Mun suosikki ennen katteen laittamista

 Heilurihara

Opiskellessani Viikissä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, piti tehdä harjoittelu alalla. Oman harjoitteluni tein luomupuutarhassa. Työ oli tietenkin hyvin fyysistä, sillä rikkaruohojen torjunta tehdään pääosin ihmisvoimin. Toki ennen kylvöä maat liekitetään, mutta sen jälkeen työ tehdään itse. Yksi suurimmista opeista, joita sain harjoittelussa, oli heilurihara. Aluksi sen käytöstä ei tullut yhtään mitään En osannut pitää haraa oikeassa asennossa maahan nähden, saati tehdä oikeanlaista liikettä. Pikkuhiljaa, satojen metrien jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, ja sen jälkeen siitä tuli suosikkini.

Tein pari lyhyttä videota, josta selviää, miksi heilurihara on parempi kuin kiinteä. Toki kiinteälläkin on omat hyvä puolensa, mutta pitkää penkkiä harattaessa heiluri on ihan ehdottomasta paras.

Video heiluriharalla työskentelystä

Video kiinteällä haralla työskentelystä

Heilurilla maa ei siirry paikaltaan, vain rikkaruohojen juuri katkeaa. Terää voi teroittaa, jolloin työskentely pysyy mielekkäänä. Kiinteä hara siirtää maata edessään. Sen avulla voi siten samanaikaisesti mullata vaikka perunat tai porkkanat ja kitkeä rikkaruohot. Multaamista on kuitenkin vain vähän, joten heilurilla kannattaa torjua rikat siihen asti, kun maahan saa riittävästi katetta, minkä jälkeen rikat lähtevät kevyesti sormin nyppimällä. Kiinteänkin terä kannattaa pitää hyvässä kunnossa, jotta juuret katkeavat helposti.

Pirkko tuli töihin

 Näitä ei näe kovin usein

Illan puutarhakierroksella tämä löytyi ukonhatustani. Alkaa olla ihan ruuhkaa pian, kun toisessa ukonhatturyppäässä on rahayökkönen ja nyt tässä pirkko. Mielestäni se on ruutupirkko, mutta en ole hyönteisasiantuntija.

Tämä on ihan pikkiriikkinen, kuvan otti puolisoni Kari makroputkella. En itse onnistunut saamaan sellaista kuvaa, että pirkon pystyi suurentamaan tällain isoksi kuvaksi. Tarvii vielä opetella kuvauksen kikka kaks konsti kolmosia.

tässä alla minun aikaansaannokseni.... hehe. Toki pirkko ehti kulkea vähän eri kohtaan kuvaussessioiden välillä.... mutta kyllä se vika oli kuvaajassa, väärät asetukset. En nähnyt 7x luupilla mitään syötävää, mutta jotain pirkko varmastikin herkuttelee.

Tämä on suurista iloista puutarhanhoidossa ilman torjunta-aineita. Pihasta löytyy monenlaisia hyönteisiä. Aika tarkkaan niitä pitää toki etsiä, kun lymyävät välillä aika piilossa. Terminä tämä on IPM eli Integrated Pest Management -touhua. Pidän syksyllä Satakunnan puutarhaseuralle luennon aiheesta. Ilmoittelen siitä kyllä sitten.

Mustaherukan satoa pitää rajoittaa aina välillä

 leikkaamalla pensas alas

Meillä on kaksi mustaherukkapensasta, molemmat eri lajiketta. Ostin taimet 2003 Kokemäeltä puutarhaoppilaitoksesta, kun muutimme Poriin. Pensaat ovat hyvin satoisia, liiankin kanssa. Olen leikannut ne useasti alas ja muutenkin vähentänyt satoa tuottavia varsia. Alasleikkaus johtuu yleensä äkämäpunkista, mutta nyt syynä oli sekä äkämäpunkki, että sadon rajoittaminen. 

Meillä ei kuluteta mustaherukkaa kovinkaan paljon ja mieluiten syönkin sadon suoraan pensaasta. Muut perheessämme eivät pidä yhtä paljon niistä. Jos marjoja ei tuota hirveästi, niistä tulee kookkaampia. Siksi jäljellä oleva pensas on typistetty hyvin pieneksi ja toinen leikattiin kokonaan alas. Tuottaa sitten ensi vuonna suuria marjoja, näin olen todennut aiemmin. Samalla laitoin paljon haketta ympärille, jotta maa pysyy hyvin kosteana koko kesän, mahdollisesta sateettomuudesta riippumatta.

Näistä riittää tarvittava määrä syöntimarjoiksi. Linnut eivät ole lainkaan kiinnostuneita mustaherukoista, joten koko sato jää itselle. Pensaiden ympärillä on ahomansikkaa maanpeittokasvina, siis hankkeen ulkopuolella, kuten varmaan muistatkin. Nyt on kuitenkin yllätyksenä ihan puutarhamansikkaakin pensaan juurella. Ehkä linnut ovat tiputtaneet mansikoita ja siemenistä kasvanut taimia. En nimittäin keksi muuta syytä, miksi näitä olisi täällä.

Oravan tuoma yllätys kukkapenkissä

 Mikähän tammi tämä on?

Oravat rakastavat pähkinöitä ja tammenterhoja. Meillä on melko paljon oravia pihapiirissä ja sen välittömässä läheisyydessä. Syksyllä on usein hauska seurata keittiön ikkunasta, kun oravat kaivavat auringonkukan siemeniä maahan ja peittelevät kätkön huolellisesti.

Nyt kuitenkin löytyi kätkettynä jotain muuta kuin auringonkukkia, joita löytyy kyllä nipuissa kasvamassa pihassa vähän siellä sun täällä. Löytyi nimittäin tammi, jonka lehdet ovat eri malliset kuin mitä mökillämme kasvavissa tammissa. Tuomme nimittäin kyllä joskus mökiltä tammenterhoja kaupunkiin oraville, mutta tämä on erilainen ja terhokin oli huomattavasti isompi kuin mökiltä tuodut ovat koskaan.

Aiemmin kirjoitin, että nuoruudessani tammenterhot eivät itäneet, eli tammi ei kyennyt lisääntymään mökillämme luontaisesti, mutta nykyään terhoista kasvaa runsaasti taimia. Niin paljon on ilmasto muuttunut jo minunkin elinaikanani, vaikka en nyt ihan hirmuisen vanha vielä olekaan. Tosin ikä on asennekysymys. Mummuni ei ollut koskaan vanha, vaikka elikin 93 vuotiaaksi.