Oravalle pesäpehmikkeitä

 osmankäämistä

Moni on varmaankin lukenut uutisia, miten hiukset, langat ja pitkä koirankarvat voivat olla vaarallisia linnuille. Sittemmin luin, että nämä tapaturmat ovat tosi harvinaisia. Meidän koiran karva on onneksi niin jäykkää, nyppien trimmattava, että sitä ei saa kietoutumaan edes yrittämällä. Monesti käy niin, että kun yhdessä mediassa on tällainen varoitusuutinen, se leviää kulovalkean tavoin ja lopulta tulee olo, että lähes joka pesässä poikaset kuolevat hiuksiin kietoutuneena.

Tykkään talvella osmankäämeistä. Ne ovat jotenkin hienoja koristeita talvisilla ojilla, varsinkin kaupunkialueella, kun oikein muita talventörröttäjiä ei jää pystyy julkisille alueille. Käymme koiran kanssa paljon lenkeillä peltojen reunoilla, joissa on paljon nimenomaan osmankäämiä. Muistelin, että ne räjähtävät valtavaksi pumpuliksi aikanaan. Keräsimme pihaamme nipun näitä patukoita. Ajattelin ensin, että siemenistä olisi linnuille ruuaksi, mutta ei niitä kukaan käynyt syömässä. Nyt keväällä, kun sade ja tuuli on moukaroinut patukoita, ne ovat nyt räjähtäneet ihan pumpuliksi. Istuin aamiaisella, kun huomasin oravan ahertavan. Pesä on ilmeisesti aika lähellä, koska kerätty aines kulkeutui nopsasti pesään ja orava saapui aina uudelle hakumatkalle. Tässä video paketoinnista.

Ruukkutomaattien taimetus näyttää onnistuneen

 fb-ryhmästä ostetuilla siemenillä

Kasvatin nuorena minitomaatteja ja 40 vuotta olen niitä muistellut. Nyt tänä keväänä löysin fb-ryhmän, jossa on tomaatinkasvatuksen harrastajia ja todella taitavia konkareita. Siellä tuli esille ruukkutomaatit, jotka näyttävät niiltä minitomaateilta, joita kasvatin nuoren. Ostin siemenet silloisesta Anttilasta ja todellakin pussissa luki minitomaatti. Ei kai siihen aikaan oltu niin kovin tarkkoja, mitä siemenpussin päällä luki. En ymmärtänyt mitään lannoittamisesta, joten satoa ei tullut vallan paljon. Ne muutamat tomaatit, mitä 14 taimesta saatiin, olivat kuitenkin niin hyviä, että todellakin 40 vuotta olen niitä muistellut.

Nämä ovat vielä ihan pikkiriikkisiä. 

Ostin yksityishenkilöltä hänen itse keräämiään siemeniä. Itävyys oli valtavan hyvä. Kasvu oli alussa hirmuisen hidasta, eikä se kiihtynyt, vaikka sain vietyä taimet kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Viikonloppuna siirsin ne suurempiin ruukkuihin ja taas kävi samalla tavalla, mikä tuntuu tapahtuva aina, kun kasvin siirtää isompaan ruukkuun. Kasvi levittää lehdet heti laajemmalle, kasvi näyttää kasvavan ihan silmissä.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Toki vielä voi mennä paljonkin asioita vikana, mutta tällä hetkellä on odotusarvo tosi hyvä, että taimista tulee jotain kunnollista. Varsinaiset, normaalikokoiset tomaattilajikkeet, ostan valmiina luomupuutarhasta. 

Tein tarkasti merkinnät eri lajikkeista kylväessäni, mutta suurempiin ruukkuihin siirtäessäni tein virheen ja taimet menivät sekaisin. Nyt pitää vain odottaa satoa ja tehdä tunnistus myyjän kuvien perusteella. Hän oli tehnyt hyvät kuvat eri lajikkeista.

Talven kompostituotos vadelmilla ja sidontaohje

 katteena ja lierojen ruuaksi

Olen monessa fb-ryhmässä kertonut, että keskeneräinen kompostimassa ei saa kuivua, sillä se muuttuu silloin vettä hylkiväksi. Tämä on todella tärkeää muistaa, sillä muuten voi olla seurauksena sadevarjo kasvimaalle. Talven aikana valmistunut kompostimassa on riittävän valmista ja sen voi jo laittaa katteeksi vadelmille. Viime vuonna laitoin penkit uusiksi ja asettelin taimet siististi riviin ja jaettu väljemmin. Laitoin penkkeihin myös ladattua biohiiltä parantamaan kosteudensitomiskykyä ja luovuttamaan ravinteita pitkällä aikavälillä.

Muutama mansikkakarkulainen saa jäädä vadelmien juurelle kasvamaan.

Vadelmat sidon aina V-mallilla, jolloin keskellä jää tilaa uudelle kasvulla ja marjat on helppo poimia ulkoreunoilta. Sitomisessa käytän näppäriä muoviklipsuja, jotka kestävät monta vuotta.

Näitä tulee ostettaessa iso pussillinen, riittää myös ns. kavereille.

Narujen tilalla oli joitain vuosia metallinen lanka, mutta nyt taidan siirtyä takaisin naruun. Metallin paikalleen laittaminen oli hankalaa ja sitä piti kiristää erityisillä kiristysvälipaloilla. Narun kanssa toimiminen on paljon helpompaa.

Tässä syömäpuikon kanssa näytetty klipsun sidontamenetelmä.

Keväällä on helppo napsia klipsut auki, leikata vanha kasvusto pois ja sitoa samalla uudet varret naruihin. Aiemmin, kun laitoin lyhyillä naruilla varret tukinaruihin, oli niiden poisottaminen aivan hirveää. Haketusta ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki narut oli pois. Aikaa kului, sormet jäätyi ja kramppasi nysväyksestä. Videolla näkyy miten sen saa paikalleen yhdellä kädellä.

Kerro kommenteissa, mitä keinoja sinä olet todennut hyviksi vadelmien sitomisessa.

Lahjoitusnarsisseja

 Portinpielessä naapureilta yllätyksiä

Olen jo monena vuonna laittanut pääsiäisen jälkeen naapureiden narsisseja aidan ulkopuolelle nurmikolle jatkokasvatukseen. Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että ruukussa olevat pienet narsissit eivät ole kertakäyttöisiä. Jotkut kertovat, että ovat yrittäneet niitä saada kukkimaan uudelleen, mutta eivät ole onnistuneet. Olen miettinyt kovasti, että missä on mennyt vikaan ja tullut siihen lopputulokseen, että maan pitää olla multavaa ja ravinteikasta, jotta niiden kanssa onnistuu.

Portin pieleen ilmestyneitä lahjoitusnarsisseja.

 

Laitoin asuinalueemme fb-ryhmään jo ennakkoon viestin, että roskiksen tai kompostin sijaan kuihtuneet kukat voi tuoda meille portin pieleen. Nyt ilmeisesti pääsiäisestä on kulunut sopivasti aikaa ja useammalla on narsissit tiensä päässä. Eilen sain ensin lähinaapurilta, roskikseen jo menneet kukat. Hän oli ajatellut, että tarkoitan jotain isoja narsisseja. Onneksi satuin paikalle ja sain 7 ruukullista sipuleita, sekä tilalle istutettujen orvokkien ruukut. Niihin tulee taas apupuutarhurin kanssa myyntiin meneviä perennojen jakotaimia.

Viikonloppuna laitoin jo kaikki talven aikana valmistuneet kompostimullat kasvihuoneeseen ja vadelmapenkkeihin, joten nyt pitää laittaa vähän vähemmän ravinteikasta multaa kasvimaasta. Rekrytoin mieheni kaivamaan, niin säästyy oma selkä vähän pidempään kevään töissä.

Ensimmäinen kesä uudelleen istutettuna.

 

Tässä näkyy kokoero: pienet ovat ensimmäistä kesää ja oikeassa reunassa olevat jo vanhempia narsisseja. Kukkivat selkeästi myöhemmin.

Ensimmäinen vuosi istutuksen jälkeen on yleensä erityisen hauska, sillä narsisseista tulee ihan miniatyyrisiä. Yläpuolella olevasta kuvasta kokoero näkyy tosi selvästi. Sen jälkeen kasvi on jo tavallisen kokoinen. Jaoin juuri viime syksynä äitini pihassa valtavan narsissiryppään, joka on vuosien aikana jakaantuneiden pääsiäiskukkien kasvua ja laitoin muutaman uuden pääsiäisnarsissin.. Sipuleita tuli toista sataa ja nyt ne on väljemmin istutettuna ja niillä on tilaa jakaantua edelleen.