Unelmani toteutuu vihdoinkin!

 Saan uuden kasvihuoneen

Vuosia olen haaveillut ja nyt se toteutuu. Verkkokaupasta löytyi 47 % alennuksella kennomuovinen kasvihuone. Vieläkään ei oikein meinaa uskoa, että tämä on totta.

Itse tehty kasvihuoneeni on palvellut uskollisesti jo keväästä 2017. Hinta-laatu -suhde on ollut valtavan hyvä. Rakentamiseen ostin vain kasvihuonemuovin ja sähköjohtojen suojaputkia kaariksi. Muovi oli laadukasta pisaratonta, eli sisäpuoli on käsitelty sellaiseksi, että kosteus ei muodosta pisaroita. Nyt vanha pinta jo pisaroikin. Kaaria on korjattu moneen kertaan, muovissa on pari reikää, ovi on rakennettu uusiksi lukemattomia kertoja ja muitakin puisia tukirakennelmia on pitänyt vaihtaa lahoamisen vuoksi. Tarvikkeet on kuitenkin aina löytynyt varastosta. Käytän justiinsa niitä, mitä on. Tulee valtavan hyvä mieli, kun saa varastoista kaikkea "turhaa" pois. Tai eihän ne turhia ole, kun niitä voi käyttää vaikka mihin rakentamiseen. Rumia rakennelmat useimmiten ovat, mutta ei haittaa. Pääasia, että toimii ja on käytännöllinen.

Uusi kasvihuoneeni on 8,9 m2 eli pinta-ala melkein kaksinkertaistuu. Nyt vielä pohdin, että jätänkö vanhankin pystyyn uuden viereen, mahtuisi nimittäin. Vanhaa voisi käyttää edelleen hevoskalla lämmitettävänä esikasvatus-kasvarina. Uuden pohja-ala on niin iso, että en taida omin voimin, omalla peräkärryllä, pystyä kuljettamaan niin valtavaa määrää hevoskaa, että sen saisi kuumentumaan samalla tavalla. 

Kaikkein parasta uudessa kasvihuoneessa ovat tuuletusluukut katossa. Ostan niihin ne sellaiset automaattiavaajat, jotta ei tarvitse olla huolissaan liian kuumasta ilmasta. Satomäärä varmasti paranee tomaateissa. Tomaatti on nimittäin tarkka siitä, että ei ole liian kuuma ilma.

Ratkaisematta on vielä, miten saan ikkunoihin hyönteisverkot, jotta tuuletuksen mukana ei tule kaiken maailman tuholaiset. Oveen laitan sellaisen magneetilla sulkeutuvan verkon, joita on ihan kodeissakin ovissa käytössä.

Kastelun hoidan samalla tavalla tihkulla kuin aiemminkin, mutta pitää ratkaista, mihin laitan vesitynnyrin. Vanhassa oli helppo tehdä muoviin reikä letkulle ja tynnyri on ulkopuolella. Kennoseinään en halua yhtään ylimääräistä reikää.

Lämmittävä hevoska pidentää kasvukautta ja taimetukset saa kausariin ajoissa luonnonvaloa saamaan.

Korkeutta nostan laittamalla joko sokkelin alaosaan korotusta tai kaivan pohjan samalla tavalla maan alle kuin vanhassakin on menetelmänä. Silloin kasvatukset ovat maan pinnalla ja koko kasvihuoneen korkeus on hyödynnettävissä. Tänä keväänä on ensimmäistä kertaa tosin tilanne, että kasvihuone on lähinnä uima-allas. Maanpinnalta on valunut todella paljon vettä, ja koska tonttimme on savimaata, imeytyminen on todella hidasta. Toki tämä on nyt hyvä tieto, sillä olin suunnitellut laittavani pohjalle savikerroksen helpottamaan kastelun jäämistä kasvustoille. Nyt tiedän, että lisäsavea ei tarvita. Maa on jo riittävän savista alapuolella.

Kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja kurkut, kuten tähänkin asti. Tilaa on enemmän, joten saan lisää taimia ja kuitenkin pysyy kasvustot ilmavina. Odotan tulevaa kasvukautta aivan valtavasti.

Miksi pitäisi sotkea käsiä multaan?

Ihan uskomattomia uusia tietoja

Facessa tuli vastaan Luomuliiton kevätpäivien uutisessa videolinkki Youtubeen. Aika harvoin alan katsella, koska yleensä olen Facea katsellessani paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä ja videoissa ei ole tekstityksiä. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kuunnella, onneksi, sillä esitys oli todella mielenkiintoinen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Olen sairastanut tosi vähän sen jälkeen, kun muutimme kerrostalosta Helsingistä Poriin omakotitaloon ja sain kompostin sekä kasvimaan. Voi tietenkin olla ihan sattumaa, että en saa tartuntoja, mutta sen jälkeen on toteutunut pari asiaa, joista tutkimuksissa on todettu olevan hyötyä terveydelle. Olen palellut ja ollut maan kanssa tekemisissä. Paleleminen liittyy siihen, että menen koiramme kanssa ulos pihaan pelkissä sisävaatteissa, myös talvipakkasella. Samoin kompostille mennessäni jätän ulkovaatteet pois. Koiran kanssa joutuu joskus menemään yölläkin ulos yöpaidassa. Maa ja multa ovat jatkuvasti esillä ja käsissä, sillä kompostoin ympärivuotisesti ja sisällä on isot viherkasvit tai kuten monet sanovat, meillä on viidakko sisällä.

Nyt on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään monen eri asian vaikutusta suoliston mikrobistoon. Minusta erittäin mielenkiintoista oli se, että jo mullan pitely auttoi, eli ihon läpi saatiin hyödyllisiä vaikutuksia. Toivon niin kovasti, että kaikilla päiväkotilapsilla olisi multaleikkeihin mahdollisuus. Ainakin Helsingissä on paljon päiväkoteja kerrostalojen alakerroksissa ja ulkoilualue on asfaltoitu piha. Voi kun olisi edes yksi lavakaulus, jossa viljeltäisiin lapsille mieluisia asioita. Tutkimuksessa esillä olevaa kunttapihaa ei ole kaikkialle mahdollista muodostaa taloudellisista syistä, eikä tilaakaan välttämättä ole pienissä pihoissa.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kevään synttäreillä yhteisohjelmana usein jonkin kasvin kylväminen. Välillä laitettiin multiin tomaattia, välillä auringonkukkaa. Lapset saivat ruukut ja kasvatusohjeet mukaansa lähtiessään. En yhtään tiedä, miten moni kasvatti kasvin isoksi asti. Toivottavasti edes yksi lapsi sai kasvatustartunnan ja innostui puutarhailusta. Lasten vieraillessa pihassamme satokaudella, moni oli ihan haltioissaan, että kaupunkipihassa voi kasvaa niin monenmoista. Kaikille ei ollut tuttua edes porkkanan naatit, eli eivät tunnistaneet porkkanan maanpäällistä osaa ja kun porkkana nostettiin maasta, ihmettelivät, että onko porkkanassa tällaiset lehdet. Pussiporkkana-lapset eivät näe tällaisia asioita. Olisi tavattoman helppoa kasvattaa päiväkodeissa edes näitä tavanomaisia kasviksia ja tutustuttaa lapset ruuan alkuperään.

Näiden isojen kasvien juurella kasvatan keväällä usein herneitä. Siellä ne sitten versovat omia aikojaan ja ne syödään napsien herkkuina. Jos onnistuu, juurinystyröissä muodostuu typpeä ja typpi jää kasvin käyttöön myöhemmin.

En vaihda ruukkuihin multaa, ennen kuin ruukku tulee oikeasti pieneksi. Pohjalle laitan aina keskeneräistä kompostia, joka sitten aikanaan muuttuu muhevaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Hajottajina käytän kaikissa ruukuissa lieroja. Ne syövät kuolleet juuret pois, joten vanhoista juurista ei ole sanottavasti haittaa. Komposti on monessa mukana ja sen mikrobit monipuolistamassa elämäämme.

Alla näkyvässä pullojukassa vaihtuu ruukku aina siinä vaiheessa, kun pullovarsi ei mahdu enää ruukkuun. Tänä keväänä on aika vaihtaa ruukku. Välillä käy niin, että vaihtoaika olisi pimeimpänä aikana ja ruukku ehtii haljeta, jolloin sidon sen sitten ilmastointiteipillä kasaan odottamaan kevättä.

Koiramme maha ei saa mitään ongelmia, vaikka tulee herkuttelemaan keskeneräisellä kompostilla, mutta kaupassa myytävät koiranherkut aiheuttavat lähes aina mahanväänteitä. Tästä voi tulla monia asioita mieleen, ja itse ajattelen, että kompostissa on paljon hyötymikrobeja, jotka vahvistavat suoliston toimintaa, mutta prosessoidussa koiranherkussa on ravinteet ja raaka-aineet muuttuneet erittäin vaikeasti sulavaan muotoon.

Toki pesemme kätemme aina kotiin tullessamme kaupasta tai muista menoista ja aina kun tulemme sisälle pihahommista. Tutkimuksen mukaan silti hyödyt tulevat. Emme käytä desinfioivia pesuaineita käsienpesussa emmekä keittiössä, ne tuhoavat hyödyllisetkin mikrobit iholta.

Hernetuholaisten torjuntaan varautuminen

 ...ilman torjunta-aineita

Kotipuutarhoissa kasvatetaan nykyään niin paljon hernettä, että myös ammattiviljelijöillä on kuulemma enemmän hernekääriäistä kuin aiemmin. Itselläni ei ole kääriäinen ollut ongelmana, vaan hernekärsäkäs, joka syö lehdet loville. Nyt olen päättänyt laittaa ns. kaikki peliin herneiden ja kaalien suhteen ja hankin jo valmiiksi kaksi isoa verkkoa. 

Ajattelin, että kun kylvän ja istutan taimet, laitan ensin verkon ja sitten harson päälle tasaamaan lämpöä. Harson saa otettua pois ilman, että joutuu avaamaan ovea kaalituholaisille tai näille hernevintiöille, kummallekaan. Maa on puhdasta näistä tuholaisista, koska pinnalla on paksu kerros syksyllä kasvihuoneesta kaivettua multaa, joka on muodostunut hevoskasta viime kasvukaudella.

Etsin netin syövereistä kuitenkin ohjeita valmiiksi, jos verkko ei olekaan täydellinen este. Esimerkiksi feromoni-ansoilla voi houkutella kääriäistä, joskin ainakin Biotuksella feromonikapseli-varasto on jo loppu. Samoin on loppu valmispakkaus, jossa on meille kotitarveviljelijöille kaikki kivasti valmiina yhdessä paketissa. Toivottavasti tulee lisää keväällä. Kääriäinen on se, jonka toukan löytää ikävästi palon sisältä. Ohjeissa sanotaan, että "Hernekääriäisen tuhoja voi ehkäistä ennalta. Jos herneen kasvupaikka valitaan niin, ettei edellisvuonna hernettä viljelty 2 kilometriä lähempänä, jäävät hernekääriäistuhot yleensä pieniksi.", mutta eihän tämä onnistu mitenkään kaupunkitaajamassa. Ihan varmasti on 2 kilometrin säteellä vaikka kuinka monta kotipuutarhaa herneineen. 

Jos vaikka ensi talvena saisi keitettyä hernekeittoa omista herneistä.

Tykkään tällaisesta paksusta hernekeitosta runsaalla sinapilla. Taitaa olla ennemminkin hernemuhennosta jo tämä sotku. Herkullista epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta.

Herneen kasvinsuojelusta löytyy erillinen ohjelehtinen, jossa on samoja ohjeita, kuin edellä linkitetyllä sivustolla. Viljelykierrosta on myös apua tautien torjunnassa. Herneripsiäisestä en ole kuullut aiemmin, mutta olen kyllä nähnyt sen vioittamia palkoja, "muuttaa palot ruskeiksi, epämuotoisiksi ja pinnaltaan korkintapaisiksi." Samoin muistuu kyllä mieleeni herneenlaikun aiheuttamia vioituksia eli "paloissa näkyvät pyöreät sisään vajonneet laikut ovat herneen ja pavun laikkutaudin aiheuttamia".

Ulkona paistaa aurinko ja lumet sulavat vauhdilla. Kevätkylvöpolte on jo kova, siis tällä puutarhurilla. Siihen ei ole oikein löytynyt vielä mitään torjuntakeinoa. Ihan vielä ei taida olla oikea aika laittaa herneitä esikasvatukseen. Voi kun sormia polttelee kovasti....

Miten saa kompostimultaa siirreltyä kivasti puutarhassa?

 Rullat alle ja sillä selvä

Ensimmäisen kerran tuskastelin raskaiden massojen liikuttelua, kun hakesäkkejä piti saada paikasta toiseen. 1000 litraa haketta ei paina liikaa, säkkiä pystyy kyllä vetämään laatoilla ja asfaltilla, mutta säkki kuluu pohjastaan tosi nopeasti rikki. Nurmikko tekee jo vaikeutta ja maakin vahingoittuu. Ratkaisin ongelman tekemällä rullien päälle tason, vähän samanlaisen, jota autonasentaja käyttävät maatessaan auton alla. No, tämä on isompi ja vahvempi.

Syksyllä päätin laittaa säilytyskompostini tason päälle, sillä tyhjennysluukkua oli helpompi käyttää, kun se oli vähän irti maasta. Nyt, kun ostin toisen säilytyskompostin, piti tehdä uusi taso, ja itse asiassa pitää tehdä sitten vielä kolmaskin, niille hakesäkeille. Ne jäävät nyt ilman kulkupeliä.

Meillä oli varastossa sopivasti levy, jota apupuutarhuri käytti aikanaan säbäilyssä laukaisualustana. Levy sahattiin puoliksi ja käytettiin kaksinkertaisena, sillä yhdenkertaisena se olisi ollut liian ohut. Liitin levyt yhteen neljällä pultilla, minkä lisäksi kulmiin tuli 100 mm lukolliset renkaat.

Tätä on nyt kätevä työnnellä ihan mihin tahansa, tarpeen mukaan. Teen vielä vetohihnat molempiin alustoihin liinoista. Näistä rakennelmista tulee aina tosi hyvä mieli, kun käytännöllisyys lisääntyy, työmäärä vähenee ja saan käytetty nurkista turhia materiaaleja hyötykäyttöön.