Sitkeä sissi hiilipussissa

 Melko haastavat elinolot

Biohiilessä kasvua.

Ehkä muistat, että meillä on pihassa suursäkki biohiiltä. Viime syksynä biohiiletin kaikki kasvimaat ja vadelmapenkit. Tänä vuonna laitoin pikkukasvihuoneeseen hiilet ja nyt uuden kasvihuoneen maapohjaan sekoitan myös ison määrän hiiltä. Loput menee mökille. Suuri säkki hupenee pikku hiljaa ja tässä oli välillä vähän pidempi aika, että sen pintaan ei koskettu. Uskomattomalta tuntuu, että joku kasvi kasvaa jopa biohiilisäkissä. Näitä pikkuisia taimia oli useita.

En saanut kaikista kuvia, mutta on tässä muutamia sentään. Jos tiedät, mistä kasvista on kyse, niin laita kommentteihin.

Biohiili ladattuna lannoitteilla ja nesteellä on totta kai ravinne- ja vesipankki, mutta pelkkänä hiilenä se ei pitäisi olla mikään  miellyttävä kasvualusta millekään. Kai siellä hiilen seassa on vaikka ilmasta lentäneenä sen verran muutakin, että on nämä pienet taimet päässeet kasvuun. Siemenetkin ovat varmastikin tulleet tuulen mukana.

Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Ihastuttava Kontti-löytö

 Ihan vain ruoan valmistukseen

Ohjekirja on tallella.

Toimitusaika on näemmä ihan valtavan pitkä USA:sta tilaamalleni elektroniselle painekattilalle, eli vielä en ole päässyt umpiointisäilöntää kokeilemaan. Saksasta ehti tulla jo muuntaja, jolla eri maiden jännite-erot saadaan korjattua.

Kävin tänään ihan muussa asiassa Kontissa, mutta löysin tällaisen kympillä. Pakkohan se oli ostaa. En löytänyt hakemaani eli sellaista "taulua", jossa rimojen päälle on pingotettu joku kuva, ilman kehyksiä. Taidan tehdä sellaisen itse, sillä teen töihin seinälle kaikumista estävän ja silmiä palvelevan vihertaulun.

Ohjekirjan kannessa on oikein vahvistus "Sosiaaliministeriö on hyväksynyt tämän painekeittimen Suomessa käyttöön otettavaksi 31.1.1958; Sarja H P P 2373-207-57. Kuulostaa juhlavalta. Ohje on kahdelle eri mallille 2233 ja 2432.Tilavuus on 4 litraa, eli ilmeisesti omani on tuo ns. parempi malli eli DUROperl-metalliseoksesta valmistettu. 

Nostalgiaa ja ehkä myös toimiva ruuanlaitossa.

Säilöntää omastamaasta

 Tomaatteja riittää sittenkin säilöntään

t

Härkätomaatteja, timjamia ja persiljaa, omasta maasta.

Satoa tulee sittenkin säilöntään. Syksy on pitkä ja pikkiriikkisestä kasvihuoneesta tulee enemmän tomaatteja kuin aiemmin. Härkätomaatti on iso ja painava, sillä se on aivan täynnä hedelmälihaa. Siinä ei ole sellaista tyhjää sisusta kuin mitä on ns. tavallisessa kaupan tomaatissa. Se ei myöskään ole yhtä vetinen. Makuhermoja se ei valitettavasti kutkuta, joten kaikki kypsyvä sato menee jatkojalostukseen. Odottaessani painekattilan saapumista, teen pieniä testisäilöntöjä, joiden ei pidäkään säilyä kauan, varsinkaan huonelämmössä

Tomaattikastike

Olen haaveillut, että saisin talvella ruokiin omaa tomaattikastiketta, omia kaltattuja tomaatteja, omaa ketsuppia jne. Askel kerrallaan haave alkaa toteutua. Härkätomaattien ansiosta, ainakin tomaattikastiketta on nyt testisäilötty. Ohjeen otin Sonja Lumpeen Tomaatti! Intohimona tomaatti-kirjasta sivulta 243. Vaikka tomaattini olivat vähänesteisiä, en laittanut ohjeen mukaan vettä, sillä haluan aika tiivistä kastiketta.

Sipuli ja valkosipuli kuullotuksessa.

Olen tosi huono käyttämään reseptejä. En hahmota lukiessani, että miltä valmis ruoka maistuisi. Siksi minulle on tosi tärkeää, että keittokirjan kuva on hyvä. Ei liian aseteltu valetuotos, vaan sellainen tavallinen kuva lopputuloksesta. Sonjan kirjassa on minulle sopivat kuvat.

Säilykepurkit uunissa desinfioitumassa.

Puhtaus on puoli ruokaa ja ainakin säilönnässä sitä kannattaa noudattaa aivan orjallisesti, jos haluaa säilykkeiden säilyvän. Silti voi tulla yllätyksiä. Teimme kerran isot määrät luumuhilloa ja kun annoin yhden purkin naapurille, se oli homeessa. Säilykepurkin tiivisteessä oli ollut varmaan joku heikkous ja vakuumi oli pettänyt. 

Tiivisteet kattilassa kiehumassa desinfioitumisen takia.

Kastike kehkeytymässä ja keittääntymässä kokoon.

Ohjeessa valmistusaika on puolisen tuntia, mutta itse annoin hautua tosi kauan, sillä halusin sen keittääntyvän kokoon, jotta en säilö vettä. Laitoin vain puolet ohjeen vesimäärästä ja silti se oli minun mieleeni liian löysää. Kirjan kuvassa se näyttää paljon paksummalta. Sain kaksi purkillista kastiketta säilöön. Nyt olen huomannut, että kun tekee pieniä eriä, säilöntä ei tunnu niin työläältä. Siihen ei mene liian pitkää aikaa edes arki-iltana ja kaikkea pilkkomista ja leikkaamista on kohtuullinen määrä yhdelle työkerralle.

Valmis kastike.

Vaikka keitin kastiketta kokoon pitkän aikaa, on se silti vielä tosi notkeaa. Taidan kysyä Sonjalta Facessa, että missä on vika.