Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.

 

Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.

Fish&chips omavaraisesti

ja lisäksi herkullista

Aiemmin kerroin suuresta haukisaaliistamme. Tämä hauki oli vielä pakkasessa aiemmasta pyyntikerrasta. Meillä on ns. älä osta ruokaa-viikko, sillä tyhjennän pakastinta. Perunat toki ovat uusia perunamaasta, mutta nekin ovat ns. pyttipannu-juttu, sillä keitinperunoita oli jäänyt yli.

Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa itse fish&chipsejä. Ennen koronaa kävimme lomamatkoilla Briteissä, eri vuonna aina eri alueelle. Oma suosikkini on ehdottomasti pienipiirteinen Yorkshire. Pidämme myös brittiruuasta, vaikka perinteisesti se ei saa suurta suosiota.

Parilla ensimmäisellä kerralla käytin kuhaa ja taikina oli jokin netistä löydetty. Tällä kerralla käytin haukea ja taikinaresepti oli hesarista. Todella huono tai siiten siihen oli tullut virhe. Taikina ei ollut lainkaan taikinamaista, eikä siitä tullut kuorrutusta oikeasti kunnolla. Palaan vanhaan reseptiin seuraavalla kerralla.

Ranskalaiset onnistuivat paremmin kuin koskaan. Aiemmin olen tehnyt raaoista perunoista, ja niiden kypsyttäminen on hankalaa. Nyt siis oli jo valmiiksi kypsiä keitinperunoita siiklistä, jolloin riitti pelkkä rapeuttaminen. Ei lisätty edes suolaa tai muutakaan ranskanperunamaustetta, sillä maku oli niin hyvä.

Maissit ovat viime kesäisiä. Kaksi pussia oli vielä jäljellä, eli yhteen valmistuskertaan riittää vielä. Säilön maissit pakastamalla, ilman mitään esikäsittelyä. Valmistan ne uunissa foliolla suojattuna. Laitan voita joko jo uuniin, tai kuten nyt, uunissa kypsennys ilman mausteita ja sitten kun syödään, lämmitän ja laitan voisulan silloin. 

Ei tämä nyt ihan terveysruokaa ole, mutta lähes ilmaista kuitenkin ja tosi herkullista.

Kotitarpeilija nauttii apupuutarhurin kalasaaliista

Fileointikin tulee tutuksi

Muutama vuosi sitten fileointi oli jo sanana sellainen, että nousi valmiiksi kiukku, ennen kuin ehti edes aloittaa kalan käsittelyä. Sittemmin fileointiin on tullut niin paljon harjoitusta, että jopa ns. kokkiveitsellä on onnistunut kuhan fileointi nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Tänä kesänä kuhaa ei ole tullut vielä pyyntikokoisena. Olemme erittäin tarkkoja alamittojen noudattamisessa. On tosi harmillista kuulla, että osa kalastajista ottaa kaiken, mitä koukkuun tarttuu, ja samalla ihmettevät, miksi järven kalakanta taantuu.

Hauki on usein ala-arvostettu kala. Monien mielestä sitä ei voi lainkaan käyttää ruotojen takia ja kuulemma makukin on kuiva. Olen molemmista asioista eri mieltä. Ensinnäkin, pyyntituoreen kalan käsittely on huomattavasti helpompaa, kuin kalatiskiltä ostetun vanhan kalan käsittely. Tuore kala on kiinteää ja kala pysyy ehjänä. Fileointi sujuu, kun kala ei mene rikki. Nahan poistaminen onnistuu jopa sormin nahasta kiinni pitämällä, ilman mitään piikkejä. Ja minullahan ei ole pitkiä kynsiä edes. Ruodot oppii leikkaamaan pois ja osan voi nyppiä pinseteillä. Mitä tulee hauen lihan olomuotoon, siihen opin eräältä tutulta, joka oli oppinut vanhalta ammattikalastajalta, että hauen pitää levätä. Jos hauen valmistaa ihan tuoreena, lihasta tulee helposti kumimaista ja kuivaa. Kun odottaa pari päivää ja valmistaa vasta sitten, liha pysyy pehmeänä ja mehevänä, todella maukkaana.

Tässä alla on uusin hauki, 3,14 kg, fileoituna ja vakumoituina. Suosittelen vakuumikoneen hankintaa, sillä sen avulla varsinkin kalan säilytys on todella vaivatonta. Jääkaappiin ei tule hajut ja pakkaseenkin ne on kätevä laittaa ihan sillään.

Ostin hiljattain lihamyllyn, jotta saan tehtyä haukipihvejä ja -pullia vähän helpommin. Aiemmin olen myllyttänyt ne sellaisella pikkuruisella käsimyllyllä. En ole vielä ehtinyt kokeilla. Syöttöaukko on aivan liian pieni isolle kalalle. Hauki kannattaa jauhaa ruotoineen kolmesti, silloin kaikki ruodot ovat silppuuntuneet, eikä niitä tunnu pihvissä enää yhtään. Haukipihvistä tulee erinomaista, kun taikinaan sekoittaa vain hivenen kermaa ja maustaa sen sitruunalla. Paistaminen kannattaa tehdä ohuina pihveinä, jotta niihin saa ihanan rapean pinnan. Kannattaa kokeilla. Liika kerma pilaa koko maun.