Muutama peruna rantahiekkaan

 Onnistuuko vai viekö ensimmäinen myrsky?

Kivikova piha ja ruohosilppu ei jäänyt ainoaksi kokeiluksi. Kolme perunaa ja muutama sipuli pääsivät rantaan hiekkaan. Muistan lapsuudesta, kun hiekkalaatikko laitettiin pois käytöstä ja siihen istutettiin perunaa.

Ensimmäisenä vuonna perunoita tuli jokaiseen taimeen niin hurjasti, että perunat olivat aivan kulmikkaita. Sittemmin kasvuvoima loppui, emmekä osanneet parantaa maata. Perunanviljely loppui lopulta siinä maassa.

Näihin ei laitettu mitään katetta, jotta rantahiekka pysyy puhtaana, eikä innosta muita kasveja kasvamaan.

Jos hyvin käy, näistä tulee samanlainen menestys. Jos ei käy hyvin, ensimmäiset myrskyaallot vievät kaikki mukanaan. Tappio ei ole suuren suuri. Maassa riittää ainakin kosteuttaa, eikä ravinteistakaan pitäisi olla puutetta. Hiekassa on varmasti vuosien ajalta kaikenlaista ravinnetta järviveden tuomana.

Epätoivoinen(ko) yritys?

 Perunat ja sipulit hätäapuratkaisulla maahan

Muistat varmaan, että mökkimme on meteoriitin tekemän järven rannalla ja maa on kaikkialta todella kivistä. Palstoista luovuttuani, on jäljellä vain kotipihan alue (+naapurin piha ☺), mutta haluaisin myös mökille kasvimaan ja kasvihuoneen. Siellä kasteluvettä saisi järvestä, loputtomasti.

Kotipihaan eivät mahtuneet kaikki ostetut siemenperunat, joten laitoin osan pieniin kukkapurkkeihin. Aiemmin olen huomannut, että siemenperunat nahistuvat ja menevät sen takia huonoksi. Tällä purkki-istutuksella yritin estää huonontumisen. Myimme idätettyjä perunoita pojan kanssa joissakin tapahtumissa ja nyt oli enää 12 perunaa jäljellä.

Mökin kovaan ja kuivaan maahan ei pysty kaivamaan kunnon kuoppaa. Sain puoli lapion mittaa syvän pienen kolon, johon nämä perunat tiputin. Sipuleille tein pienen uran. Kolot kastelin ensin huolellisesti, sillä maa oli todella kuiva. Kesti valtavan kauan, ennen kuin se alkoi imeä yhtään vettä.

Lopuksi kaikki saivat katteet ruoho-kuivatammenlehti -silpusta, jonka sain koottua keräävällä ruohonleikkurilla. Huolellinen kastelu vielä lopuksi. Voi olla, että mitään ei kasva, mutta on hauska kokeilla kaikenlaista. Joissakin perunoissa oli jo pieniä mukuloita näkyvissä. Jospa ne edes kasvaisivat isommiksi.

Lupaavalta näyttää

 Rucola suurta, karviainen toukatta, mustikka täynnä tulevia marjoja

Monena vuonna tämä Hinnomäen keltainen herkullisia jättikarviaisia tuottava pensas on joutunut toukkien syömäksi ja lopputuloksena on ollut lehdetön pensas. Marjoja on silti tullut riittävästi naposteluun.

Rucolaa kylvettiin lyhyt pätkä, jotta sen ehtisi syödä. No, tällä kasvuvauhdilla ei kyllä ehditä. Kuivana kautena olen kastellut, jotta sen maku pysyy raikkaana. Rucola on maukasta leivällä lehtisalaatin sijaan.

Mustikoissa on tänä vuonna todella paljon tulossa satoa. Aiempinakin vuosina marjoja on tullut niin paljon, että lapset eivät ole jaksaneet syödä kaikkea. Sen jälkeen ovat aikuiset saaneet syöntivuoron.

Mustikoita ei ole kasteltu, maa on pysynyt märkänä katteen ansiosta. Marjapensailla katteen vaikutus tulee todella hyvin esille, sillä kovakaan helle ei pääse kuivattamaan maata.

Puutarhaisaa juhannusta

 Juhannus on myös puutarhan juhla

Juhannuksen aikaan monet kasvit ovat kukkeimmillaan. Kasvimaalla kasvatettavat ovat jo hyvässä vaiheessa ja monin paikoin näkyy vain ihanaa vehreää pintaa. Paljaat kohdatkin peittyvät tuota pikaa, toki monella paljasta pintaa ei näy lainkaan katteiden ansioista.

Juhannukseen liittyy myös monia uskomuksia ja taikoja sulhasen löytymisestä ja vaikka mistä. Siksi valitsin tähän kuvaksi palava rakkaus-kukan. Anoppini toi niitä aikoinaan meille.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, taioilla tai ilman. Toivotaan, että vettä sataa sopivasti ja aurinko hellii juuri oikeaan aikaan.