkeä olisi tullut paljon enemmän, sillä hänen luentonsahan ovat aivan valtavan suosittuja tällä hetkellä. Siinä oli hyvä tilaisuus kysellä Pähkinämieheltä itseltään ohjeita ja vinkkejä. Mukaan lähti tietenkin myös hänen Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjansa.

Olin kyllä jo aiemminkin pähkinää miettinyt, että olisi kiva juttu, mutta en ollut edes oikeasti vielä aikonut hankkia. Tuli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tyrnien korvaaja ja pähkinä pihaamme. Meillä on pähkinöiden kulutus tosi suurta, joten jos joskus saadaan edes hasselpähkinät omasta pihasta, jää niiltä osin torjunta-aineet ynnä muut kemikaalit tulematta ruokaamme. Aika kiva juttu!

Nyt sitten huomasin, että itse asiassa ostin jo aiemmassa, Kulttuuritalo Toivon tapahtumassa, taimimyyjältä yhden pähkinän, japanin siipipähkinä. Se on ihan vain koristepyy, eli syötäviä pähkinöitä se ei tuota. Toivottavasti kuitenkin siemensyöjälinnut ja oravat saavat siitä jossain vaiheessa lisäapetta pihassamme.